Saarna Valvomisen sunnuntaina Espoonlahden kirkossa, aiheena Valvokaa, 3.vuosikerta.
Espoonlahtelaisäiti tuli töistä ja kiirehti bussille. Simonkentän laidan liukkaudessa hän kaatui niin että nilkka nyrjähti ja ruokaostokset menivät hujan hajalle. Alhaalla näkyi bussi, jonne oli ehdittävä, jotta ajoissa pääsisi noutamaan lapset hoidosta. Nyt ei ollut nousemista, kun jalka ei kantanut. Ylempänä kulki toinen nainen kauniiseen turkkiin puettu. Langennut äiti pyysi sitä auttamaan häntä ylös ja bussille. Turkin sisältä toinen vastasi, että pitää juoda vähemmän, ja lähti tiehensä.
Tässä tapahtumassa tulee esille elämän arvoituksellisuus ja arvaamattomuus. Perheen äiti oli suunnittelut ehtivänsä hakea lapsiaan hoidosta tietyn aikataulun mukaisesti. Hän oli suunnittelut elämäänsä asettuen sen päivän velvoitteisiin ja jaksamiseensa. Silmänräpäyksessä kaikki muuttui.
Myös toiselle osapuolelle tilanne tuli yllättäen. Hän ei ollut suunnittelut auttavansa jotakuta, muuten hän ei olisi ottanut turkkia, vaan arkivaatteita. Yhtäkkiä hänelle koulussa ja rippikoulussa opitut asiat ja arvot lähimmäisen auttamisesta ja avunannon velvoitteesta vyöryivät hänen sydämessään niin suurella voimalla, ettei hän pystynyt muuhun kuin siihen, mitä järki ensimmäiseksi tarjosi: tuomitsevaan etäisyyden ottamiseen. Näin äkkiä ei oikein jaksa toimia, niin kuin toivoisi itselleen tehtävän. Yllättäen eteen tuleva tilanne vaatisi toimintaa uskon, toivon ja rakkauden mukaan, mutta …
Kyseinen esimerkki tuo tämän päivän evankeliumin ydinasian esille. Myös tämän rakennuksen, Espoonlahden kirkon, perusrakenne kertoo samasta asiasta, sillä alttariseinä on taivutettu niin että se ilmentää Jumalan valtakunnan sisälle murtumista tähän ylöskohoavaan kirkkosaliin, jonka seiniin ladotut murskatut kivet näyttävät puuttuvaa eheytämme ja elämän rosoista pintaa. Rikkinäisyydessään toinen toistaan tukien kivet muodostuvat seinän, joka tule kantavaksi sen lähes näkymättömästi taustaan valetusta betoniaineesta. Mikään kivi ei ole samanlainen kuin toinen, ja jokainen kivi on murtunut omalla tavalla. Se kuvastaa meitä ja elämäämme.
Tämän päivän sana korostaa että Ihmisen Poika tulee, teidän Herranne tulee. Hänen tulemisensa on arvaamaton: toiselle lankeemukseksi, toiselle pelastukseksi. Herramme ei kaihda vertaamasta itseään varkaaseen – ei varastaakseen, vaan osoittaakseen sen tulemisen arvaamattomuutta. Ainoa, mitä me voimme tehdä on valvominen ja valmiina oleminen.
Miten voimme valvoa ja olla valmiina Herramme tulemiseen? Uskonpuhdistajamme Martti Luther selostaa: ”Meidän on rukoiltava ja valvottava, että kaikissa sanan säilyttäisimme. Silloin pysyy Kristuksen tunteminenkin, jota seuraa rakkaus, ja mitä siltä puuttuu, se täytetään Kristuksen kautta, jonka sanassa me pysymme. Sinä näet, mitä apostolit ovat saarnanneet.”
Luther jatkaa toisaalla: ”valvominen ja kristillinen elämä on taistelua ja kysyy vaivaa ja työtä ja tuo myötään vaaroja, kun kolme sellaista väkevää vihollista kuin perkele, liha ja maailma on yötä päivää lakkaamatta meitä vastaan. Sen tähden sanoo Jobkin (Job 7:1): ”Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta?” Kun nyt on vaikeaa olla koko ikänsä yhtämittaisessa kilvoituksessa, tarvitaan epäilemättä hyvät pasuunat ja torvet, toisin sanoen sellaisia saarnoja ja kehotussanoja, jotka voivat vahvistaa meitä ja tehdä taistelussa rohkeiksi.”
