Päivänavaus yläkoululle virsi 148: 4 Herää, Herran seurakunta; tai 509 Herra, elämääni
Espoonlahtelaisäiti tuli töistä ja kiirehti bussille. Kaltevan kadun liukkaudessa hän kaatui niin että nilkka nyrjähti ja ruokaostokset menivät hujan hajalle. Bussi näkyi, jonne oli ehdittävä, jotta ajoissa pääsisi noutamaan lapset hoidosta. Nyt ei ollut nousemista, kun jalka ei kantanut. Tiellä kulki toinen nainen kauniiseen turkkiin puettu. Langennut äiti pyysi sitä auttamaan häntä ylös ja bussille. Turkin sisältä toinen vastasi, että pitää juoda vähemmän, ja lähti tiehensä.
Tässä tapahtumassa tulee esille elämän arvoituksellisuus ja arvaamattomuus. Perheen äiti oli suunnittelut ehtivänsä hakea lapsiaan hoidosta tietyn aikataulun mukaisesti. Silmänräpäyksessä kaikki muuttui.
Myös toiselle osapuolelle tilanne tuli yllättäen. Hän ei ollut suunnittelut auttavansa jotakuta, muuten hän ei olisi ottanut turkkia, vaan arkivaatteita. Yhtäkkiä hänelle koulussa ja rippikoulussa opitut asiat ja arvot lähimmäisen auttamisesta ja avunannon velvoitteesta vyöryivät hänen sydämessään niin suurella voimalla, ettei hän pystynyt muuhun kuin siihen, mitä järki ensimmäiseksi tarjosi: tuomitsevaan etäisyyden ottamiseen. Yllättäen eteen tuleva tilanne vaatisi toimintaa uskon, toivon ja rakkauden mukaan, mutta tuhannet syyt sanovat, että älä rupea.
Ensi sunnuntain aihe kehottaa meitä Valvokaa! Miten voimme valvoa ja olla valmiina Herramme tulemiseen? Tämän marraskuun kymmenentenä nimipäiväänsä ja (vuonna 2007) 524. syntymäpäivää viettävä Uskonpuhdistajamme Martti Luther selostaa: ”Meidän on rukoiltava ja valvottava, että kaikissa sanan säilyttäisimme. Silloin pysyy Kristuksen tunteminenkin, jota seuraa rakkaus, ja mitä siltä puuttuu, se täytetään Kristuksen kautta, jonka sanassa me pysymme.” ”Valvominen ja kristillinen elämä on taistelua ja kysyy vaivaa ja työtä ja tuo myötään vaaroja, kun kolme sellaista väkevää vihollista kuin perkele, liha ja maailma on yötä päivää lakkaamatta meitä vastaan. Kun nyt on vaikeaa olla koko ikänsä yhtämittaisessa kilvoituksessa, tarvitaan epäilemättä hyvät pasuunat ja torvet, toisin sanoen sellaisia saarnoja ja kehotussanoja, jotka voivat vahvistaa meitä ja tehdä taistelussa rohkeiksi.”
Herra siunatkoon sinua …