.
Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.
Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.
Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.
Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.
Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.
Hetkirukouksista
Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.
- Rukoushetkien lukumäärästä
1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.
Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.
Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.
Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.
1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.
Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.
2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.
2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.
Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.
2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.
Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui
esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.
Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.
Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.
Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä
- Rukous Jerusalemiin päin
3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä
Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.
Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.
Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.
Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.
Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.
3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön
Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.
3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.
- Kehotus säännölliseen rukoukseen
Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta
Matias Roto, selität toistuvasti Pietarin ensimmäisen helluntain sanomia pelastuksen askelia vääristäen niitä omalle opillesi sopivaksi, siis joudut kiertämään suomen kielen säännöt ajatusleikkiesi kautta olematta kuuliainen selkeälle suomen kielelle.
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t.2)
Siis eihän tässä Pietari sano että odottakaa kunnes Jumala teidät kastaa tai kastakaa vauvanne että he saisivat lupauksen.
Selkeääkin selkeämmin Pietari sanoo että on tehtävä parannus JA otettava kaste, siis kuulijoiden oli nöyrryttävä tunnustamaan eronsa Jumalasta ja tunnustettava syntisyytensä ja otettava kaste, ei kaiketi Jumala kastanut näitä ihmisiä ilman että he itse olisivat tehneet parannusta ja ottaneet kastetta.
Pietarin sanoman selkeä sisältö on että jokaisen ihmisen jota Jumala KUTSUU on tehtävä parannus ja otettava kaste saadakseen lupauksen mukaisesti synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan.
Tämä on täydellisesti mitä Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja ketkä nöyrtyivät tunnustamaan syntinsä niin heidät kasdtettiin, Jeesus tai opetuslapset.
Jeesus ei kastanut yhtään ihmistä ilman heidän omaa haluaan, ei yhtään lasta.
Ari
Kuten valitettavan usein niin tässäkin siirrät keskutelun pois siitä mistä muutoin ollaan vaihtamassa mielipiteitä ja yleensä aina muutaman viimeistään muutaman repliikin jälkeen yrität markkinoita epähistoriallisia kuvitelmia Raamatun ajan kastekäytännöstä.
Lukijoita ajatellen otan vain muutaman näkökohdan.
1) Uudelleen ja uudelleen kiellät Raamatun todistuksen siitä että
k a s t e
p e l a s t a a
ja sen sijaan olet ympäämässä jotain omiin suorituksiin perustuvia juttujasi.
2) Toiseksi kerta toisensa jälkeen rakennat ihmisen omalle ratkaisulle perustuvaa uskonkäsitystä. Tämähän on Raamatun valossa mahdottomuus.
Tunnustuskirjamme sanovat:
Kolmanneksi. Pyhä Raamattu ei lue ihmisen luontaisen vapaan tahdon kykyjen vaikutuspiiriin kääntymistä, Kristukseen uskomista, uudestisyntymistä, uudistumista eikä mitään, mikä kuuluu tämän kaiken todelliseen alkamiseen ja loppuun saattamiseen: Sellainen ei ole vapaan tahdon asia, ei kokonaan, ei puoleksi eikä edes pienimmäksi, vähäisimmäksi osaksi, vaan se on in solidum, alusta loppuun, yksinomaan Jumalan vaikutuksen ja Pyhän Hengen tehtävä, kuten Puolustuskin toteaa.
