”Minä kuljen ja etsin ikävöiden sinua kyyhkyni, suloinen morsiameni. Kerro, mihin olet mennyt, kun silmäni ei tavoita sinua.” Näin sanoo Kristus morsiamelleen eli seurakunnalleen J.S.Bachin kantaatissa. Näin ilmaistaan se Raamatun ajatus, että Kristus aktiivisesti etsii koko ajan meitä voidaakseen olla meidän kanssa tekemisissä, yhteydessä meihin. Tästä Jumalan kaipuusta ihmisen puoleen puhuttiin jo Raamatun alussa. Kun ihminen oli langennut syntiin, niin Jumala paratiisissa etsi ihmistä: ”Aadam, missä olet?!” Sitten Israelin kansan vaiheissa Jumala etsi kansaansa, lähetti sille päteviä johtajia ja profeettoja johdattaakseen heitä Jumalan tuntemiseen. Ja Uusi Testamentti kertoo siitä kuinka Jumala lähetti oman Poikansa, jotta me hänen kauttaan löytäisimme tien Jumalan luokse.
Päivän aiheemme on siis valvomisen sunnuntai. Eli painopiste ei ole niinkään siinä mitä Jumala tekee meidän hyväksemme, vaan siinä miten me tähän vastaamme, mitä seurakunta vastaa Kristukselle. Kantaatissa esiintyvä morsian on hyvin vastaanottavainen, kun hän sanoo Kristukselle: ”Kuinka hyvä on minun! Taivas on autuuteni! Majesteetti kutsuu ja lähettää palvelijansa, että langennut sukupolvi voisi päästä taivaan juhla-aterialle. Tässä tulen, Jeesus, ota vastaan!” Eli kantaatissa valvova morsian on todella valvova, hänen suhteensa Kristukseen on avoin ja vastaanottavainen.
Kuinka se valvominen sujuu meidän kohdalla ja mitä se valvominen oikeastaan tarkoittaa? Tuo sana ”valvokaa” saattaa ensi alkuun kuulostaa vaativalta. Itselle tulee mieleen esimerkiksi armeijan vartiovuorot keskellä yötä. Piti herätä esim. kello 2 ja vartioida kahden tunnin ajan ja sitten antaa sijaa seuraavalle. Eli mielleyhtymä ei ole välttämättä kovin positiivinen. Kyllähän me fyysisinä olentoina tarvitsemme tietyn määrän unta ja unentarpeen tyydyttäminen on ihan luonnollinen tarve. Ja on Jumalan tahto, että tarpeemme tulevat tyydytetyiksi ja pidämme huolta omasta lepäämisestämme. Herra on kanssamme varmasti silloinkin, kun nukumme, niin kuin psalmissa sanotaan: ”Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”
Mutta tässä puhutaankin vertauskuvallisesti, emme saisi nukkua suhteessa Jumalaan, vaan olla valveilla. Tuolle sanalle löytyi seuraavia merkityksiä: ”olla valveilla, olla tarkkaavainen, katsoa, olla elossa”. Perusajatus on tunnustaa se että Jumala on olemassa ja meidän tulisi vaalia suhdettamme häneen. Ymmärrämme hyvin, että jos emme hoida ihmissuhdettamme, jos emme pidä yhteyttä toiseen ihmiseen, niin vähitellen se suhde saattaa kuihtua ja tuolla ihmisellä ei ole enää paikkaa elämässämme. Näin on myös jumalasuhteessamme, Jumala voi käydä meille vieraaksi, jos suhtaudumme välinpitämättömästi hänen yrityksiin ottaa yhteyttä.
Lähtökohta on siis se, että Jumala ottaa yhteyttä ja Hän myös vaikuttaa uskon. Me emme voi lisätä mitään siihen mitä Kristus on puolestamme tehnyt, vaan pelastus on armoa ja lahjaa. Mutta sen me voimme tehdä, että valvomme eli hoidamme uskonelämäämme eli käytämme niitä välineitä, jotka Jumala on sanassaan osoittanut ja antanut uskon hoitamiseksi.
Rippikoulussa olen käyttänyt joskus tällaista opetusta. Usko on kuin pöytä, jossa on neljä jalkaa. Nämä jalat ovat: Jumalan sana, rukous, kristittyjen yhteys ja ehtoollinen. Kun me niitä käytämme ja niiden ääreen tulemme, niin niissä Pyhä Henki toimii ja virkistää ja vahvistaa uskoamme. Tänään kirkossa nämä kaikki välineet ovat läsnä. Olet siis tehnyt hyvin, kun olet tullut kirkkoon. Näin sinä olet avannut itsestäsi jotakin Jumalan eteen, jotta hän saisi sinussa ja elämässäsi vaikuttaa. Tätä se valvominen käytännössä on.
