3D-tulostusta ja 3D-kyniä on toistaiseksi hyödynnetty lähinnä kouluissa ja kerhoissa. 3D-tekniikka sopisi yhtä lailla myös seurakuntien käyttöön. Koko perheelle sopiva harrastus antaa mahdollisuuden aktiiviseen ideointiin ja yhdessä tekemiseen.
Imatran keskusliikenneasemalla toimivassa 3D-tulostuskerhossa 5–17 -vuotiaat lapset ja nuoret ovat tuotteliaita nykytekniikan keinoin.
– Kerhossa on tehty Pokemon- ja Minecraft-pelihahmoja, pienoiskalusteita Littlest Pet Shop -hahmoille, omalla nimellä varustettuja avaimenperiä, Eiffel-tornin pienoismalleja, kissa-figuureita ja silmälasien sankoja, dosentti Heidi Piili kertoo.
– Eräät jalkapalloa pelaavat pojat tulostivat itselleen jalkapallomaalin pienoismallin. Ja yksi poika tulosti itselleen aidonkokoisen viulun, joka vieläpä soi.
Kerholaiset voivat piirtää tulosteiden mallit 3D -piirustusohjelmalla. Netistä löytyy myös tuhansia valmiita digitaalisia malleja, joita voi käyttää ilmaiseksi. Jo olemassa olevan esineen malli siirretään tietokoneelle esimerkiksi muistitikulla. Tämän jälkeen esine on myös muokattavissa ennen tulostamista.
Kun esineen digitaalinen malli on valmis, se viipaloidaan tietokoneohjelman avulla. Sen jälkeen 3D-tulostin alkaa levittää suuttimen kautta muovilankaa kerros kerrokselta. Ohuita kerroksia on esineen koosta ja halutusta tarkkuudesta riippuen kymmenistä satoihin.
Ohjaaja auttaa kerholaisia digitaalisessa piirtämisessä, jonka jälkeen ohjaaja tulostaa esineen yhdessä heidän kanssaan. Piilin mukaan 3D-tulostimien käyttö on jonkin verran vaativampaa kuin tietokoneiden tavallisten tulostimien käyttö.
– Mitään rakettitiedettä se ei kuitenkaan ole, 3D-laitteistoa voi oppia käyttämään täydellisesti muutamassa päivässä. Noin yksitoistavuotiaat ja sitä vanhemmat kerholaiset käyttävät meillä tulostinta itse aikuisen valvonnassa.
Imatran 3D-kerhossa pienemmillä lapsilla on ollut mukanaan myös oma vanhempi tai muu läheinen.
– He ovat olleet lapsen apuna ja moni on innostunut itsekin 3D-tekniikasta.
Monia mahdollisuuksia myös seurakunnille
3D-tulostusta voidaan hyödyntää myös käyttö- ja tarve-esineiden kuten kuppien, telineiden, huonekalujen ja muiden isojen esineiden valmistuksessa.
Tästä löytyy käytännön esimerkki Lappeenrannan Sammonlahden kirkosta. Sen Ankkurisaliin valmistui syksyllä 2015 Saimaan ammattikorkeakoulun taideopiskelijan Tuomas Ollikaisen suunnittelema ja tekemä ankkuriristi, jonka keskellä olevan ruusukkeen tekemisessä on hyödynnetty metallien 3D-tulostusta.
Ajatuksena oli, että risti symbolisoi alueen oppilaitosten keskinäistä ja ennen kaikkea kirkon kanssa tehtävää yhteistyötä. Vuotta myöhemmin Sammonlahden kirkossa järjestettiin koko perheen tapahtuma 3D-teemalla.
Helsingin seurakuntien verkkopastori Markus Kartanon mukaan 3D-tekniikka sopii erinomaisesti monenlaisiin kirkollisiin ympäristöihin, esimerkiksi rippileireille, lasten leireille sekä lasten ja nuorten kerhoihin.
– Niissä on kätevää tehdä esimerkiksi ristejä, muita kristillisiä symboleja tai ylipäätään erilaisia koriste-esineitä vapaavalintaisesti, toteaa Kartano, joka tekee digiteemojen parissa yhteistyötä Kirkkohallituksen ja Nuori Kirkko ry:n kanssa.
Kartano toteaa kirkon järjestävän erityisesti tilaisuuksia, joissa korostuu kuuleminen ja puhuminen.
– 3D-teema tarjoaa yhdessä tekemistä. Lapset ja nuoret saavat olla siinä aktiivisia ideoijia ja toteuttajia. 3D-teema voi olla myös koko perheen yhteinen harrastus.
Kartanon mukaan seurakunnat voisivat tehdä mahdollisuuksien mukaan asiassa yhteistyötä myös koulujen kanssa.
– Lisäksi seurakunnat voisivat ottaa mallia kirjastoista. Seurakuntalaisille voisi järjestää mahdollisuuden tulla kirkolle tulostamaan omia 3D-juttujaan tai käyttämään 3D-kyniä.
Markus Kartanolla ei ole tiedossa seurakuntia, joissa olisi toistaiseksi ainakaan aktiivista 3D-toimintaa.
– Jos tällaisia seurakuntia on, toivottavasti he ilmoittelevat itsestään. On aina hyvä, jos tietoja ja kokemuksia saadaan jakoon.