Järki ja vapaa tahto kykenevät aikaansaamaan ”ulkonaista, jossakin määrin kunniallista elämää”, mutta yksin Pyhä Henki synnyttää uudesti ja vaikuttaa sisäiseen elämään: antaa uuden sydämen ja mielialan, avaa sydämen ja ymmärryksen käsittämään Raamattua ja tarkkaamaan sen sanaa. Luuk. 24:45: ”Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ap.t. 16:14: Lyydian kuunnellessa ”Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.” Fil. 2:13: ”Hän vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen.” Hän antaa parannuksen eli mielenmuutoksen (Ap.t. 5:31, 2 Tim. 2:25) Hän vaikuttaa uskon; Fil. 1:29: ”Teidän on suotu uskoa häneen.” Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8); Joh. 6: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Hän antaa ymmärtäväisen sydämen, näkevät silmät ja kuulevat korvat (5 Moos. 29:3, Matt. 13:15). Hän on uudestisyntymisen ja uudistuksen Henki (Tit. 3:5). Hän ottaa meistä pois kovan kivisydämen ja antaa meille uuden, pehmeän lihasydämen, niin että vaellamme hänen käskyjensä mukaisesti (Hes. 11:19, Hes. 36:26, 5 Moos. 30:6, Ps. 51:12). Hän luo meidät Kristuksessa hyviä tekoja varten (Ef. 2:10) ja uusiksi luomuksiksi (2 Kor. 5:17, Gal. 6:15). Kaiken kaikkiaan: ”Jokainen hyvä anti tulee Jumalalta” (Jaak. 1:17). Kukaan ei voi tulla Kristuksen luo, ellei Isä vedä häntä (Joh. 6:44). Matt. 11:27: ”Ei kukaan muu tunne Isää kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet (Joh. 15:5) ilmoittaa.” 1 Kor. 12:3: ”Ei kukaan voi sanoa Kristusta Herraksi, paitsi Pyhässä Hengessä.” Ja Kristus sanoo (Joh. 15:5): ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä. 2 Kor. 3:6: ”Se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.” 1 Kor. 4:7: ”Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Miksi kerskaat, ikään kuin se ei olisi saatua?
Pyhä Augustinus kirjoittaa, että erityisesti viimeksi lainattu lausuma sai hänet luopumaan siihenastisesta harhakäsityksestään (De praedestinatione 3:22) —
”Olen erehtynyt ajatellessani, että Jumalan armo on vain sitä, että Jumala totuutta saarnattaessa ilmoittaa tahtonsa, mutta että saarnattuun evankeliumiin suostuminen on meidän asiamme, omien voimiemme varassa.”
Augustinus jatkaa: ”Olen erehtynyt sanoessani, että on meidän vallassamme uskoa evankeliumi ja tahtoa hyvää ja että Jumalan asia on antaa niille, jotka jo uskovat ja jotka tahtovat hyvää, kyky saada jotakin aikaan.”
Tähän asti Yksimielisyyden ohje 2. Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt
3) Edelleen kuvittelet että Uuden testamentin aikainen yhteiskunta olisi samanlainen kuin meidän aikamme individualistinen eli yksikseen hortoilevien yksilöiden yhteenliittymä. Vakavammassa mielessä tämä yksilökeskeisyys eli toinen toisestaan piittaamaton muista riippumattomuus on tullut muotiin vasta 1880 -luvulta alkaen.
Rooman valtakunnassa perheen isä määräsi yksinoikeudella perheensä uskonnon. Vaikka yhdessä talossa olisivat asuneet isovanhemmat, viisi veljestä perheineen ja mahdollisesti vielä muutama lapsenlapsi vaimoineen ja lapsineen, niin vain
y k s i
ihminen päätti tuon perheen uskonnon: Perheen isä elikkä se joka oli vastuussa koko talon väestä.
Niinpä esimerkiksi kun Filippin vanginvartija päätti perheensä kääntymyksestä eli kasteen vastaanottamisesta, niin se tehtiin koko hänen talossaan asuvalle väelle, sukulaisille, perheen palvelijoille ja niille vartijoille jotka asuivat hänen hallinnassaan olevassa talossa. Tuon kääntymyksen eli koko talonväen kastamisen jälkeen kirkko kasvoi Filippissä niin nopeasti että Paavalin kirjoittaessa kirjeensä Filippiin tuossa suurkaupungissa oli jo niin paljon kristittyjä että tarvittiin jopa useampi piispa tuon alueen lähetystyön hoitamiseen.