Luther opettaa katsomaan kristinuskon keskeisiin asioihin, kun hän kehottaa: ”suuri valvovaisuus on todellakin tarpeellinen. Niin on siis minun neuvoni se, että te katsotte eteenne, ja kysytte itseltänne: ”Mikä meitä kristityiksi tekee?” Älkää antako minkään muun kysymyksen olla teille niin tärkeän, kuin tämän! Jos siis joku asia tulee kysymyksen alaiseksi, niin kysykää ensin: ”onko tällä asialla kristillisessä elämässämme mitään arvoa?” ja jos tähän kysymykseen täytyy kieltämällä vastata, niin antakaa sen asian mennä! Jolla jälleen ei ole voimaa tätä tehdä, hän odottakoon siksi, kunnes hän saa nähdä, mitä muut kristityt tässä asiassa tekevät!”
Luther antaa selviä ohjeita ja toiminnan suunnan, kun hän toteaa: ”Meidän valvomisemme tähtää synnin lakkaamiseen, vanhurskauden alkamiseen ja säilymiseen, uskon ja rakkauden hallintaan ja epäuskon hävittämiseen. Tähän tarvitaan Jumalan sanan alituista ja vakaata viljelemistä, sen halukasta kuulemista, veisaamista, puhumista ja lukemista, häpeällisen kyllästymisen ja hitauden torjumiseksi, niin että meidän linnamme ja varustuksemme olisi hyvin varjeltu ja kaikki aukot tukitut, ettei perkele voisi hiipiä sisään.”
Auttakoon meitä rakas kolmiyhteinen Jumala valvomaan. Silloin olemme turvassa langetessammekin, tulemme hitaiksi tuomitsemaan ja rakkaudessa ymmärrämme auttaa siellä, missä meitä tarvitaan. Tehköön Herramme meistä sitä, mitä olemme: tehköön hän meidät kristityiksi, jotka Jumalan lapsina elävät valvoen ja rukoillen. Aamen.
liite
Martti Lutherin ajatuksia Valvomisesta ja valvomisen sunnuntain 3.vuosikerran evankeliumista Matt. 24:36-44
1. ”Meiltä vaaditaan alituista valvomista ja Herran odottamista, koska emme tiedä, milloin Herran päivä on tuleva. Se pujahtaa esiin ennen kuin huomaammekaan; äkkiä se käsittää meidät ja panee meidät satimeen aivan kuin linnustaja paulalla tai verkolla pyydystää lintuja. Siihen rakkaat apostolitkin meitä perin ahkerasti kehoittavat. Paavali, kirjoitettuaan tessalonikalaisille paljon viimeisen päivän tapahtumista, sanoo välittömästi sen jälkeen: ’ Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa, sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivän tulee niin kuin varas yöllä” (1. Tess. 5:1-2). Kristus itsekin sanoo: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42). Tämä kaikki on puhuttu meidän suruttomuutemme vastustamiseksi: me olemme niin huolettomia, aina ajatellen, ettei mitään hätää ole, ettei viimeinen päivä tule vielä pitkiin aikoihin. Tätä vastustaakseen Kristus ja apostolit huutavat, että meidän pitää ottaa vaari siitä päivästä, valvoa ja olla alituisessa pelossa, ettei hän vain tapaisi meitä valmistumattomina. Ne siis, jotka valvovat, saavat ottaa vastaan armollisen Herran, mutta niillä, jotka ovat huolettomina, on oleva armoton Herra.” Martti Luther, Hengellinen virvoittaja. Jokapäiväisiä Jumalan sanan tutkisteluja, Martti Lutherin kirjoista kokoilleet J.L. Pasig ja G. Link. 3. painos toim. Heikki Koskenniemi. Helsinki 1952 (SLEY), 578.
2. ”Kukaan ei ole paremmin varustautunut viimeisen päivän varalle kuin se, joka toivoo olevansa synnitön. Jos tätä pyydän, niin miksi pelkäät? Olethan tällöin päässyt oikeaan yhteisymmärrykseen sen päivän kanssa. Hän tulee nimittäin lunastamaan kaikki ne, jotka tätä halajavat, ja olethan sinäkin silloin samaa mieltä: tahdothan täten pelastua. Kiitä siis sinä Jumalaa ja pysy aina lujana tässä mielessä. Kristus sanoo, että hänen tulemuksensa on lunastus.