Kustanukset ovat kohtuullisia
3D-kynät tarjoavat teknisesti 3D-tulostusta helpomman vaihtoehdon. Kerholainen liikuttaa kädellään kuumaliimapistoolia muistuttavaa 3D-kynää, josta tulee sulatettua ja nopeasti jähmettyvää muovilankaa. Kynän avulla on kätevä tehdä monenlaisia pieniä koriste-esineitä.
– Varsinaisen tulostimen avulla tehdyt esineet ovat kuitenkin laadukkaampia ja valikoimassa on enemmän monipuolisuutta, Heidi Piili kertoo.
3D-kynää käytettäessä esineet ovat valmiita saman tien. Tulostimen avulla tehtävien esineiden valmistuminen kestää niiden koosta riippuen puolesta tunnista vajaaseen kymmeneen tuntiin.
Piilin mukaan 3D-kerhon pitäminen ei ole erityisen kallista toimintaa.
– Halvimmat 3D-tulostimet maksavat muutaman satasen. Meillä Imatralla on käytössä muutaman tonnin tulostin. Kalliimpi laite on laadukkaampi ja kestävämpi. Halvemman laitteen kanssa on ylipäätään enemmän näpräämistä, Piili määrittelee.
Yksi 3D-kynä maksaa muutaman kympin ja kilo muovilankaa noin 30 euroa.
– Kilolla tulostaa jo aika pitkään. Läppäreitä tarvitaan useampi, meidän kerhomme on saanut niitä lahjoituksina. 3D-toiminnan kustannukset riippuvat tietysti toiminnan sisällöstä ja määrästä.
3D-tulostuskerho aloitti Imatralla toimintansa tammikuussa 2016 Virasojan koulun tiloissa, josta kerho muutti Imatran keskusliikenneasemalle saman vuoden joulukuussa. Vapaaehtoisvoimin vedettävän kerhon toimintaan voi osallistua maksutta.
Syksystä kevääseen muutaman kerran kuussa kokoontuvan 3D-kerhon toimintaan on osallistunut kahden ja puolen vuoden aikana lähes 150 alle 18-vuotiasta imatralaislasta. 3D-tulostuksen lisäksi toiminta on sisältänyt robotiikkaa.
Kerhon taustalle perustettiin alkuvuodesta 2017 I´m Digi ry, jonka tehtäväksi on määritelty lasten ja nuorten digitaalisen kasvatuksen tukeminen sekä digitaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen Imatralla. Sen hallituksen jäsenenä toimivan Piilin mukaan 3D-tulostusta opetetaan jo monissa suomalaiskouluissa, erityisesti teknisen työn tunneilla.
– Lisäksi ainakin Lappeenrannassa koululaiset ovat ideoineet tuotteen keksimälleen yritykselle ja lopuksi tulostaneet sen. 3D-tulostus kuuluu myös Lappeenrannassa ja Imatralla parhaillaan pidettävän lasten kesäyliopiston ohjelmaan. 3D-kerhotoimintaa on ollut muuallakin, muun muassa Tampereella.
Kiinnostus 3D-tekniikkaan on lisääntynyt Suomessa
Heidi Piili toimii dosenttina ja tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, jossa alettiin tutkia metallien 3D-tulostusta vuonna 2009. Oma metallien 3D-tulostin teknilliseen yliopistoon tuli vuonna 2011.
– Siitä lähtien tutkimusryhmämme on tehnyt 3D:n parissa niin akateemista tutkimusta kuin soveltavaa tutkimusta yhdessä teollisuuden kanssa. Olen myös opettanut 3D-tekniikkaa diplomi-insinööriopiskelijoille, teollisuuden edustajille ja jatko-opiskelijoille.
Piili toteaa, että 3D-kerhossa ja medioissa on esillä tavallisten kuluttajien käytössä olevat 3D-tulostimet ja -materiaalit.
– Teollisen segmentin puolella on nykyään käytössä jo satoja erilaisia 3D-tulostustekniikoita ja -materiaaleja.
Piilin mukaan 3D-tekniikan teollinen käyttö on Suomessa toistaiseksi vähäisempää kuin esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa. Hänen mukaansa tämä johtuu lähinnä teollisuuden rakenteesta.
– Esimerkiksi Saksassa on paljon vaikkapa lentokone- ja autoteollisuutta. Niissä tarvitaan pieniä erikoisosia, joiden valmistamisessa varsinkin metallien 3D-tekniikasta on paljon hyötyä. Suomalainen teollisuus on puolestaan keskittynyt enemmän aloihin, joissa on isompia osia.
Nyt Suomessa on kuitenkin ollut enenevissä määrin kiinnostusta 3D-tekniikan mahdollisuuksiin.
Juttuun on haastateltu myös Ylöjärven Siivikkalan koulun 6. luokan opettajaa Petri Alasta, joka on erikoistunut tekniseen työhön sekä 3DStepin toimitusjohtajaa Pekka Ketolaa ja Nuori Kirkko ry:n Juha Kinasta, jonka vastuualueeseen kuuluu mm. kouluikäisten parissa tehtävä työ ja digitaalisen lapsi- ja nuorisotyön kehittäminen.
Kuva: Heidi Piili/ I’m Digi ry
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.