Samoin myös Kesareassa Korneliuksen luona koko perhe kääntyi eli sai kasteen koko perheväen, palvelusväen ja samassa talossa asuvan väen mukana. Näin kirkko sai alkunsa Kesareassa ja Korneliuksesta tuli Kesarean piispa, myöhemmin hänen jälkeensä tullimies Sakkeuksesta tuli Kesarean piispa.
Laitan tämän Mikael-keskustelumme tähän loppuun, jotta sitä voisi helpommin itse kukin kommentoida. Yksi uusi naula kolminaisuusopin arkkuun, ajattelen.
Ennen maan päälle tuloaan Jeesuksella oli taivaassa erisnimi, jolla häntä kutsuttiin. Ainoa teoreettinen mahdollisuus on Mikael. Näin näyttää olevan myös käytännössä.
Mikael esiintyy Danielin kirjassa tuon Jumalan uskollisen palvelijan tukena: ”Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael”(Dan10:21)
Raamattu kertoo ylienkeli Mikaelin ”kiistelleen Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa”, mutta ei ”rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: ”Nuhdelkoon Herra sinua!”(Ju9) Tämä viittaa Mikaelin olleen ohjaamassa kansan erämaavaellusta. Sama nöyryys oli Vapahtajallemme niin tyypillistä myöhemminkin Isänsä edessä.
Danielin viimeisessä luvussa kerrotaan Mikaelin toiminnasta sellaisen ”ahdistuksen aikana, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka.” Sama ajanjakso, josta Jeesus puhuu synteleiana, ”tämän maailman lopun aikana”(Mat24,Lu21 ja Mark13)
Ja sitten on tuo Ilmestyskirjan kuvaus tulevista tapahtumista, jota sinä jo siteerasitkin. Siinä kerrotaan Mikaelin heittävän Saatanan alas maan päälle. Kerrotaan myös, että Paholaisella on omat enkelijoukot ja Mikaelilla omansa. Mitä tämä merkitsee Mikaelin henkilöllisyydelle?
Tiedämme muun Raamatun perusteella, että Jeesuksella on Isälle uskolliset enkelijoukot komennuksessaan. Pari esimerkkiä:
”Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.”(Ilm19:14)
”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.”(Mat25:31)
Ja nyt sitten johtopäätös.
Taivaassa on Raamatun mukaan vain kaksi, joilla on valta Saatanan yli: Jeesus ja hänen Isänsä JHWH. Koska nyt Mikael ei voi olla Kaikkivaltias Isä, hän on Jeesus Kristus, josta taivaaseen paluun jälkeen sanotaan sopivat lauseet enkeliruhtinaalle tai ylienkelille: ” tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.”
Ymmärrän hyvin, että Mikaelin ja Jeesuksen persoonien samaistaminen ei näytä kovin hyvältä kolminaisuusopin kannalta. Mutta eihän siltä kantilta katsottuna moni muukaan raamatunjae kestä päivänvaloa.
Näin minä asian näen. Mitä sinä Matias ja kenties muutkin tästä Mikael-nimisestä kolminaisuusopin murskaajasta sanotte?
Mikael on yksi enkeleistä. Kaikki enkelit ovat luotuja yhtä aikaa muun luomakunnan kanssa. Enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan.
Jumalan enkelit eivät ole koskaan langenneet syntiin.
Saatana on langennut enkeli. Koska mitään mitä Jumala ei ole luonut ei ole olemassa, niin saatana on luotu olento. Omasta itsestään saatana kuitenkin asettui kapinaan Jumalaa vastaan ja tempasi mukaansa osan muistakin henkivalloista. Näille pimeyden valloille ei ole olemassa parannusta vaan niitä odottaa Ilmestyskirjassa kerrottu ikuinen tuli.
Muutamassa kohdassa Raamattu kerrotaan että Miikael on enkeli, vielä heidän johtohahmojaan ylienkeli eli enkeliruhtinas:
Daniel:
10:13 Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.
10:21 Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.