Mutta pidä varasi, ettet petä itseäsi sanomalla, että sinä haluat mielelläsi olla synnitön etkä näin ollen pelkää tuota päivää. Ehkä sydämesi on petollinen, joten kuitenkin pelkäät tuota päivää, et sen tähden, että mielelläsi haluaisit olla synnitön, vaan sen tähden, ettet sinä, kun ajattelet tuota viimeistä päivää, saata täysin vapaasti ja huoletta tehdä syntiä. Pidä varasi, ettei tuo sinussa oleva valo olekin pimeyttä. Sillä sellainen sydän, joka todella mielellään haluaisi vapautua synnistä, iloitsee varmaan myös tästä päivästä, joka täyttää hänen odotuksensa. Mutta jos asianlaita onkin sellainen, ettei meidän sydämemme iloitse, niin silloin ei meillä myöskään ole vähintäkään halua vapautua synnistä.
Sen tähden tulee meidän ennenkaikkea lakata vihaamasta ja pelkäämästä tätä Herran tulemista ja tulee meidän pitää huoli siitä, että me vakavasti mielellämme tahtoisimme vapautua synnistä. Jos näin on tapahtunut, niin älkäämme vain varmoina odottako tätä päivää, vaan rukoilkaamme sitä kiihkeästi toivossa ja ilolla.” Martti Luther, Sana ja armo. Hartauskirja vuoden jokaiselle päivälle, Suom. Eero Metsola. Helsinki 1946 (Pellervoseura). Nun freut euch lieben Christen Gmein. s. 420.
3. ”Vihdoin minulle todella valkeni, että vaikenemiseni ei ole ollut oikeutettu; … Minun on ollut otettava huomioon tämä Paavalin sääntö: »Astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla» (1. Tim. 4:2). Emmehän me näet tiedä, »minä hetkenä Herra tulee» (Matt. 24:42).” Martti Luther, Sidottu ratkaisuvalta., Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1952 (SLEY). De servo arbitrio. 1525. WA 18, 600-787. Esipuhe, s. 4.
4. ”Olkaat raittiit ja valvokaat, sanoo apostoli 1. Piet. 5:8, ja tahtoo siten oikein vakaisesti laskea sydämellemme, että meillä pitää olla valpas silmä itsemme suhteen. Sillä meissä itsessämmepä pahimmat vihollisemme asuvatkin ja kiusaavat meitä lakkaamatta, niinkun pahat halut ja himot sekä oma lihamme ja veremme. Mutta kukapa näitä voi hilitä muuten kun alinomaisella valppaudella? Sillä senhän näemme usein, että alinomaisella valppaudella käy vihollisia väsyttäminen, joita ei väkivallalla eikä voimalla ole saatu voitetuiksi. Ja niinkuin sotaasioista tähdellisimpiä pääasioita on, että aina pidetään valpas silmä vihollisen suhteen ja ajatellaan kaikkea mitä hän mahdollisesti voisi meitä vastaan yrittää, niin eikä toisin on myös kristillisyydessä. Sillä niinkun sinä ei ole seisahusta kiusauksilla, jotka meitä syntiin houkuttelevat, niinpä ei saa siinä seisahusta olla valppaudenkaan suhteen. Joka tässä nukkuu, hänen vihollinen hätäyttää ja joka hetki tekee synninorjaksi. Muistele siis hyvin usein kaikkia hyvä varoituksia, joita olet saanut, ja jos sitte tulee synnin tilaisuus, niin varusta sinä itsesi vaan oikein vankalla Jumalan sanan lauseella, äläkä luota omaan viisauteesi ja valppauteesi yksistään, vaan ota heti rukoukseen pakosi ja sano: Herra, älä johdata minua kiusaukseen, vaan anna minun väkevästi voittaa pahan; lahjoita minulle voimasi ja siunauksesi.” Martti Luther, Elämän ohjeet yhteiselle kansalle, Suom. R.W Helsinki 1878 (R.E Holm), s. 27.
