Vapaaehtoistyötä koordinoiva Annmari Salmela patistaa seurakuntia ottamaan kaikki halukkaat mukaan vapaaehtoishommiin. Muuten kirkko on vaarassa käpertyä itseensä ja kuihtua pois.
Heti ulko-ovesta astumisen jälkeen korvat täyttää pienten lasten huutelu ja vauvan pehmeä itku. Helsingissä Alppilan kirkossa on kokoontunut kymmeniä vanhempia lapsineen tapaamaan toisiaan kirkon tarjoamiin tiloihin.
Parin askelen jälkeen näkee, kuinka tilan perällä vapaaehtoiset kasaavat lautasia ja laseja valmiiksi diakoniaruokailua varten.
Täysi kirkko keskellä tiistaipäivää.
Näky saa Kirkkopalvelujen vapaaehtoistyö.fi-palvelun tuottajan Annmari Salmelan hymyilemään. Hän työskentelee seurakuntien, kuntien ja järjestöjen tarjoaman vapaaehtoistyön parissa. Käytännössä hän pyörittää yhdessä työparinsa kanssa vapaaehtoistyö.fi-sivustoa ja kouluttaa seurakuntia käyttämään sitä.
Hänen mukaansa kirkolla on vakava ongelma, kun seurakunnissa ei tarjota vapaaehtoistyötä, vaikka tekijöitä kyllä olisi.
”Meidän on päivitettävä käsityksemme vapaaehtoisista”
Tällä erää seurakunnissa on noin 100 000 vapaaehtoista, joista noin puolet kuoroissa. Kirkkohallituksen, HelsinkiMission ja Kansalaisareenan vuonna 2015 teettämä tutkimus kertoo, että vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä on Suomessa kaiken kaikkiaan 1,4 miljoonaa. Jäseniäkin on kirkossa yli 3,9 miljoonaa.
– Ollaanko me tyytyväisiä tähän, Salmela kysyy ja tuhahtaa.
Hänen mukaansa ihmisiä ei osata ottaa vastaan. Hän kertoo aiheesta yhden esimerkin.
– Kun eräälle kirkolle tuli nuoria, jotka sanoivat voivansa tulla petaamaan ja tekemään voikkareita pakkasesta pelastetuille asunnottomille, heille sanottiin, että ei me tarvita tällä hetkellä apua. Milloin meistä tuli tällainen paikka, että sanotaan ihmiselle tällaisia viestejä?
Esimerkki kuvaa laajemminkin sitä, miten paljon seurakunnilla on Salmelan mielestä vielä tekemistä vapaaehtoistyön kehittämiseksi.
– En tiedä yhtään seurakuntaa, jossa koko porukka ottaisi vapaaehtoisuuden tosissaan.
Uudet vapaaehtoiset ovat kirkon kannalta elämän ja kuoleman kysymys, Salmela sanoo. Jos he eivät pääse mukaan seurakunnan toimintaan, koko kirkon toiminta uhkaa muuttua sisäänpäin kääntyneeksi ja ummehtuneeksi.
Meidän on päivitettävä käsityksemme siitä, mitä vapaaehtoiset ovat, Salmela toteaa.
”Ei pidä pelätä, että uruista kiinnostunut vapaaehtoinen vie kanttorin hommat”
Ensinnäkin vapaaehtoisiksi kelpaavat yleensä kaikki, jotka haluavat auttaa. Heiltä ei pidä kysyä seurakunnan tai edes kirkon jäsenyyttä. Nykyään ihmisille ei ole niin keskeistä se, kuka toimintaa järjestää, vaan se, kuka ylipäänsä sanoo tarvitsevansa hänen apuaan.
Rautalangasta väännettynä: ateisti uruista innostunut soittoniekka saattaa tulla mieluusti säestämään lauluja, jos hän saa siihen mahdollisuuden.
– Urkujen soitosta kiinnostuneelle pitää sanoa, että tules kokeilemaan, millaiset urut meillä on. Ei pelätä, että hän vie kanttorin hommat.
Vapaaehtoiset voivat nykyään hakea auttamisesta paitsi hyvää mieltä myös merkinnän ansioluetteloon tai paikkaa, missä voi näyttää oman osaamisensa.