12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
Juudaan kirje:
1:9 Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!”
Vastakkainasettelussa Luoja ja luotu MIikael on luotujen puolella kun taas Vapahtajamme on Jumala joten hän ei ole luotu, vaan itse yhdessä Isän kanssa hän on ollut maailmaamme luomassa.
.
Ihan pieni korjaus, joka ei liity pääasiaamme. Näyttää Raamatun mukaan siltä, että enkelit luotiin jo ennen maapalloa ja muuta aineellista. Tämä johtopäätös siksi, koska luomistapahtumasta Jobin kirjasta esitetään: ”kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan”(Job38:7)
Mielestäni tuo Jobin kirjan kohta ei kerro enempää kuin sitä että Jumalan luodessa maailmamme siinä oli melkoinen vipinä ja kuhina. Kyllä popcorneja kuumennettaessa on melkoista räiskettä eikä silti kukaan sano että jonkun lentäessä vähän kovempaakin tuossa olisi terveisiä edellisestä kuumentamisesta.
Matias. Nyt näyttää siltä, että päättelyketjusi alkaa ”koska Jeesus on Jumala, niin…” Siksi Miikael Jeesuksen taivaallisena nimenä ei sinulle käy. Mutta entä jos asiaa katsotaankin Raamatusta päin?
Mikael on suomeksi ”kuka on Jumalan kaltainen”. Sopii siis Jeesukselle erinomaisesti, vaikka ei tietenkään asiaa todista.
Toteat, että ”Miikael on enkeli, vielä heidän johtohahmojaan ylienkeli eli enkeliruhtinas”.
Mikaelia kutsutaan todellakin ”ylienkeliksi”. Etuliite ”yli-” vastaa tässä kreikkalaista etuliitettä arkh- (’arkki-’), joka tarkoittaa ’yli-, pää-’. Sana ylienkeli tai arkkienkeli ei koskaan esiinny Raamatussa monikossa. Heitä on siis vain yksi.
Juudaksen kirjeen lisäksi ylienkeli mainitaan vain siinä yhteydessä, kun Paavali kuvailee kuolleista herätettyä Jeesusta: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa.(1.Tess4:16)
Kysymys 1
”Herra laskeutuu” tarkoittaa Jeesuksen toimia tämän maailman loppuvaiheessa. On siis niin, että myös ylienkelin(=Miikael), joka on enkelijoukkojen pomo, ääni tässä tilanteessa myös kajahtaa.
Eikö olisi varsin loogista,että tuo ääni kuuluu juuri taivaasta lasekutuvalle Herrallemme?
Tiedät varsin hyvin, että sana enkeli tarkoittaa yksinkertaisesti vain ”sanansaattajaa” eikä mitään lapsenkasvoista siipiolentoa. Ja eikös Jeesus melkoinen Sanansaattaja ole? Häntähän kuvaillaan Sanaksi paitsi Johanneksen alussa myös silloin kun hän taistelee maan kuninkaita vastaan(Ilm19:13)
Saatananhan hän on heittänyt jo aiemmin taivaasta tätä Tellusta riivaamaan(Ilm12.luku)
Kysymys numero 2
Mikaelilla Raamatun mukaan on valta ja voima kukistaa Saatana. Kuka muu kuin Jeesus Kristus voi käyttää tällaista valtaa Saatanaan?
”Mikaelilla Raamatun mukaan on valta ja voima kukistaa Saatana. Kuka muu kuin Jeesus Kristus voi käyttää tällaista valtaa Saatanaan?” Enkeleiden valta ei ole heidän omaansa, vaan heille uskottua Jumalan valtaa. Onko muunlaista valtaa olemassakaan. Saatanankin valta lienee sitä, minkä Jumala toistaiseksi sallii.
Niinpä. Kaikki valta on Jumalalta peräisin. Sanoohan Raamattu ”Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.”(Ro13:1)
Ja aivan oikein: ”Saatanankin valta lienee sitä, minkä Jumala toistaiseksi sallii.” Toki moni kysyy: Miksi näin kauan?