Mitä jos oma valvominen ei sitten aina onnistuisikaan? Entä jo me nukahdamme? Käykö meille kuin Talvivaarassa, jossa ei valvottu tarpeeksi kaivoksen toimintaa, vaan myrkkyjä pääsi valumaan ympäristöön. Entä jos me nukahdamme ja katastrofi pääsee syntymään?
Kertomuksessa 10 morsiusneidosta kerrotaan, että oli 5 viisasta neitsyttä ja 5 tyhmää neitsyttä. Molemmat nukahtivat, mutta viisailla oli lampussaan öljyä, tyhmillä taas ei ollut. Minusta tämä kertomus on hyvin armollinen. Kaikki nukkuvat joskus. Uneliaisuus saavuttaa meidät hyvinkin helposti. Emme aina ole Hengessä palavat, vaan mieli ja ajatukset suuntautuvat minne milloinkin, askaroivat välillä hyvinkin turhissa ja epärakentavissa aatoksissa, suusta pääsee välillä epäystävällisiä sanoja, laiminlyöntejä tapahtuu, eivätkä tekommekaan aina ole rakentavia ja rakkaudesta nousevia. Kristus tiesi, että näin tapahtuu. Kyllä hän tietää millaista tekoa me olemme.
Mutta oleellista on se, että tämän huomattuamme edelleen käännymme Jumalan puoleen. Valvominen on elämänsä suunnan tarkistamista Jumalan sanan valossa. Että tekisimme parannusta epärakentavista ajatuksista, asenteista, sanoista, teoista ja laiminlyönneistä. Sitä on olla valvovalla mielellä Jumalan edessä. Jumala antaa anteeksi ja antaa uuden aloittamisen mahdollisuuden. Hän pehmittää sen mikä on kovaa, hän antaa ymmärrystä ymmärtämättömälle, rakkautta rakkaudettomalle, voimaa voimattomalle. Itsessämme meillä ei ole voimaa valvomiseen, mutta Kristus vaikuttaa sen valvomisenkin, kun vain tulemme evankeliumin äärelle ja uskomme sen tarkoittavan myös meitä. Nukkuville kuuluu armo, kunhan vain huomaamme herätä ja annamme evankeliumin valaista elämäämme. Jumala vaikuttaa meissä niin tahtomisen kuin tekemisenkin, niin myös valvomisen.
Evankeliumitekstissämme puhutaan siitä, että valvominen tarkoittaa myös valmistautumista Jeesuksen takaisin tulemiseen. Siinä kerrotaan Nooan päivistä, silloin ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Tämä syöminen, juominen ja naimisiin meneminen on aivan tavallista elämää, eikä siinä ole mitään sen syntisempää. Samoin sanotaan Jeesuksen takaisin tullessa, että ihmiset ovat suorittamassa ihan tavallisia asioita: ”Kaksi miestä on pellolla ja kaksi naista on jauhamassa viljaa.”
Päällepäin ei siis näy mitään erityistä, mutta opetus on käsittääkseni se, että heidän elämänsä päämäärä oli vain näissä ajallisissa asioissa. He eivät ajatelleet Jumalaa ja iankaikkisuutta. Niinpä he eivät olleet valmiita siinä vaiheessa, kun vedenpaisumus alkoi, vaan se yllätti heidät täysin. Eivätkä he ole valmiita Jeesuksen takaisin tullessa, vaan se yllättää heidät.
Jeesuksen takaisin tulemiseen kristillinen seurakunta on aina uskonut, senhän me uskontunnustuksessakin lausumme: ”astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealle puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Näin me muistutamme itseämme tästä suuresta lopunajan tapahtumasta. Ja kun me muistamme itseämme siitä, niin se on yhtä kuin valvomista. Emme ole tietämättömiä, että näin on Raamatussa tämä asia ilmoitettu. Me uskomme siihen ja saamme odottaa hyvillä mielin Jeesuksen takaisin tulemista.
Valvominen on valmistautumista Jeesuksen tulemiseen ja samalla se on valmistautumista oman elämän päättymiseen. Niin kauan kuin meillä on tätä ajallista aikaa, niin meillä on myös armon aikaa. Käyttäkäämme siis aikamme oikein. Etsikäämme Kristuksen armoa ja pelastusta niin kauan kuin se meille on vielä tarjolla. Silloin saamme myös iloita Kristuksesta, niin kuin tämä ilo on kantaatissa kauniisti kuvattu: ”Kuinka olenkaan niin iloinen, kun aarteeni on a ja o, alku ja loppu. Hän maksoi kalliin hinnan auttaakseen minut Paratiisiin. Tule kaunis kunniankruunu, älä viivy, saapumistasi ikävöin.”