Valvomisen sunnuntai, Mt. 29: 36 – 44, Esko Väyrynen

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänää teidän Herranne tulee.” Tuo Jeesuksen sisältää ”päältä katsottuna” vaatimuksen jatkuvasta valveilla olosta. Kokemuksesta tiedämme, että ihminen ei pysy valveilla ympäri vuorokauden. Sellaistenkin henkilöiden valppaus voi herpaantua, joiden tehtävänä on valvoa tärkeän henkilön turvallisuutta. Muistamme muutama viikko sitten tapahtuneen Israelin pääministerin murhan. Muutamia vuosia on tosin ehtinyt kulua Ruotsin pääministerin murhasta. olemmat tekivät työtä rauhan ja kansojen keskinäisen yhteisymmärryksen hyväksi.
Valvomiskehoituksella Jeesus ei kiellä inhimillisyyttä. Lähemmin tarkasteltuna Jeesuksen kehoitukseen sisältyy myös elämän vaatima lepo. Luonnollinen elämänmeno jatkui Nooan päivinä. Jeesus sanoo samoin tapahtuvan silloin, kun Ihmisen Poika tulee. Jumala, elämän antaja, on ihmiskunnan alusta sisällyttänyt elämänrytmiin työn ja levon vuorottelun. Nykytermein voitaneen sanoa: Jumala sääti ensimmäisen työaikalain: joka seitsemäs päivä on pyhitettävä ruumiin levolle ja sielun virkistymiselle, Raamatun sanoin: Herralle. Henkisen ja aineellisen viljelyn tuloksena toimeentulon hankkimiseen käytettävää työaikaa on voitu lyhentää. Samalla on unohtunut lepopäivän pyhittäminen Herralle eli Jeesuksen kehoitus valvomiseen on jäänyt.
Kristityn valvominen ei ole maailmanlopun odotusta. Kaikkein vähiten se on maailmanlopulla pelottelua. Maailmanlopulla pelottelijat ja väärät ennustajat tunnistaa siitä, että ”sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä”. Tämän vuoksi kristityn velvollisuus on hoitaa omia tehtäviään, kutsumustaa, ja samalla olla valmiina Kristuksen tulemiseen.
Kristitylle oikea valvominen on Kristuksen ansioon turvautumista. Kristus on meidän syntiemme sovitus. Hän on kuollut meidän puolestamme. Kun me uskomme Kristukseen, me saamme iankaikkisen elämän. Tämän vuoksi Kristus on meille elämän tärkein asia.
Siitä seuraa, että tavoitteeksi nousee syntisen elämän hylkääminen. Oman edun tavoittelun tilalle kärsivän lähimmäisen lohduttaminen. Kärsivän murheiden kuunteleminen valaa uutta rohkeutta omaan uskonelämään. Toteutuu Jeesuksen lupaus: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” Mt. 18:20. Kristittyjen keskinäisessä seurustelussa Kristus toimii sekä myötäeläjän että kärsijän välityksellä. Kristus lähestyy meitä milloin heikkouskoisen milloin ahdistuneen lähimmäisen hahmossa. Kristus ei säikyttele meitä valtansa täyteydellä.
Suurten onnettomuuksien tai järjettömien väkivallantekojen edessä kyselemme Jumalan tahdon sisältöä. Miksi Jumala, joka on kaikkivaltias, sallii pahan saada sellaisen vallan, että täysin syyttömät joutuvat kärsimään. Yleensä me jäämme tällaisissa tilanteissa vaille järjellistä selitystä.
Raamattu kertoo Jobista, jota Jumala salli kiusaajan piinata yli kaiken inhimillisen kohtuuden. Job menetti sekä kaiken omaisuutensa että uskonsa Jumalaan. Kun kaiken tämään jälkeen Jumala puhutteli Jobia, Job nöyrästi vastaa: ”Nyr minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi” Job 42: 2.
Jeesuksen kehoitus valvomaan kaiken väkivallan ja loputtomalta näyttävän kärsimyksen keskellä tarkoittaa sitä, että syvimmänkin ahdistuksen tai synkimmänkin epätoivon hetkellä kristitty on Jumalan huostassa ja Jumalan vallassa. Sielunvihollinen tarjoaa kilvoituksen pinnallisuutta ja uskon heikkoutta esteeksi, ettemme uskaltaisi jättäytyä Jumalan armahtavan rakkauden varaan. Jumalan huolenpito ei riipu meidän uskomme voimasta tai horjumattomuudesta.
Viisaatkin neitseet, nykykäännöksessä morsiusneidot, väsyivät sulhasen tuloa odottaessaan nukahtivat. Keskellä yötä kuului huuto yljän tulosta. Viisailla neidoilla oli öljyä ja he pääsivät häätaloon, Mt. 25: 5 – 10. Öljy on Jeesuksen käyttämä kielikuva pelastuksesta, kun hän selittää katoamatonta, iankaikkista, katoavaisen käsitteillä. Tämän päivän epistolatekstissä Jeesus sanoo: ”Jotka pesvät vaatteensa, he pääsevät syömään elämän puusta”.
Kun inhimillinen ymmärrys ja taito joutuvat ymmälle, silloin alkaa Jumalan mahdollisuus. Oman kyvyttömyytensä kokenut voi turvautua Kaikkivaltiaan apuun. Job joutui tunnustamaan, että kaikki on Jumalan vallassa. Jeesus kehoittaa olemaan valmiit, koska hän tulee hetkellä, jota me emme aavista. Meidän valmiina olokin, Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen, on sekin Jumalasta. Luther selittää: Minä en voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaan Pyhä Henki, siis Jumala, on varjellut minut oikeassa uskossa.
Nousemme nyt yhteen ääneen lausuen tunnustamaan uskomme.