Mikaelin kuten hänen enkeleidensä valta on tietenkin myös Kaikkivaltiaalta Jumalalta peräisin. Mutta niinhän se on Jeesuksenkin valta: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”(Mat28:18)
Kuka sen Jeesukselle on antanut? Eikö vallan Jeesukselle antanut ole hänen yläpuolellaan? Voiko muuta asiasta ajatella?
.
Keskustelussa alkaa vähitellen samat aiheet toistumaan niin että vain pieniä muutoksia tulee yksityiskohtiin.
1) Olen jo edellä todennut kuinka Ilmestyskirja tekee eron Miikaelin ja Jeesuksen eli Jumalan Karitsan välillä, kun sanotaan että Mikael voitti saatanan Karitsan veren voimasta.
2) Olen jo edellä ohimennen maininnut miten ihmisten nimissä esiintyy Jumalan Pyhä Nimi osana. Näin myös enkeliruhtinaan nimessä kerrotaan siitä että Jumala on yksi, koska kukaan ei ole Hänen vertaisensa. Tätähän Mikaelin nimi ”Kuka On Kuin Jumala” tarkoittaa.
Jumalan nimen käyttö monien henkilöiden nimessä ei ole harvinaista Raamatussa. Tämä käytäntö on yksi tapa kunnioittaa Jumalaa koko persoonallisuudellaan.
Eikö Matiaskin liene Mattit-Ja, Jumalan lahja?
On vain yksi kaikkivaltias: Jumala.
Siksi Jeesuksen ”kaikki valta” ilmaisee että Hän on Jumala.
Ilmestyskirjan 19 luku on kuvausta Karitsan häistä.
Siinä kuvataan myös Jeesuksesta Jumalan sanasta, joka sotimalla kaikkea sodankäyntiä vastaan tekee lopun kaikista maailman sodista aivan kuin Jumalan työksi psalmissa 46 kuvataan. Jeesus (Ilm. 19) siis on tuo Psalmin 46 kuvaama Jumala.
Samaisessa Ilmestyskirjan luvussa kuvataan myös Karitsan häitä.
Jumalan maailmanhallintaa on kuvattu hääjuhlana psalmissa 45. Tähän liittyy Ilm. 19 luvun alku. Niinpä psalmin 45 Jumala on Ilmestyskirjassa Karitsa. Katritsan häät (Ilm. 19) = Jumalan häät (Ps. 45).
* * *
Ilmestyskirja:
19:1 Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.
19:2 Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.”
19:3 Ja he sanoivat toistamiseen: ”Halleluja!” Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.
19:4 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!”
19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.”
19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.”
19:9 Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.”
19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.”
19:11 Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
19:12 Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,
19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
19:15 Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan.
19:16 Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.”
19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle
Ennen näitä päätössanoja tässä keskustelussa on käytetty 180 kommenttipuheenvuoroa.
Mielestäni tämä on hyvä kohta lopettaa keskustelu tässä ketjussa.
Seuraavissa ehkä keskustelu jatkuu uusin ideoin ja uudella innolla.
Kiitoksia keskustelusta kaikille keskustelijoille.
2. Kor. 13:13
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.
Reino
Viittaat puheenvuorossasi Eino Sormuseen.
Olisi ollut suotavaa, olisit seurannut häntä myös oppikysymyksissä ja kirkko-opissa. Näin olisit voinut käyttää voimasi kirkkoa rakentavaan yhteistyöhön.
Minä puolestani olen käyttänyt hänen tuotantoaan hyväkseni paljonkin kun pääasiassa hänen kirjottamansa vuoden 1948 Kristinoppi on ollut oppikirjana lukemattomissa vetämissäni rippikouluissa ja hänen kirjoittamansa apukirja on ollut oheislukemistona.
