Onko politiikka rakenteiden vai tahdon tuotos? Suomalainen politiikka on lähtökohdiltaan rakenteiden tuottamaa, ruotsalaiset ovat uskoneet tahtoon instituutioiden ohjaajana.
”Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikena.
Suomen kirkko on aatteellisesti lähellä sosiaalidemokraatteja, vaikkei sitä julkisesti myönnetäkään. Sidos demarien arvomaailmaan näkyy selvästi keskustelussa, jota käydään rakenteiden uudistamisesta. Rintamalinjan jakaa päätöksenteko: yhtäällä on poliittinen tahto ja toisaalla institutionaalinen jäykkyys.
Kirkko oli sodanjälkeisessa Suomessa ensimmäisiä instituutioita, joka sopi työntekijöittensä sosiaaliturvasta ja työehdoista. Kansankirkosta tuli näin myös yksi yhteiskunnan talouskorporaatioista sen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ammattiyhdistykset löytyvät tänään sekä luterilaisilta että ortodokseilta.
Kirkon ja sosiaalidemokraattien jäsenkehitys on samansuuntainen. Väki siirtyy instituutioista tahtopolitiikan kannattajiksi, yhdet perussuomalaisiin toiset vapaa-ajattelijoihin.
Työ ja toimeentulo ovat sekä demarien että kansankirkon arvopyramidin huipulla. Kaikki tietävät, että työn hinta Suomessa ei ole kilpailukykyinen, mutta syndikalismin kulta-ajan etuuksista leirityökorvauksista tai saunalisistä on vaikea luopua.
Ei ole uskottavaa saarnata verkostoitumisesta ja yhteistyöstä jos ei ole valmis luopumaan mistään.
Juha Heinilä kerrot olleesi ”luopio” niin kuulitko silloin Jeesuksen äänen eli tiesitkö Jumalan tahdon?
Milloin ihminen alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen ja näin kykenevä seuraamaan Häntä?
Tapahtuuko tämä uudestisyntymässä?
Ari, itse olin joitain vuosia tuhlaajapoikana, kuulin aina välillä Jumalan sanaa. Jumala pysäytti ja pääsin takaisin seurakuntayhteyteen.
Meillä kaikilla voi olla aikoja, jolloin maailman murheet vievät meitä harhaan. Olisi hyvä, jos meillä on hyvä seurakunta, joka auttaa meitä pysymää kaidalla tiellä. Lisäksi on hyvä pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa, jolloin liialliset taakat eivät kuormita meitä.
Vuorisaarnassa Jeesus (?) julistaa autuaiksi hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset ja monet muut. Koskettaa kaikkia ihmisiä uskontoon katsomatta. Palkkana ilo taivaissa.
Kiitos Charlotta. Jeesuksen pitämä Vuorisaarna on hyvä ja alku erinomainen.
Kaste ja usko -> pelastus
” Hengellisesti köyhät ”
Mitä tarkoittaa hengellisesti köyhä ?
Jos ei ole hengellisesti rikas, eikö silloin ole hengellisesti köyhä, ei ole saanut ns. hengenlahjoja ? Sana Autuas on lähellä sanaa Autistinen. Autistinen on omassa maailmassaan, mutta sitä ei pidä suositella kaikille, koska maailmassa tarvitaan myös vastuunkantajia, järkeviä ihmisiä.
Ajattelen niin, että hengelisesti köyhä on sellainen, joka ei pidä itseä erityisen arvokkaanna, eikä sanoita Jumalan tahtoa oman mielen mukaisesti. Hengellisesti köyhä tarvitsee Pyhän Hengen apua Jumalan sanan ymmärtämiseen. Jokainen meistä on Jumalan silmissä arvokas, vaikka me emme sitä ajattele.
Autuas tarkoittaa Jumalan lahjoittamaa onnellisuutta, joka täyttyy sitten Taivaissa! Taivasmatkamme on alkanut kristillisessä kasteessa.
Pitää ensin katsoa, mihin viittasi mahdollisesti sana ’köyhä’ sillä se ei välttämättä ollut mikään yleisadjektiivi.
Ja niinhän oli että essealaiset Qumranin munkit kutsuivat itseään nimellä ebion tai ani eli juurikin ’köyhä. Hengellisesti autuas oli siis Qumranin munkki, joka odotti myös juurikin Jumalan kuningaskuntaa- (basileio gr.)
” Autuas on se,joka ei vaella jumalattomien neuvossa,eikä seiso syntieten tiellä,eikä istu kussa pilkkaajat istuvat! ( Biblia Psalmi 1:1 ) Mistä löydämme sellaisen ihmisen johon tämä psalmi viittaa ? Vain yksin Jeesukseta voidaan sanoa näin. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus ns. toisena Aadamina,koko ihmiskunnan edustajana on elännyt autuaan,vanhurskaan elämän ensimmäisestä viimeiseen henkäykseeen asti. Vain yksistään hän viaton ja syytön uhrikaritsa,voi kantaa kaikkien ihmisten synnit kaikkina aikoina. Luther onkin puhunut ”autuaasta vaihtokaupasta”. Hän tarkoitti sitä miten voimme antaa syntimme,heikkoutemme,syyllisyytemme,heikkoutemme,sairautemme , kipumme ja kurjuutemme hänelle. Jeesus puolestaan antaa meille itsensä täydellisen vanhurskautensa,puhtautensa, pyhyytensä ja iankaikkisen elämän ja taivaan kirkkauden,siinä meillä on iankaikkinen autuus.