5. ”Mutta kuinka nyt poislähtöönsä itsiään valmistetaan? Vastaus: Siten että nuoruutensa päivistä alkain varotaan ettei syntiä tehtäisi ja vahvistetaan itsiään toivossa. Mutta katsosta, siellä vaan makaat vajonneena haureuteen, ylensyömiseen ja juomiseen, koron kiskontaan ja ahneuteen, vihaan ja änskään lähimmäistäsi kohtaan, jolle teet vahinkoa anteeksi anomatta ja vahinkoa hänelle palkitsematta. Tätäkö sanot valmistukseksi kuolemaan? Ryhtyessäsi maalliseen hankkeesen, etkö siihen valmista itseäs? Etkö hankkiudu liikkelle lähtemään? No, niin sano minulle, eikö pidä sinun itseäsi valmistaa myös sille suurelle matkustukselle tästä maailmasta taivaasen? Niinkun Herra itse sanookin: Valvokaat ja aina rukoilkaat, että te mahdolliset olisitte kaikkia näitä välttämään, jotka pitää tapahtuman, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä. Luuk. 21:36. Pidä siis joka päivä itseäs silmällä ja tutki elämääsi, oletko myös oikein mahdollinen taivaasen ja elätkö niin, että voit sen puollustaa Jumalan edessä. Joka ilta tulee sinun niin uneen vajota kun et koskaan enään täältä nousisi ja ajatuksissa astua Jesuksen Kristuksen tuomioistuimen eteen. Ja kun jonakin iltana sinun käy huonosti tilinteossasi, niin varo tarkoin seuraavana päivänä ettet syntiä tee. Oikeata valmistusta kuolemaan on joka päivä harjoitettava: sitä on keskeyttämättä pitkitettävä eikä koskaan lakkautettava.” Martti Luther, Elämän ohjeet yhteiselle kansalle, s. 174.
6. ”Pyhä Paavali ei nimitä valkeuden töitä töiksi, vaan sotaaseiksi sanoessaan: ”Pankaamme sentähden pois pimeyden teot ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” Miksi hän tekee näin? Epäilemättä osoittaakseen, että valvominen ja kristillinen elämä on taistelua ja kysyy vaivaa ja työtä ja tuo myötään vaaroja, kun kolme sellaista väkevää vihollista kuin perkele, liha ja maailma on yötä päivää lakkaamatta meitä vastaan. Sentähden sanoo Jobkin (Job 7:1): ”Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta?” Kun nyt on vaikeaa olla koko ikänsä yhtämittaisessa kilvoituksessa, tarvitaan epäilemättä hyvät pasunat ja torvet, t s. sellaisia saarnoja ja kehoitussanoja, jotka voivat vahvistaa meitä ja tehdä taistelussa rohkeiksi.” Martti Luther, Elämän taistelussa. Koottu tohtori Martti Lutherin kirjoista. Suom. K.Aug. Hilden. 3. p. Helsinki 1946 (SLEY), s. 52.
7. ”Olen kuullut, että monet väkevät myrskyt ja kohisevat aallot tekevät Teidät levottomaksi ja heittelevät Teitä sinne tänne. Mutta Teidän tulee valvoa, että pääsette irti omista ajatuksistanne ja mielipiteistänne ja annatte Jumalalle sijaa sydämessänne. Sillä minä tiedän muitten kokemuksesta ja omastani, että meidän itsepäinen viisautemme on syynä kaikkeen meidän levottomuuteemme. Tämä viisaus on petturi, joka on vaivannut ja vielä vaivaa minua sanomattomalla kurjuudella.” Martti Luther, Elämän taistelussa, Koottu tohtori Martti Lutherin kirjoista. Suom. K.Aug. Hilden. 3. p. Helsinki 1946 (SLEY), s. 276.
8. ”Vaarallinen on se, että totisten kristittyin keskellä nousee villitystä, eripuraisuutta ja lahkoja, sillä silloin ihmiset tunnoissansa pian eksyvät ja joutuvat salaisesti Hengen armosta ulkonaisiin menoihin. Silloin on suuri valvovaisuus todellakin tarpeellinen. Niin on siis minun neuvoni se, että te katsotte etehenne, ja kysytte itseltänne: ”Mikä meitä kristityiksi tekee?” Älkäät antako minkään muun kysymyksen olla teille niin tärkeän, kuin tämän! Jos siis joku asia tulee kysymyksen alaiseksi, niin kysykäät ensin: ”onko tällä asialla kristillisessä elämässämme mitäkään arvoa?” ja jos tähän kysymykseen täytyy kieltämällä vastata, niin antakaat sen kysymyksen mennä! Jolla jälleen ei ole voimaa tätä tehdä, hän odottakoon siksi, kunnes hän saapi nähdä, mitä muut kristityt tässä asiassa tekevät!” Tohtori Martti Luteeruksen hengellinen aarreaitta. Suom. F. O. Dim. Helsinki 1875 (G.W.Edlund), s. 225.