Jotenkin minua ihmetyttää että käytät ikään kuin omien näkemystesi tukena sellaisen teologin nimeä, jonka opinkäsitykset ovat täysin vastakkaisia sinun edustamallesi linjalle.
Seuraavassa artikkelissa on asiallinen esittely lahjakkaasta kirkkomme piispasta ja hänen linjauksistaan.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3009/
Omasta puolestani haluan kiittää myös keskustelusta, joka mielestäni osoittaa jotakin. Nimittäin sen, että asioita voidaan pohdiskella omia näkemyksiä esille tuoden ja kuitenkin myös toisen puheenvuoroja kuunnellen. Tästä keskustelusta jäi hyvä maku.
Matiaksen puheenvuorot olivat painavia, vaikken tuon meille yhteisen ja rakkaan Kirjan tulkinnoista ihan samaa mieltä olekaan.
Varmasti keskustelu jatkuu jostakin toisesta Luojamme meille antamasta informaatiosta – olipa tuo Luojamme opillisesti meille sitten millainen tahansa.
Rauli: ”Nimittäin sen, että asioita voidaan pohdiskella omia näkemyksiä esille tuoden ja kuitenkin myös toisen puheenvuoroja kuunnellen. Tästä keskustelusta jäi hyvä maku.
Näistä kahdesta lauseestasi olen toista mieltä! Kauniita ja oikeita toiveita, mutta todellisuus on toista!
Aloitin teologiset opinnot vuonna 1958 piispa Eino Sormusen henkilökohtaisesta kutsusta, juuri loppututkinnon suoritettuani ja vakinaisen viran saaneena ja tästä ajankohdasta lähtien olen aktiivisesti opiskellut Raamatun alkukieliä, teologiaa, kulttuurihistoriaa, uskontojen historiaa, filosofian historiaa ja kirkkohistoriaa sekä yliopistoissa että itsenäisesti virkani ohella. Siis ajan kohdasta lähtien, jolloin kenties Matias Roto potkiskeli vielä potkuhousuissaan vai oliko kenties vielä syntynytkään. Siitä huolimatta hän oppimestarina, ylhäältä käsin, sanelee minulle teologisia peruskäsitteitä, ikään kuin vastapuoli ei niistä mitään tietäisi, jättää vastaamatta varsinaisiin kysymyksiin tai kieltää ne sotkemalla, niin kuin jänis jälkiään, jopa puutteellisin tiedoin mutta silti besserwisserinä syvällä rintaäänellä vakuutellen.
Tästä syystä luovuin jo jokin aika sitten yrittämästäkään molemminpuolisen kunnioittavan ja kuuntelevan keskustelun aikaansaamisesta enkä siis ole enää osallistunut keskusteluun.
Jos toinen osapuoli jo tietää kaiken, eihän silloin keskusteluista ja vuorovaikutuksista tule kerta kaikkiaan mitään!
Näistä keskusteluista jäi siis kaikkea muta kuin hyvä maku!
Roto on kyllä luterilainen pappi, muttei opeta luterilaisuutta, vaan katolisen kirkon, Rooman oppia. Rooma ei esimerkiksi ole koskaan perunut oppiaan, ettei katolisen kirkon ulkopuolella ole pelastusta, eikä sen tarvitse toki niin tehdäkään! Odottaa vain avosylin, milloin ulkopuolella ”hortoilijat” (Roton oma käyttämä sana!), kuten kirkosta, ainoasta autuaaksi tekevästä eronneet luterilaiset ynnä muut kirkottomat palaavat takaisin kirkon helmaan. Suunta ainakin näyttää jopa luterilaisen papiston keskuudessa olevan täydessä vauhdissa!
Taidanpa jatkaa omaa matkaani ja kilvoitteluani täällä kaikkien leirien ulkopuolella Herran Jeesuksen hyvässä seurassa!
”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” (Hepr 13:13-14)
Reino
Suosittelisin että ottaisit selkoa asioista ennen kuin niistä kirjoitat.
