Filosofian lisensiaatti Ville Sassiosoittaa väitöstutkimuksessaan, ettei 1980-luvun proosa ollut sisältönsä puolesta poikkeuksellista. Suomalainen kirjallisuus on aina nostanut julkiseen keskusteluun kärkeviä moraalikysymyksiä. 1980-luvun yhteiskunnallinen arvomurros toi kuitenkin mukanaan haasteita, joihin kirjallisuusjärjestelmäkin reagoi.
Sassin mukaan kriitikot ja tutkijat pitivät yllä käsitystä uudenlaisesta pahasta, sillä se vankisti heidän asiantuntijavaltaansa ja uudisti kirjallisuutta.
Sassi ei kuitenkaan kiistää pahan tematiikan keskeistä asemaa monissa 1980-luvun proosateoksissa. Esimerkiksi Sassin tutkimat Esa Sariolan, Annika Idströmin ja Matti Yrjänä Joensuun romaanit kuvaavat tilanteita, joissa yhteiset päämäärät ovat kadonneet näkyvistä. Se rohkaisee romaanihenkilöitä rakentamaan minuuttaan pahaa tekemällä tai jättää heidät kohtuuttoman kärsimyksen armoille. Mainitut romaanituotannot ovat varsin väkivaltaisia, synkkiä ja toivottomiakin.
Vertailu suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin osoittaa, ettei 1980-luvun teksteissä ollut uudenlaista pahaa. Sassin mukaan kokemus yhteiskunnan arvomurroksesta herkisti tuolloin kirjallisuustoimijat tunnistamaan moraalikysymyksiä kirjallisuudesta ja näkemään ne uudenlaisina. Tätä lukutapaa ruokki erityisesti moniarvoistuminen, jota 1980-luvun Suomessa edisti kansainvälistymisen saama uusi painoarvo.
FL Ville Sassin kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja Uudenlaisen pahan unohdettu historia. Arvohistoriallinen tutkimus 1980-luvun suomalaisen romaanin pahan tematiikasta ja ”pahan koulukunta” -vuosikymmenmääritteen muodostumisesta kirjallisuusjärjestelmässä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Joensuussa 21.4.
Ilmoita asiavirheestä