9. ”Meidän valvomisemme ja raitistumisemme tähtää synnin lakkaamiseen, vanhurskauden alkamiseen ja säilymiseen, uskon ja rakkauden hallintaan ja epäuskon hävittämiseen. Tähän tarvitaan Jumalan sanan alituista ja vakaata viljelemistä, sen halukasta kuulemista, veisaamista, puhumista ja lukemista, häpeällisen kyllästymisen ja hitauden torjumiseksi, niin että meidän linnamme ja varustuksemme olisi hyvin varjeltu ja kaikki aukot tukitut, ettei perkele voisi hiipiä sisään.” Martti Luther, Hengellinen virvoittaja. Jokapäiväisiä Jumalan sanan tutkisteluja, Martti Lutherin kirjoista kokoilleet J.L. Pasig ja G. Link. 3. painos toim. Heikki Koskenniemi. Helsinki 1952 (SLEY)., s. 330.
10. ”Katsokaamme, sanoo apostoli, että meillä on oikea tieto Kristuksesta, että pidämme Hänen sanansa ja ettemme anna kenenkään sitä meiltä ryöstää, koska saatana, lahkokunnat ja vanhan ihmisen hitaus tahtovat tehdä sitä tyhjäksi. Sentähden on rukoiltava ja valvottava, että kaikissa sanan säilyttäisimme. Silloin pysyy Kristuksen tunteminenkin, jota seuraa rakkaus, ja mitä siltä puuttuu, se täytetään Kristuksen kautta, jonka sanassa me pysymme. Sinä näet, mitä apostolit ovat saarnanneet. Saatana riehuu kauheasti meitä vastaan ja tahtoo riistää meiltä sanan. Ja koska saatana ei lakkaa kaikilla voimillansa meitä ahdistamasta, on rukoiltava. Jo rupeaa hän meitä sanan tähden hajoittamaan, mutta Jumalan nimi on pidettävä voimassaan eikä hän niinkään äkkiä kykene sen levittämää valoa sammuttamaan. Meidän tulee rukoilla, ja jokainen tietäköön, että hänen rukouksensa kuullaan. Kristuksen kuolema on suuri voitto. Kristityllä on Häneltä todistus, että hän totisesti rakastaa Jumalaa ja lähimmäistänsä.” Martti Luther, Johanneksen ensimmäisen kirjeen selitys. Suom. Juuso Hedberg. Helsinki 1902. (SLEY). Predigten des Jahres 1532. Etliche schöne Predigten aus der ersten Epistel S. Johannis Von der Liebe. WA 36, 416-477. Predigt am zweiten zweiten Sonntag nach Trinitatis nachmittags, 1. Joh. 4,16-21, pidetty 9.6.1532 (WA 36,416-430), s. 57-58.
11. ”Meidän pitää siis olla raittiit ja valvoa: on oltava hyvin perustuneina Jumalan sanaan ja tiukasti pidettävä siitä kiinni, kun perkele inhimillisen ymmärryksen ja järjen pohjalta versoneilla viisailla taruillaan yrittää kaataa kumoon meidän uskomme. Järkihän on perkeleen morsian ja se pyrkii aina olemaan viisas ja ymmärtäväinen jumalallisissa asioissa; se arvelee, että sen, mikä sen omissa silmissä on oikeaa ja hyvää, myös täytyy olla Jumalalle otollista. Usko sitävastoin pitäytyy ainoastaan Jumalan sanaan ja se tietää, ettei inhimillisellä viisaudella, ei syvällisellä tiedolla ei suurella mahtavuudella eikä millään ihmisen mahdollisilla lahjoilla eikä hyveillä ole mitään merkitystä Jumalan edessä, vaan yksistään hänen armollansa ja syntien anteeksiantamuksella Kristuksessa. Siksipä se voipi karkoittaa luotansa ja maahan kukistaa kaikki tuollaiset oivalliset uskottelut ja mietteliäät tarinat.” Martti Luther, Kirkkopostilla. Kolmas osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1944 (SLEY) , s.110.