Esimerkiksi tuo ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta on kaikkien perinteisten kirkkojen kanta, myös meidän luterilaisen tunnustuksemme opetus.
Samoin myös tuo opetus, että pelastus annetaan nimenomaan kasteen välityksellä, on kaikkien perinteisten kirkkojen kanta, myös meidän kirkkomme selkeä kanta.
Otan tähän tekstin Augsburgin tunnustuksen puolustuskesta joka on kirkkomme virallinen tunnutuskirja.
”Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusjoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: ’Kastakaa kaikki kansat.’ Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä.”
Tähän asti Augsburgin tunnustuksen puolustus.
Joten olepa hyvä ja lue uudelleen nuo sanat
— pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, —
niin ehkä silloin kiivastuksesi siitä etten muka seuraa luterilaista oppia onkin aivan sisäsyntyistä sinun omissa ajatuksissasi.
Reino
Samaten olen huomannut että sinulla on jotain meidän suurinta sisarkirkkoamme katolisia vastaan. Ekumeenisen työskentelyn takia tämä on todella valitettavaa. Onhan katolinen kirkko esimerkiksi toiminut maailmanlaajuisen evankelioinnin eli lähetystyön alueella esimerkillisen tarmokkaasti, mistä on seurannut että he ovat koko maailman kristityistä noin puolet.
Meidän luterilainen kirkkomme on perustavimmassa tunnustuskirjassamme Augsburgin tunnustuksessa määritellyt kantamme katoliseen kirkkoon seuraavasti:
”Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.”
Joten Reino hyvä, olisi suotavaa että huomaisit että luterilaisen kirkon oppi pyrkii tunkeutumaan nimenomaan katolisen kirkon keskeistä ydintä kohti eli meidän raamatullista perustustamme ja sen ymmärtämistä auttavien vanhan kirkon opettajien opetuksen pohjalta entistä paremmin käsittämään mikä valtaisa rikkaus sisältyy kirkkomme aarteeseen iankaikkisen evankeliumin voimalliseen esilläpitoon.
Aivan päinvastainen on sellainen ”uskonpuhdistus” missä hyökätään kristikunnan yhteistä eli maailmanlaaja eli katolista perintöä vastaan. Tällaiset ulos repivät liikkeet ovat kuin petoeläimet karjalauman ympärillä. Ne pyrkivät hajoittamaan lauman jotta saisivat helpommin saalista hampaisiinsa.
Yksi kirkon tuntomerkeistä on juuri tämä että otamme uskontunnustuksen tosissamme. Nikean tunnustus puhuu Pyhän Hengen työstä seuraavin sanoin:
”Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”
Tähän asti Nikean tunnustuksen todistus Pyhän Hengen toiminnasta.
Tuo sana ”yleinen” voidaan myös kääntää ”yhteinen” tai ”katolinen”. Kaikki nämä kertovat eri sanoin saman asian kirkon olemuksesta. Erilleen meno ei ole Jumalasta.
Rauli
Kiitos myös itsellesi.
Asiallinen keskustelu vie aina keskinäistä ymmärtämistä eteenpäin.
Roto: ” Kaikki nämä kertovat eri sanoin saman asian kirkon olemuksesta. Erilleen meno ei ole Jumalasta.”
Tee, hyvä mies, äkkiä parannus! Eroa luterilaisesta kirkosta ja palaa äitikirkkoon, Roomaan takaisin. Omien sanojesi mukaan ”erilleen meno ei ole Jumalasta”! (Jaa, mutta se eläke!No, mitä tuosta rahasta!)
Mitä ilmaisin ja perustelin Rauli Toivoselle kommentoidessani hänen kommenttiaan, olen edelleen keskustelusta kanssasi samaa mieltä. En halua jatkaa! Toivotan ja rukoilen Sinulle sydämestäni siunausta (= polvistuttamista Elävän Jumalan eteen alkukielen mukaan, Aaronin siunaus ilman kolminaisuuslisäystä!)!