Hyvä kommentti, kiitos Martti.
Jeesus otti syntimme ja kaikki vajavaisuudet ja antoi meille kaikki, mitä autuuteen tarvitsemme.
Autuas on onnellisen synonyymi ja Kristitty on onnellinen koska Jumala on itse astunut alas pelastamaan ihmisen. Autuas ihminen on siis sellainen, jonka Jumala on Armossaan pelastanut synnin ja kuoleman alta. Raamattu on selkeä, koska kuolemme, olemme syntiset, kuolema on vääryytemme palkka. Kiitos Jumalan, Hän kuitenkin lähetti Poikansa meille lunnaiksi, ja osti meidät vapaiksi, ettemme kuolisi, vaan eläisimme Hänessä.
Eikö köyhä ole sellainen, jolla ei ole mitään? Hengellisesti köyhä siis halajaa mitä Jumala antaa, koska ei itsellään ole mitään. Nälkäinen syö mielellään, koska maha on tyhjä ja jos jollain on jano, niin hän juo, kun hänelle vettä tarjotaan. Rikas ja kylläinen taa pärjäilee omillaan, hän ei tarvitse lunastusta ja Jumalan pelastusta.
”Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh.7:37-38
Kiitos hyvästä kommentista ja Raamatunpaikasta, Ismo.
Katse Kristukseen!
Blogisti on pitänyt hyvää huolta blogistaan. Kommentoijat ovat saaneet paljon kiitosta kommenteistaan. Riidoilta on vedetty matto alta. Kärkevien kärki on pyöristynyt.
Kiitos Juha Heinilä!
Kari, kiitos positiivisesta palautteestasi. Ajattelen, että on hyvä kuulla erilaisia näkökulmia eri kristityiltä, vaikka itse ajattelisi eri lailla. Väittely on monesti turhaa, eikä siitä hyödy kukaan. Toki, jos itsellä on paha olla, niin silloin helposti menettää malttinsa ja haluaa voittaa, vaikka jälkikäteen sitä katuukin.
Kysyisin kuinka käy ”suolan” kun se käy mauttomaksi?
Onko kristitty lipevä jaóka kumartaa joka suuntaan vai Totuuden tunteva ja sitä julistava?
Ari, Jeesus sanoitti hyvin.
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
(Ilm. 3:15-16 / FB38)
Juha Heinilä mitä ajattelet siitä julistuksesta että kaikki kastetut pelastuvat, elivätpä he kuinka tahansa?
Eikö tuossa julisteta rauhaa sinne missä sitä ei aina ole?
Sitten kuinka keskinäinen rakkaus näkyy kaikkien kastettujen kohdalla, onko yhteinen ehtoollinen sen yksi merkki?
Entäpä sellaisesta ”julistuksesta” jossa luvataan pelastus kaikille kastetuille mutta itse ei eletä kaikkien kanssa yhteydessä vaan erotaan omaksi pieneksi piiriksi joidenkin oppi seikkojen takia?
Ari, et kysynyt minulta, vaan Juhalta, mutta mieleeni nousee kysymys Juhan myöhemmän kommentin kautta. Juha, 26.09.2021 20:32: ”Voimme oppia paljon toisilta kristityiltä.”
Juha ehkä hyväksyy sen, että sinä vastaat omiin kysymyksiisi oman näkemyksesi mukaan?
Ari Pasanen, minua kiinnostaa mikä sinun näkemyksesi on omien kysymyksien 27.09.2021 07:37 kohdalla?
Ari, sinun ajatuksenjuoksuoasi on vaikea seurata. Jos tarkoitat, että kristittyjen on hyvä kommunikoida ja arvostaa toisiaan, olen samaa mieltä. Sitä en ymmärrä, mikset kuulu mihinkään seurakuntaa vaan elät omassa kuplassasi, vaikka ihmettelet : ”erotaan omaksi pieneksi piiriksi joidenkin oppi seikkojen takia?”
Kari, kiitos kommenteistasi. On hienoa, kun voimme arvostaa kristittyjä riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluu. Emme koskaan saa rakastaa itseämme niin paljoa, ettemme näe muissa mitään hyvää.
