Eräs seurakunnassamme aktiivi tuttavani on useita kertoja yrittänyt nostaa seurakunnassa julkiseen keskusteluun kysymyksen avoliitosta. Jostain syystä seurakunnan viralliset edustajat ovat kerta toisensa jälkeen väistäneet kysymyksen. Tuttavani itse ja hänen pitkäaikainen kumppaninsa ovat kumpikin olleet aiemmin avioliitossa ja kokevat etteivät halua tulla vihityksi uudelleen.
Vastaus on toki eettisesti vaikea, varsinkin sellainen vastaus, joka ei tavalla tai toisella loukkaisi asiaa tiedustelevaa. Tulisiko seurakuntalaista ja hänen puolisoaan neuvoa astumaan uudelleen vihittäväksi vastoin omaa vakaumustaan, vai kehoittako heitä eroamaan tästä uudesta rakkaasta puolisostaan? Kolmas vaihtoehto voisi olla rukoilla pariskunnan kanssa ja heidän puolestaan pyytäen Herran itsensä vastausta juuri tälle pariskunnalle. Mikä siis neuvoksi?
Täydennys:
Mainitsin kyseisen tuttavani, jotta lukijoille selviää kysymyksen olevan todellinen. Toivon kuitenkin, että keskustelu pysyy yleisellä tasolla siten että avoliittokysymystä pohditaan yleensä, eikä siis ryhdytä julkisesti puimaan juuri tätä nimenomaista suhdetta.
Ristiäisissä rukoillaan juuri kastetun lapsen ja hänen vanhempiensa puolesta, vaikka he eivät olisikaan avioliitossa. Yhteisessä esirukouksessa rukoilaan usein työttömien ja eri lailla elämän uuvittamien puolesta. Näihin taitaa mahtua aika monta avioliiton solmimatontakin parisuhdetta.
Joku toi esille, että avioliiton silmimattomassa liitossa voisi mennä kaikki íhan yhtä hyvin. Mikä se sellainen liitto on, jota ei ole edes solmittu?! Sehän olisi kuin kalakeitto ilman kalaa, vettä, perunoita, sipulia ja suolaa.
Seurakunnan ensitehtävä on evankeliumin julistaminen, julistaa synti synniksi ja Jumalan armo Jeesuksessa, niin että katuva syntinen saan syntinsä anteeksi ja puhtaan sydämen, joka ei enää tahdo elää synnissä. Ihmisten on turha siunata syntiä, sillä Pyhä Jumala ei koskaan siunaa syntiä, ei mitään haureuden muotoa, vaikka niitä nyt markkinoidaan rajusti äänekkäillä pimeyden voimilla.
Olen elänyt ”susiparina” hyvin hyvin monta vuotta saman yhden naisen kanssa. Osa kavereista on menossa toiseen kertaan naimisiin tässä iässä. On mielenkiintoista kuulla miten tämä on ”haureutta”. Onko avioliitto todella säädetty niin että siveys ja uskollisuus eivät olekaan ne sen attribuutit vaan jokin sakramenttirituaalin läpikäyminen pesee ”haureuden” jollain kosmismystisellä tavalla joka ei mitenkään liity siihen mitä ihmiset tekevät ja toimivat?