Neljä vuotta Helsingissä toiminut ortodoksinen kulttuurikeskus Sofia keskittyy yhä enemmän hiljentymispalveluihin. Keskuksen haaste on sama kuin kirkoilla, kertoo Sofian taustalla olevan säätiön puheenjohtaja metropoliitta Ambrosius, joka asuu itsekin keskuksen luonnonkauniilla Helsingin Kallahdenniemellä.
Haasteella Ambrosius viittaa siihen, että kirkkojen on paljon nykyistä aktiivisemmin vastattava ihmisten hengelliseen etsintään ja pystyttävä tulkitsemiin hengellisiä kysymyksiä ajan kielellä.
Hiljattain Berliinissä käynyt ortodoksipiispa pohtii, miten elämäntapakysymykset näkyivät kaduilla. Oli meditaatio- ja joogakeskuksia, vaihtoehtoisen terveydenhoidon tarjoajaa ja etnisiä ruokapaikkoja. Pitkillä kaupunkikävelyillä Ambrosius kyseli itseltään, ovatko perinteiset kirkot ghettoutuneet.
– Mikä on meidän vastauksemme? Olemmeko valmiita vuoropuheluun?
Vaikka Sofia ammentaa pitkästä kirkollisesta perinteestä, siellä on kesällä ripauksena tarjolla myös joogakurssi. Siihen ei kuitenkaan tuoda uskonnollisia elementtejä mukaan. Ambrosius aikoo itsekin osallistua.
Sofian ravintolassa on aina kasvisruokavaihtoehto ja ruoan ekologisuutta on pohdittu. Ambrosius itse on syönyt lihaa vain nimellisesti vuodesta 1977, vaikkei hän varsinainen kasvissyöjä katso olevansakaan. Viime aikoina hän on alkanut vähentää globaalitaloudellisista ja ekologisista syistä myös kalan syömistä.
Hiljentymisosakkeet suunnitteilla
Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö osti keräämillään lahjoitusvaroilla vuonna 2006 OP-ryhmältä ison kiinteistökokonaisuuden Helsingin Kallahdenniemeltä. Seuraavana vuonna käynnistyi Sofian, Ambrosiuksen pitkäaikaisen unelman, toiminta. Sofia tarjoaa niin kokous-, juhla kuin majoitustiloja, seminaareja, hiljentymismahdollisuuksia ja kulttuuria taidenäyttelyistä erilaisiin kursseihin. Päätavoitteina on vaalia ortodoksista perinnettä ja edistää ekumeniaa.
– Hiljentymistä pitäisi paketoida enemmän esimerkiksi vuoropuhelun eikä suun tukkimisen kanssa. Kyllä retriitti tekee hyvää, mutta se on vain yksi sadasta hiljentymisen traditiosta. Tavallisin hiljentymisen muoto on kesämökki, vaikka useimpien kohdalla siitä on tullut työsiirtola, hän sanailee.
Yhdestä tai kahdesta kiinteistöstä aiotaan tehdä hiljentymisosakkeita, jollaisen esimerkiksi osa-aikaisesti hankkimalla voi osallistua Sofian toimintaan, kursseihin tai keskuksen kappelin hartauksiin. Osakkeissa voisi tehdä myös kirjallista työtä kuten tutkimusta.
27.5. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi promovoitava piispa on hyvillään siitä, miten tulevan arvonimen perusteluissa luonnehdittiin Sofiaa: ”Siitä on muodostunut poikkeuksellisen merkittävä älyllisten seminaarien ja hengellisen hiljentymisen keskus.”
Rahoitetaanko keskuksen toiminta lähinnä kokous- ja majoitustilojen myynnillä?’
– Tämähän pyörii tietenkin hengellä. On pieni ihme, että rahaa saatiin kasaan keskuksen ostamiseen, pääoman pääosin itse hankkinut verkostoitunut metropoliitta hymyilee.
Sofian rakennuksia on remontoitu velalla, joten on selvää, että Ambrosius toivoo keskuksen käytön kasvavan. Hänen mukaansa köyhän on kuitenkin helppo olla nöyrä.
Ambrosius on iloinen, että esimerkiksi luterilainen kirkkohallitus on hyödyntänyt Sofiaa kokoustilana.
– Sofia on saanut ekumeenisesti mutkattoman vastaanoton. Nuoruus muistuu mieleen, kun kappelissamme kuulee luterilaisia virsiäkin, taannoinen luterilainen pappi sanoo.
(Kuva: Sofiassa on tällä hetkellä esillä tunnetun ikonimaalarin Maila Mäkisen töitä. Piispa Henrikin ikoni on ensi kertaa näytteillä julkisesti.)
Ilmoita asiavirheestä