1.Olen luterilainen kristitty, koska olen syntynyt tämän perinteen keskelle ja siksi tunnen sen omakseni, olenhan myös pappina luvannut pysyä luterilaisessa tunnustuksessa. Yhtä lailla kristittyjä ovat myös kaikki muut kirkkokunnat, jotka uskovat ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen. Tuttavapiiriini kuuluu niin ortodokseja kuin vapaiden suuntien uskovia ja kyllä pidän heitä kaikkia veljinä ja sisarina Kristuksessa ja monet heistä ovat varmasti minua parempia Kristuksen seuraajia. 2.Ennen koronaepidemiaa pyrin noudattamaan piispamme neuvoa käydä joka viikko messussa, myös (ja erityisesti) silloin kun ei itse ole palvelusvuorossa. 100-prosenttisesti se ei toki toteutunut silloinkaan, ja epidemia muutti tilanteen kokonaan, koska olen joutunut iän ja sairauksien takia noudattamaan suurta varovaisuutta ja siksi tyytymään etäjumalanpalveluksiin. 3. Jokaisella tunnustuskunnalla on sekä vahvuuksia että heikkouksia. Asioita, jotka muualla ovat ehkä paremmin kuin meillä luterilaisilla on esimerkiksi seuraavat: Katolinen kirkko:yksityisripin runsas käyttö. Ortodoksinen kirkko: elämyksellinen pyhyyden tunto. Helluntailaisuus: rohkea todistamisen valmius ja etsivä työ marginaali-ihmisten tavoittamisessa. 4. Vuorisaarnan alussa Jeesus esittää luettelon autuuden perusteista. Omalle kohdalle rohkenisin ehkä omistaa jakeet 3 ja 6. Jakeet 5, 7 ja 9 ovat kilvoittelun kohteita. Jae 8 ei minulle nykytilassani kuulu, toivoni on kokonaan siinä, että Kristuksen veri riittää puhdistamaan sydämeni saastan. Minulla on kyllä kokemusta Jumalan antamasta lohdutuksesta (jae 4), mutta vainoa tai panettelua en ole kokenut (jakeet 10,11)
”toivoni on kokonaan siinä, että Kristuksen veri riittää puhdistamaan sydämeni saastan.”
Yhteinen taivas, blogin teema.
Kristuksen veren evankeliumi on yhteistä kristityille. Ainoa toivomme ja turvamme.
Erinomainen kommentti, kiitos Yrjö.
Siinä oli paljon asiaa. Voimme oppia paljon toisilta kristityiltä.
Yksityisrippi on tärkeä myös meille luterilaisille.
Mietin tuota ’luopio’ -termin käyttöä, jota runsaasti viljelet.
Kielitoimiston sanakirja, johon varmaan joidenkin mielestä turhankin usein vetoan (mutta koska se on rakastamani kielen ’raamattu’), kertoo sanasta ’luopio’ seuraavaa: ” aatteestaan, puolueestaan tms. (eettisesti tuomittavalla tavalla) luopunut ihminen”.
Kerrot: ” Minulla oli 80 luvun puolivälin jälkeen muutaman vuoden aika, jolloin olin luopio. Palasin Kristuksen yhteyteen kesällä 89.”
En oikein ymmärrä. Mutta kerro, miksi ja miten muutuit ’luopiosta’ ’Kristuksen yhteyteen’? Tämä kiinnostaa minua siksi, etten kasteeni jälkeen ole koskaan kokenut itseäni ’luopioksi’.
Ymmärrän toki, että esim. helluntaiseurakuntaan kuuluvat eivät hyväksy lapsikastetta.
Onko sinustakin niin, että ensin pitää tulla oikeaan uskoon, ja sitten vasta mennä kasteelle?
Kiitos Seija hyvästä kommentista ja pohdinnasta.
Luopio on normaali termi ja kuvaa hyvin henkilön tilaa. Otit sen esille ensimäisessä kommentista ja siksi kirjoitin siitä omakohtaisesti. Muuten luopio -termiä en olisi käyttänyt tässä blogissa.
Kielitoimiston sanakirjaa luen vuoden aikana monta kertaa, joten mielestäni se on ihan hyvä. Toki tarvitsen sitä pääasiassa muissa merkeissä kuin blogeissa.
Luopio on luopunut Jumalan sanasta ja tahdosta. Elämän on täyttänyt muut asiat. Turvan löytää muualta kuin Jumalasta.
Jumala puhutteli minua monet kerrat muutaman vuoden aikana ja käännytti. Olin aivan pihalla. Lopuksi kun olin menossa juttelemaan papin kanssa ”viimeistä kertaa” , niin tein täyskäännöksen ja tulin takaisin.
Olen lapsena kastettu ja tullut uskoon. Myöhemmin ei ole mitään tarvetta uusia Jumalan suorittamaa kastetta, vaikka välillä olisimme olleet tuuliajolla. Yksi kaste riittää läpi elämän.
Lisäksi minulla on ollut terveydellisistä syistä ajanjakso yli 10 vuotta sitten, jolloin Kristus oli minulta pimennossa ja piti löytää Hänet uudelleen. Tällöin en ollut luopio. Itse en halunnut olla ulkopuolella. Kaikki piti löytää uudelleen masennuksen kuopassa ollessa, jotta pääsin takaisin elämään. Tästä olen joskus aiemmin kirjoittanut laajemmin, mutta halusin tässä yhteydessä siitä lyhyesti mainita.
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi. Ymmärrän nyt sinua paremmin.
Hienoa, kommunikointi onnistui. Kiitos Seija