Päivänavaus alakoululle Nalle mukaan Virsi 499 Jumalan kämmenellä tai 397 Kun on turva Jumalassa
Muistan joskus pienenä, että pelotti hirveästi. Me lapset olimme yksin kotona ja hurja ukkonen säikäytti. Me kaikki kolme sisarusta menimme salamaa piiloon isän mahtavan kirjoituspöydän alle: Täällä paha salama ei voi nähdä meitä. Toinen toistamme halaten säikähdettiin sitten kuitenkin jokaista jyrinää. Kun pikkusisko rupesi itkemään, lauloin hänelle virttä, jolloin hän rauhoittui.
Tämä lapsuuden aikainen pelkotila tuli mieleeni, kun näin, miten pieni koululainen peloissaan puristi nallea syliinsä. Pieni koululainen pelkäsi lähteä kouluun. Opettaja otti syliin, ja läheisyys auttoi toisaalta turvallisesti itkemään turvattomuutta ja toisaalta rauhoittumaan. Nalle auttoi jaksamaan. Ikään kuin se pehmeä kaveri kuiskaisi Et ole yksin. Minä olen kanssasi. Yhdessä jaksamme.
Ensi sunnuntain Psalmi 90 auttaa meitä näkemään omaa pienuuttamme ja Jumalan ikuista turvaa:
”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”
Elämämme on lyhyt ja turvaton, mutta saamme turvautua Jumalaan, joka pitää meitä ikiaikaisen vahvoissa käsissään ja kantaa meitä sylissään. — Me pienet pelkäsimme ukkosta ja pieni koululainen nalle kainalossa pelkäsi olla poissa kotoa. Kaikki pelkäävät joskus. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
Herra siunatkoon sinua …