12. ” Kun me siis elämämme jokaisena päivänä häilymme vaarassa, on välttämätöntä, että meitä Jumalan sanalla aivan kuin sotarummuilla ja torvilla herätellään, pakotellaan ja vaaditaan, ettemme kuorsaisi emmekä tulisi laiskoiksi ja veltoiksi, vaan alati valvoisimme, ollen ja pysyen varustuneina. Ei, näet, riitä se, että meillä on sana ja tieto uskosta ja elämästä, vaan on tarpeen alituinen huolehtiminen ja ahkeruus kummankin säilyttämiseksi, ettei perkele ryöstä, vääristele eikä väärennä oppia tai johdata sinua kutsumuksestasi eikä pahojen kielten ja maailman esimerkin tai jopa oman lihasi avulla sinua siitä yllytä ja houkuttele luopumaan. Saadun hyvän säilyttäminen vaatii totisesti yhtä suurta taitoa ja siinä kysytään yhtä paljon vaivaa ja huolta, kuin sen alussa omaksi voittaminenkin. Näin sanovat viisaat. Kelpo perheenisänkään velvollisuuksiin ei ainoastaan kuulu rahan ja tavaran ansaitseminen kotinsa parhaaksi, vaan myös se, että hän osaa sen säilyttää ja tallella pitää. Näiden kummankin avun täytyy olla yhtyneinä, muutoin on hukassa kaikki, kaiken sen hankkimiseksi uhrattu vaiva ja työ. ” Martti Luther, Kirkkopostilla. Kolmas osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1944 (SLEY), s. 580.
13. ” Sellaista ahkeraa ja huolellista Jumalan sanan viljelemistä apostoli tarkoittaa puhuessaan heräämisestä ja valvomisesta. Hän ei tarkoita paljasta heräämistä, vaan oikeata herätystä, sellaista, jota seuraa Jumalan sanan mukaan autuaallinen valppaus. Maailma on valpas omissa asioissaan, vaikka ei Jumalan sanaan nähden. Mutta oikeata valppautta on valvominen Jumalan sanassa, torjua voitollisesti sillä nuo perkeleen myrkylliset nuolet. Sentähden ei tässä olekaan puhe sellaisesta valvomisesta, jota kaupungin yövartijat harjoittavat katsoessaan ettei kukaan hyökkää sisään ja pääse tekemään tuhoja, taikka sensuuntaisesta, kun isäntä ja emäntä talossa valvovat että palkolliset nousevat aamuisin ajoissa tehtäviään tekemään. Nämä seikat kuuluvat kaupungin ja talouden hallintoon, nimittäin valvoa että kukin tekee tehtävänsä ja kaikki tapahtuu oikeudenmukaisesti. Mutta sitä apostoli sanoo valvomiseksi, kun syntiä kartetaan. Maailma valvokoon ettei köyhyys, rauhattomuus ja viholliset rasita, vaan että maa ja kansa menestyy, mutta meidän valvomisemme tarkoittaa synnin lakkaamista ja vanhurskauden edistymistä ja säilymistä, että usko ja rakkaus vallitsisi ja epäusko kukistuisi.
Tämä taasen tapahtuu siten, että Jumalan sanaa aina ja kaikkialla viljellään, kuullaan sitä hartaasti ja halullisesti, mielellään sitä opitaan, veisataan, luetaan ja siitä puhutaan ja siten vastustetaan tuota jo äsken mainitsemaani häijyä kyllääntymistä ja hitautta. Siten säilyy linnamme ja varustuksemme hyvin suojattuna ja sen luukut tukittuina, jotta perkele ei pääse sisään luikahtamaan. Mutta jos minä ja muut emme ahkerasti saarnaa etkä sinä viitsi kuunnella etkä sanaa viljele, vaan luulet sen jo hyvinkin osaavasi, silloin ei olla valveilla eikä turvattuina, vaan nukutaan, pää alas painuneena, jopa ihan kuorsataan perkeleen pyssyjen ja keihäiden keskellä, ja silloin hänen on helppo päästä sisään sekä vähin vaivoin valloittaa koko linna.” Martti Luther, Kuolleitten ylösnouseminen. Apostoli Paavalin 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvun selitys. Suom. N.E. Wainio. Helsinki 1908 (SLEY). Das 15. Capitel der Ersten Epistel S. Pauli an die Corinther 1532/33 (osa). Predigten des Jahres 1532. WA 36, 478-696, s. 197.