Reino
Kiukustumisesi kertoo jotakin sinusta.
Tarpeeksi.
Soisin että puhe pysyisi asiassa eikä henkilökohtaisissa heitoissa.
Viimeisessäkin väitteessä asetat eri kirkkokunnat toisiaan vastaan virheellisin perustein ikään kuin ne olisivat erillisiä toinen toisensa pois sulkevia laatikoita, etkä laisinkaan huomaa sitä mikä meitä yhdistää. Me olemme yhtä, koska meillä on sama kristillinen usko ja sama kaste ja sama Herra.
Me luemme jokaisessa messussa apostolisen uskontunnustuksen joka latinaksi kuuluu:
Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam;
”Uskon Pyhään Henkeen; pyhän kirkon katolisen;”
Myös kreikkalaisessa alkutekstissä puhutaan nimenomaan katolisesta kirkosta:
Πιστεύω εις το Πνυμα το `Αγιον, αγίαν καθολικην εκκλησίαν,
”Uskon Pyhään Henkeen, pyhän katolisen kirkon”.
Tähän uskontunnustukseen me liitymme siis joka kerta kun vietämme messua.
Vaihtoehtoisesti käytetyssä Nikean tunnustuksessa on täysin sama ajatus vielä tarkemmin täsmennettynä.
Et unam, sanctam, catholicam et apostolicam ecclesiam.
”Ja yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon,”
Ja kreikaksi uskon / uskomme:
Εἰς μίαν, Ἁγίαν, Καθολικὴν καὶ Ἀποστολικὴν Ἐκκλησίαν.
”Yhteen, Pyhään, Katoliseen ja Apostoliseen Kirkkoon”.
Tästä pitäisi näkyä, että meidän luterilainen kirkkomme on katolinen kirkko eli yleinen kirkko eli yhteinen kirkko eli kaikki kansat sisäänsä sulkeva kirkko eli pyhä kristikunta.
Ei ole mikään sattuma että kun Helsingissä dogmatiikan professorina toiminut Seppo A. Teinonen muutti Espanjaan, niin hän liittyi siellä katoliseen kirkkoon voidakseen osallistua paikallisen seurakunnan varsinaisena jäsenenä tuon seurakunnan toimintaan. Kun sitten joku kysyi häneltä kuinka dogmatiikan professori on vaihtanut tunnustusta, niin hän vastasi ettei hän ole vaihtanut opinkäsityksiään vaan asuinpaikan muutoksen takia hän on ainoastaan muuttanut tuolla paikkakunnalla toimivaan seurakuntaan.
Huomattakoon että tuo siirtymä ei ollut ulkokohtaista siirtymistä niin että sisällään olisi ajatellut toisin kuin ulkonainen toimi osoitti, vaan tuo kertoo siitä mitä yllä viittaamani Augustanan tekstikin sanoo meidän kirkkomme periaatteellisesta asenteesta sisarkirkkoamme kohtaan.
Pienenä heittona tähän kun Reino puhuu minusta ”besserwisserinä”.
Voisikohan tuo saksankielinen vaikutelma Reinon mielessä johtua siitä, että kotikirjastooni tämän vuosituhannen puolella lisää tulleista noin 7000 teoksesta muutama tuhat on saksankielisiä.
Kiitos kaikille. Uteliaana melkein tekee mieli kysyä minkälaisessa virassa Reino olet. Rauli osoittaa huimaa keskustelutaitoa. Kerrot aina mistä olet samaa mieltä ja vaikka sinulla on oma mielipide, pystyt ottamaan vastaan uutta informaatiota. Olemme hyvin kaukana miten uskomme, mutta aina voi ihailla toisen taitoa keskustella. Siinä minulle paljon oppimista. Jumalan siunausta kaikille.
Kiitos Anne itsellesi osallistumisesta keskusteluumme.
Tahdon antaa kiitoksen myös Martille monesta erittäin rakentavasta ja hyvää makua osoittavasta kommentista.