Viattomien lasten päivä, Matt. 2:13–21, Jorma Kantola

Jorma Kantola
Kuhmoinen

Valta on ihmiselle vaarallinen asia, sillä syntinen ihminen ei kestä valtaa. Kaikkeen syntiin liittyy vallanhalua joko suoraan tai epäsuorasti. Filosofi Friedrich Nietzsche totesi, että on sietämätöntä, jos Jumala on olemassa, eikä Jumala ole hän itse. Samalla tavoin ajattelee jokainen ihminen syvällä sisimmässään, vaikka ei tätä välttämättä ollenkaan tiedosta eikä tunnusta. Jokainen haluaa jumalaksi Jumalan paikalle. Tämä on synnin olemus. Syntinen ihminen haluaa määrätä ja hallita. Siksi valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, niin kuin on tapana sanoa.

George Orwellin mukaan “vallan päämäärä on valta”. Kaikkea vallankäyttöä vaanii jatkuvasti se vaara, että valtaa ei käytetä sen puolesta, mitä puolustamaan ja edistämään valta on annettu, vaan vallan itsensä puolesta ja itsensä takia. Valta on syntiselle ihmiselle arvo itsessään, usein jopa kaikkein tärkein arvo.

Lukemattomien lähes rajattoman vallan saaneiden ihmisten elämä puhuu vallan turmelevasta vaikutuksesta karua kieltä vastaansanomattomalla tavalla. Ajatelkaamme vaikkapa sellaisia henkilöitä kuin Saddam, Pol Pot, Idi Amin, Mao, Hitler tai Stalin.

Tähän listaan voidaan liittää myös kuningas Herodes. Päivän evankeliumissa mainittu Herodes tunnettiin Herodes Suurena. Lisänimensä hän sai muun muassa siksi, että hän rakennutti uudestaan Jerusalemin temppelin. Johannes Kastajan mestauttanut Herodes oli Herodes Suuren poika Herodes Antipas.

Betlehemin järkyttävä lastenmurha ei ollut Herodeksen ainoa veriteko. Herodeksella oli kymmenen vaimoa ja hän epäili usein, että hänen poikansa yrittivät syrjäyttää hänet. Kaksi suosikkipoikaansa Herodes käski kuristaa kuoliaiksi. Herodes surmautti myös suosikkivaimonsa Mariamnen. Tämän jälkeen hän vaelteli palatsissaan huutaen vaimonsa nimeä ja lähetti palvelijansa noutamaan tätä. Kun palvelijat eivät pystyneet toteuttamaan käskyä, Herodes pieksetti heidät.

Viimeisenä käskynään ennen kuolemaansa Herodes määräsi sotilaansa pidättämään tuhansia arvohenkilöitä. Heidät oli teloitettava sen jälkeen, kun Herodes oli kuollut. Herodes tiesi, että häntä ei surtaisi, mutta hän halusi, että valtakunnassa vallitsisi suru kuninkaan kuoleman jälkeen. Käskyä ei kuitenkaan pantu täytäntöön. Sen sijaan viattomat lapset Betlehemissä ja sen ympäristössä tapettiin julmasti Herodeksen vallanhalun takia.

Herodes oli julma ja ovela. Itämään tietäjät hän lähetti Betlehemiin ja kehotti heitä ottamaan tarkasti selkoa lapsen syntymästä. Herodes sanoi tietäjille: “Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” (Matt. 2: 8) Herodes ei tietenkään aikonut polvistua Jeesuksen eteen. Päinvastoin Herodes aikoi tappaa Jeesuksen, koska arveli saavansa tästä kilpailijan. Herodeksen juoni ei kuitenkaan onnistunut, kun tietäjät eivät palanneet hänen luokseen.

