Kaikki eivät usko tätä, mutta minäkin osaan istua laiskana jalat pöydällä, nauraa Seija Halme, 69, Pyhtään seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.
Halmeen luottamushenkilöhistoria alkoi jo kolmekymmentä vuotta sitten kirkkovaltuutettuna samassa seurakunnassa. Kunnallisia luottamustoimia hänellä on ollut rinnalla yli kaksikymmentä vuotta, ja lisäksi tehtäviä on kolmannen sektorin puolella.
– Olen vähän sellainen joka paikan pyörijä. Jos yksi tehtävä on päättynyt, niin toinen on tullut tilalle.
Kunnan ja seurakunnan yhteistyö on saumatonta
Pyhtäällä kunta ja seurakunta tekevät yhteistyötä siinä missä voivat. Esimerkiksi lapsityö ja pitkäaikaistyöttömien tilanne vaativat kummankin huomiota, eikä Halme ole koskaan kokenut, että kirkon ja kunnan asiat olisivat ristiriidassa toistensa kanssa.
– Pyhtäällä on kunnan pienuuteen nähden paljon pitkäaikaistyöttömyyttä. Seurakunnalla on ollut työllistettynä ohjausta tarvitsevia pitkäaikaistyöttömiä esimerkiksi hautausmaalla, jossa ei tehdä työtä yksinään.
Toiset katsovat Kotkaan, toiset Loviisaan
Pyhtää on vähän yli 5 000 asukkaan maalaiskunta, jossa ei Halmeen mukaan ole enää paljonkaan omavaraisia työpaikkoja. Työmatkat suuntautuvat Loviisaan ja Kotkaan, joihin nähden Pyhtää on suunnilleen puolivälissä.
– Täällä on sinnikäs halu pysyä itsenäisenä kuntana ja olemme kaikin tavoin yrittäneet tehdä työtä sen eteen, mutta eihän tilanne tällä hetkellä näytä hyvältä sen enempää seurakunnan kuin kunnankaan osalta. Sijainti on sellainen, että toisilla on halu Kotkaan ja toisilla Loviisaan.
Kymijoen halkoma Pyhtää sijaitsee Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla. Se on Kymenlaakson läntisin kunta, ja naapuri Ruotsinpyhtää on Uudenmaan itäisintä seutua.
Leirikeskus ja hankalat kiinteistöpäätökset
Kirkkovaltuustotyönsä alkutaipaleelta Halmeelle on jäänyt mieleen yksi ikävä päätös. Seurakunta suunnitteli leiripaikan ostamista saaresta.
– Se oli minulle kova paikka. Vieläkin muistan selkeästi kokouksen kulun. Olin kovasti vastaan, mutta paikka kuitenkin ostettiin. Se oli ihan perus kesämökki. Muutamien vuosien jälkeen leirikeskuksesta luovuttiin, koska se oli äärettömän epäkäytännöllinen.
Osa luottamushenkilöistä ja kirkkoherrakin oli vaihtunut näiden kahden päätöksen välillä. Mökki myytiin yksityiselle ostajalle.
– Nyt meillä ei ole omaa leirikeskusta. Rippikoulupalvelut ostetaan naapurikunnista ja muut leirikoulut pidetään omassa kunnassa seurakuntataloilla.
Seurakuntataloja on kaksi, toinen lännessä Kotkan suunnassa, toinen Pyhtään itäpäässä.
– Olemme kyllä käyneet keskusteluja ja miettineet, mitä kiinteistöjä myydään, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.
Eurot ymmärretään paremmin kuin seurakunnan hengellinen työ
Jos Seija Halme saisi päättää, seurakunnassa huomioitaisiin kaikenikäiset ihmiset, ihmisinä.
– Nythän seurakunnissa työn kohteina ovat pääsääntöisesti lapset ja vanhukset, lisäksi diakoniapuoli on oma sarkansa. Mitä esimerkiksi työikäinen ihminen odottaa seurakunnalta? Seurakunta on kaikkia varten ja kaikille pitäisi olla tarjontaa.
Täytyy olla rahaa, jotta toimintaa saadaan pyöritettyä, ja siitä puhutaan aina.
– Kokouksissa usein keskustellaan konkreettisista asioista kuten raha, rakennukset, metsä ja tiet. Mutta kun puhutaan seurakuntaelämästä, kaikki hiljenevät. Se aihe ei tunnu kiinnostavan.
– Tämä on jotenkin kummallista, en tiedä mistä se mahtaa johtua. Ehkä se on siitä kiinni, minkälaista väkeä meillä on päättäjinä?
Luottamushenkilöllä pitäisi Halmeen näkemyksen mukana olla ainakin jonkinlaista kiinnostusta seurakunnallisiin asioihin.
– Ei välttämättä tarvitse joka pyhä kirkossa käydä, mutta kuitenkin on syytä olla kiinnostunut siitä, miten seurakunta toimii, mitä seurakunta on, mitä seurakuntalaiset odottavat ja mikä on luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tehtävä näiden asioiden toteuttamisessa.
Kokouksissa ei pitäisi käydä vain kokousten vuoksi. Luottamustyö on muutakin kuin rahan vahtimista.
– Seurakunnassa ei pidä keskittyä vain rahaan ja konkreettisiin asioihin, vaan pitää muistaa aina myös seurakuntalaisten hengelliset tarpeet.
”Nuorena leskenä sain seurakunnasta paljon tukea”
Nykyisen kirkkoherran valinta oli Halmeelle leirikeskusta mieluisampi päätös.
– Meillä on ollut tosi monta kirkkoherraa täällä. Nykyisen kirkkoherran Marjo Kujalan valinta on osoittautunut päätökseksi, johon olen erittäin tyytyväinen. Hän on ollut virassa nyt vajaa pari vuotta.
Seija Halme on oman elämänsä vaikeissa kohdissa saanut paljon tukea seurakunnasta, esimerkiksi silloin kun jäi leskeksi ja lapset olivat kouluikäisiä. Hän on sanonut sen myös ääneen seurakunnan ihmisille.
– En ole joka sunnuntain kirkossa kävijä, se ei ole minulle kaikkein tärkein asia. Mutta seurakunta on minulle se, mihin tukeutua. Se on voimaa antava yhteisö.
Halme on ammatiltaan kotisairaanhoitaja, ja niinpä hänellä on naapurustossa paljon tuttuja, joita eläkepäivillään auttelee luottamustoimien ja muiden harrastusten ohella. Lisäksi koti sijaitsee koulujen lähellä.
– Minulla on kuusi lastenlasta ja tässä ne pyörivät, kun koulut ovat melkein naapurissa. Joka päivä nähdään.
Kuva: Laura Heiskanen. Tyttärentytär otti Pyhtään seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Seija Halmeesta vauhdikkaan kuvan.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Ilmoita asiavirheestä