Kotimaa on tehnyt seurakuntien luottamushenkilöille kyselyn, jossa selvitettiin mitä he ajattelevat seurakuntien kiinteistöihin liittyvistä muutoksista, ilmastonmuutokseen varautumisesta, seurakuntaliitoksista ja uusien työntekijöiden rekrytoinneista.
Kysely oli avoinna maaliskuusta – elokuuhun 2024. Sitä markkinoitiin Kotimaa.fi -sivujen bannerilla sekä sähköpostisuoralla. Vastaajien kokonaismäärä oli 345.
Kyselyssä oli sekä valintatehtäviä että mahdollisuus avoimiin vastauksiin.
Kiinteistöistä luopuminen herättää tunteita
Vastaajista 72 % kertoi, että heidän seurakuntansa on harkinnut luopuvansa omistamistaan kiinteistöistä. Päätöksentekoprosessiin kiinteistöasioissa oltiin melko tyytyväisiä (keskiarvo 7,2/10). Heiltä kysyttiin myös, kuinka seurakuntalaisten tunteet ja muistot on otettu huomioon kiinteistöjä koskevassa päätöksenteossa?
Vastauksista ilmenee, että seurakuntalaisten tunteiden ja muistojen huomioon ottaminen vaihtelee. Monet vastaajat kertoivat, että seurakuntalaisille on järjestetty keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, jossa he ovat voineet tuoda esiin näkemyksiään ja tunteitaan. Useissa vastauksissa mainittiin myös, että tietoja on pyritty keräämään ja dokumentoimaan, mutta toisinaan tämä on jäänyt puutteelliseksi.
Vastuksista käy ilmi, että joissakin tapauksissa tunteet ja muistot ovat saaneet merkittävän roolin päätöksenteossa, mikä on johtanut prosessien hidastumiseen. Toisaalta jotkut vastaajat kokivat, että päätöksenteossa on edetty liian talous- tai järkipainotteisesti, sivuuttaen henkilökohtaiset tuntemukset.
Vastaajat korostivat avoimen ja selkeän viestinnän tärkeyttä. Monet kokivat, että tiedottaminen voisi olla aktiivisempaa ja selkeämpää, jotta seurakuntalaiset tietäisivät paremmin, missä vaiheessa kiinteistöistä luopumisprosessissa mennään.
Jotkut vastaajat ilmaisivat tyytymättömyyttä siihen, miten päätökset on tehty, ja kokivat, ettei seurakuntalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu. Joukossa oli myös näkemyksiä, jotka kritisoivat prosessin hitautta ja päätöksenteon taloudellista painotusta.
Kirkkorakennuksiin tilaa kulttuurille ja nuorille
Kiinteistöistä luopuminen asettaa myös painetta muokata kirkkorakennuksia vastaamaan nykyisiä tarpeita ja toimimaan monipuolisemmin yhteisön keskiössä. Vastaajista 51,4 % kertoi, että heidän seurakuntansa harkitsee kirkkorakennusten muutosremontteja monikäyttötiloiksi.
Kiinteistöistä luopuminen asettaa myös painetta muokata kirkkorakennuksia vastaamaan nykyisiä tarpeita ja toimimaan monipuolisemmin yhteisön keskiössä. Vastaajista 51,4 % kertoi, että heidän seurakuntansa harkitsee kirkkorakennusten muutosremontteja monikäyttötiloiksi.
Muutoksilla halutaan saada kirkkotilaan mm. kokous- ja kahvittelutiloja sekä lasten leikkitiloja. Jotkut seurakunnat ovat suunnitelleet esteettömyyden parantamista ja tilojen muokkaamista, jotta ne palvelisivat paremmin erilaisia käyttäjäryhmiä.
Vastauksista mainittiin usein konsertit ja muu kulttuuritoiminta. Seurakunnat näkevät kirkkotilat sopivina paikkoina musiikki- ja kulttuuritapahtumille, joilla voidaan houkutella uusia kävijöitä. Monet vastaukset korostivat lasten ja nuorten toiminnan merkitystä. Kirkkotiloja aiotaan käyttää pyhäkoulujen, perhekerhojen ja nuorisotoiminnan järjestämiseen oli yleinen teema.
Ilmastonmuutosta torjutaan arkisilla toimenpiteillä
Vastaajista 65,5 % kertoo, että heidän seurakuntansa on ottanut käyttöön toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Monet vastanneista mainitsivat toimenpiteiksi ympäristödiplomien hankinnan, uusimisen tai suunnittelun. Useissa vastauksissa mainittiin seurakuntien kiinteistöihin tehtävät energiaremontit. Näitä ovat öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön, ilmalämpöpumppujen asennus ja lämpötilojen alentaminen kiinteistöissä. Myös uudisrakennusten ja remonttien yhteydessä on huomioitu energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet.
Arkiratkaisuina mainittiin kierrätys ja kertakäyttötuotteiden käytön vähentäminen. Kasvisruoan lisääminen rippileireillä ja ympäristövastuullisten hankintojen tekeminen olivat esimerkkejä kuluttajavalinnoista, joilla pyritään vähentämään hiilijalanjälkeä.
Useissa vastauksissa korostui metsien hoidon ja hiilinielujen ylläpitämisen merkitys toimenpiteinä sekä maa-alueiden vuokraaminen tuulivoimalle, mikä osoittaa ympäristövastuullista maankäyttöä.
Seurakuntaliitoksista on seurannut päätöksenteon epätasapainoa
Vastaajista 52,5 % kertoi seurakuntansa harkinneen tai toteuttaneen seurakuntaliitoksen. Liitosten hyötyinä mainittiin taloudelliset säästöt ja tehokkaampi resurssien käyttö, mutta haittapuolina päätöksenteon etääntyminen ja paikallisseurakuntien ominaispiirteiden häviäminen.
Monet vastaajat kokivat, että seurakuntaliitos oli vahvistanut yhteisöllisyyttä ja tuonut lisäresursseja, kuten työntekijöitä eri tehtäviin. Toisaalta joissain tapauksissa yhteisöllisyyden kokeminen saattoi heikentyä, kun pienemmät seurakunnat liitettiin suurempiin yksiköihin.
Joissain tapauksissa taloudelliset säästöt mainittiin liitosten hyötynä, erityisesti hallintokustannusten pienentyessä. Vastapainoksi tuotiin esiin kustannusten nousua johtuen esimerkiksi suuremmasta kiinteistömassasta tai työntekijöiden lisääntyneestä matkaliikenteestä.
Liitokset vaikuttivat vastaajien mielestä seurakuntien toimintaan monin tavoin. Esimerkiksi nuorisotyön mainittiin vahvistuneen joissain tapauksissa. Samalla jotkut kokivat, että liitoksen myötä pienempien kirkkojen käyttö väheni tai että isomman seurakunnan toiminta monimutkaistui.
Useita vastauksissa nousi esille päätöksenteon epätasapaino tai yksipuolisuus, ja jotkut kokivat, että liitosprosessi ei ollut tasapuolinen kaikille osapuolille. Liitoksen suunnittelu tai sen puute herätti myös keskustelua ja toisinaan tyytymättömyyttä.
Palkkausta pitäisi kehittää
Vastaajilta kysyttiin myös seurakuntien rekrytointiprosessien tilaa. Rekrytointiprosessin kehittämiseksi vastaajat ehdottivat monikanavaista hakua ja hakijoiden soveltuvuuden parempaa arviointia.
Useat vastaajat kertoivat, että rekrytointiprosessia on heidän seurakunnassaan jo kehitetty tai se toimii hyvin nykyisellään. Jotkut korostivat, että prosessi on jatkuvasti kehittyvä ja että siinä on otettu huomioon uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.
Monet vastaukset painottivat palkkauksen kehittämisen tärkeyttä, erityisesti niiden ammattiryhmien kohdalla, joissa kilpailu on kovaa muilla työmarkkinoilla. Esimerkiksi nuorisotyönohjaajien riittävä palkkaus nousi esiin useasti.
Joissakin vastauksissa korostettiin seurakunnan sanomaan sitoutumisen ja henkilökohtaisen uskon merkitystä hakuprosessissa. Myös hakijoiden henkilökohtaisen historian ja soveltuvuuden selvittäminen koettiin tärkeäksi.
Vastauksissa mainittiin työyhteisön kehittämisen ja tiimityöskentelyn parantamisen tarve sekä tarve koko rekrytointitiimin osallistumiselle päätöksentekoon, jotta vältetään liiallinen keskittäminen muutamille avainhenkilöille. Jonkin verran huolta herätti se, että pieni ryhmä henkilöitä hallitsee rekrytointipäätöksiä. Vastauksissa ehdotettiin avoimemman lähestymistavan kehittämistä.
Ilmoita asiavirheestä