Herodeksen toimintapa on ominainen kaikelle vallankäytölle silloin, kun vallanhaluiset ja tavalla tai toisella itsekkäät suunnitelmat yritetään toteuttaa. Todelliset tarkoitusperät kätketään valheellisesti jonkin hyvältä ja oikealta näyttävän asian taakse, jotta ne eivät paljastuisi. Toimitaan hyvän asian nimissä, mutta varsinainen asia on oman edun edistäminen. Kysymys ei ole aina siitä, että tavoitellaan taloudellista tai jotain muuta selvästi osoitettavissa olevaa hyötyä. Kuten sanottu, päämääränä voi olla valta itsessään, sen saavuttaminen ja turvaaminen. Pyrkimyksenä voi olla myös omien ajatusten ja ideoiden läpivieminen. Kun ne toteutuvat, saadaan ehkä mainetta ja kunniaa tai ainakin henkilökohtaista tyydytystä.

Joskus todelliset päämäärät kätketään tietoisesti, mutta sekin on mahdollista, että ihminen itse uskoo olevansa oikealla ja hyvällä asialla, vaikka hänen toimintaansa ohjaavat itsekkäät vaikuttimet. Onnistumme pettämään myös itseämme. Tunnistamme lähimmäistemme vallanhaluiset pyrkimykset, mutta emme halua nähdä itsessämme sitä, minkä näemme toisissa. Lähimmäisellämme voi olla roska silmässä, mutta meillä itsellämme on ehkä samaan aikaan hirsi omassa silmässämme.

Vallan väärinkäyttämisen vaara on todellinen kaikessa yhteiskunnallisessa ja myös kirkollisessa päätöksenteossa kaikilla eri tasoilla. Jokainen, jolla on jonkinlaista valtaa jossain asiassa, joutuu joskus kiusaukseen käyttää valtaansa väärin. Ja jokaiselle käy myös joskus niin, että hän ei kestä kiusausta. Kukapa meistä ei olisi esimerkiksi vanhempana käyttänyt väärin sitä valtaa, mikä tähän asemaan sisältyy suhteessa lapseen. Sellainen, joka kuvittelee, että hän on vallan väärinkäytön vaaralta turvassa, lankeaa varmasti, kun kiusaus kohtaa hänet. Sekin on mahdollista, että kiusausten yläpuolelle itsensä nostava henkilö, on todellisuudessa jo sotkeutunut pahoin vallanhalun verkkoihin. Siksi hän on kadottanut kokonaan tuntuman siihen, mikä hänen käyttäytymistään pohjimmiltaan ohjaa.

Herodeksen toiminta osoitti karulla tavalla, että Jeesus-lapsi syntyi maailman, missä ihmisen itsekkäät pyrkimykset ohittavat kaiken muun. Ristin varjo oli jo seimen yllä. Kaikesta huolimatta Jumala syntyi yhdeksi meistä tähän synnin maailmaan ja käsittämättömän nöyrästi hän suostui kaikkeen siihen, mitä vallanhaluiset ihmiset hänelle tekivät.

Jumala on toisenlainen kuin me syntiset ihmiset. Meillä on väärä kuva Jumala olemisesta. Jumalana oleminen ei ole itsekeskeistä vallankäyttöä vaan palvelemista! Jumalalla on kaikki valta, mutta valta ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan hän käyttää valtaansa palvelemiseen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, jotka tavoittelivat kunniapaikkoja Jumalan valtakunnassa: “Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:42–45)

Mekin voimme olla jumalia, kun palvelemme tosiamme. Tässä ajassa “jumalana oleminen” onnistuu puutteellisesti, mutta taivaassa meistä tulee jumalia, kun palvelemiseen ei sekoitu mitään itsekkäitä vaikuttumia.

Herodeksesta tuli oman vallanhalunsa uhri, ja samalla tavoin on käynyt lukemattomille muille ennen häntä ja hänen jälkeensä. Herodes ei ymmärtänyt, että Seimen Lapsi ei ollut hänen kilpailijansa, koska hän kuvitteli, että tämä on samanlainen kuin hän itse. Kunpa me näkisimme Vapahtajamme oikeassa valossa. Kunpa me uskoisimme, että hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi meidän syntisten puolesta. Silloin me käytämme sitä valtaa, mikä meille on uskottu, palvelun ja rakkauden välineenä.