Nykyajan trendit: Pop up -auttaminen ja vertaistuki
Salmelan mukaan vapaaehtoisuudessa on kaksi trendiä, pop up ja vertaisena oleminen. Pop up tarkoittaa sitä, että ihmiset sitoutuvat etenkin kertaluonteisiin tempauksiin. He saattavat olla puuhakkaasti järjestämässä yhtä tapahtumaa ja vetäytyä sen jälkeen kaikesta toiminnasta.
Tässä on Salmelan mukaan tärkeää ymmärtää, että se, mitä ihmiset ajattelevat kirkosta, muodostuu tällaisista yksittäisistä kohtaamisista. Jos vapaaehtoiselle jää hyvä maku toiminnasta, hän puhuu sen puolesta muuallakin.
Vertaisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset haluavat jakaa osaamistaan asioista, joista heillä on omakohtaista kokemusta, Salmela kertoo. Moni uskoo herkemmin ihmistä, joka on käynyt läpi samat murheet, kuten alkoholismin tai läheisen menettämisen.
Lisäksi seurakuntien työntekijät tarvitsevat enemmän tervettä itsetuntoa, Salmela sanoo.
– Kirkon työntekijät pelkäävät, että vapaaehtoiset vievät oman työn. Heiltä voisi kysyä aluksi, miten sitä omaa työtään tekee. Jos minulla on koulutukseni, miten eroan vapaaehtoisesta. Rinta rottingille sen oman osaamisen kanssa!
”Vapaaehtoisuus on tärkeä tapa toteuttaa omaa hengellisyyttään”
Toimiva esimerkki on Annmari Salmelan mukaan diakoniaruokailu Alppilan kirkossa. Siinä diakoni hoitaa alkuhartauden, vapaaehtoiset ojentavat lautasia ja laittavat uunijuuresten päälle lihakastikkeen. Vapaaehtoisista sosiaalisimmat menevät luontevasti juttusille, kun näkevät ennestään tuntemattomia ihmisiä ja antavat rauhan niille, jotka sitä kaipaavat.
Vapaaehtoisuus on tärkeä tapa toteuttaa omaa hengellisyyttään, Salmela sanoo.
Hänen mukaansa seurakunnista löytyy karkeasti kahta melkein vastakkaista käsitystä siitä, miten hengellisyyttä pitäisi toteuttaa.
On niitä, joille oma hengellisyys toteutuu sunnuntaisin kello kymmenen.
Sitten on niitä, joille hengellisyys ja vapaaehtoisuus toteutuvat siellä, missä ihmiset kohtaavat. Käytännössä siis niin kirkkokahveilla kuin kaupan kassallakin. Lienee tarpeetonta sanoa, että Salmela itse pitää hengellisyyttä tällaisena.
Vaikka jako on kärjistys, Salmela haluaa sillä painottaa, että kohtaamisista puhuminen ei ole pelkästään kirkollista muotihöpinää. Tulevien kohtaamisten perusteella ratkeaa, voimmeko puhua tulevina vuosikymmeninä enää kansankirkosta. Jos kirkon jäsenmäärän ripeä lasku halutaan pysäyttää, on kohtaamisiin panostettava eikä niitä pitäisi pelätä, Salmela sanoo.
– Kuinka vaikeaa on kirjoittaa nettiin, että minä tarvitsen sinua. Tähän tehtävään, tähän kellonaikaan. Se ei ole rakettitiedettä. Vapaaehtoisuus mahdollistaa kirkolle uuden tavan olla läsnä ihmisten elämässä, jos se sitä oikeasti haluaa.
Kuka?
Annmari Salmela, 48 vuotta
Koulutus: Musiikin maisteri
Työ: Tuottaja, Kirkkopalvelut ry. Työskenteli Kotimaa-lehdessä 1999–2012 muun muassa toimituspäällikkönä ja Kotimaa Oy:n projektitehtävissä 2012–2016.
Asuu: Kalliossa Helsingissä
Kuva: Jukka Granström
Kirkkopalvelut on Kotimaata kustantavan Kotimaa Oy:n suurin omistaja.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä