Pyhiinvaellukselle lasten kanssa? Nyt se on mahdollista, ainakin Tampereella. Noin kilometrin mittaisen reitin varrella on neljä pysähdystä. Vaeltaminen on mahdollista joko Lasten katedraalin työntekijän kanssa tai omatoimisesti älypuhelimeen ladattavan ilmaisen sovelluksen ohjeiden mukaan.
Matkalaulu ja lyhyet rukoukset tuovat iloa ja turvaa
Tampereesta ollaan tekemässä vakavasti otettavaa ja vetovoimaista pyhiinvaelluskaupunkia. Vaellusreittejä on parisenkymmentä, lyhyehköstä kirkkopuiston vaelluksesta useamman kilometrin pituisiin reitteihin. Niitä kaikkia voi kulkea itsenäisesti mobiilisovelluksen ohjeiden avulla.
PyhiinvaellusTampere -hankkeessa ei ole unohdettu perheen pienimpiä. Noin tunnin kestävä lasten pyhiinvaellus alkaa Finlaysonin kirkon pihalta ja päättyy sisälle kirkkoon, jota kutsutaan myös Lasten katedraaliksi. Sen toiminnasta vastaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Mari Sunell.
Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä paikalle saapuu äiti Heidi Lehtimäki lapsiensa kanssa. Neljävuotias Jade alkaa heti ottaa pihapiiriä haltuunsa, mutta pikkuveli Mikael nukkua tuhisee lastenvaunuissa.
Muita vaeltajia ei näy tulevan opastetulle kierrokselle, joten Marin johdolla aloitamme yhteisen matkamme rukouksella: ”Taivaan Isä siunaa matka, senkin jälkeen vielä jatka. Anna ilon hetkiä, riemullisia retkiä. Aamen.”
Opettelemme vielä matkalaulunkin, jota laulamme jokaisella rastilla: ”Jumala on hiljaisuus, Jumala on turva. Minä olen hiljaa, minä olen turvassa.”
Vaelluksella on aikaa tutkia rauhassa luonnon ihmeitä
Linnunlaulu ja autojen äänet korvissamme lähdemme kulkemaan asfalttikatua ensimmäistä pysähdyspaikkaa kohti. Tarkkaavainen Jade huomaa ilmassa lentäviä pörriäisiä ja aidan vieressä kasvavia voikukkia.
Kohta pääsemme ihastuttavaan ja monipuoliseen Näsinkallion puistoon johtavalle kävelytielle. Santainen polku kulkee hetken verran ylämäkeä, mutta vaellusreitti on silti vaunuystävällinen. Jo ennen ensimmäistä rastia Jade huomaa pitkän kävyn, joka päätyy aarteena pikkuveljen vaunujen tavarakoriin. Rastilla hän saa etsiä kuusi kuvanveistäjä Olli Larjon tekemää pienoispatsasta herra Haitulasta, jonka tarina perustuu Kirsi Kunnaksen lastenlyriikkaan.
Kaikki maastoon sijoitetut patsaat eli Haitulat löytyvät. Niitä hetken tutkittuaan innostunut Jade hyppelee hetken verran nurmikolla pupuna.
Yhteisen matkalaulun jälkeen hän saa avata Marin kassissaan kuljettaman aarrearkun ja ottaa sieltä matalalta löytyvistä pienistä aarteista kertovan paperirullan. Mari kyykistyy tytön tasolle lukemaan rukousta rauhallisella äänellä. Vierestä kulkee ihmisiä ohitse, mutta kukaan ei kummastele pientä paikalleen pysähtynyttä joukkoamme.
Kaikki rasteilla luettavat rukoukset ovat Mari Sunellin riimittelemiä.
Pysähtymällä hetkeksi näkee ja kuulee enemmän
Toinen pysähdyspaikka on näköalatasanteella, jossa laitetaan silmät kiinni ja kuulostellaan, mitä ääniä maailmassa on tänään. Sitten katsellaan muun muassa Särkänniemen huvipuistoa sekä Näsijärveä ja sen pientä majakkaa. Kohta matkustajajuna kolistelee alapuolellamme muutaman kymmenen metrin päässä, eikä meteliä voi olla kuulematta.
Aarrearkusta löytyy tällä kertaa rukous pienestä ihmisestä sekä myrskystä, valosta ja Jumalasta, turvastamme. Jaden silmät löytävät maasta pikkuruisen lapsikävyn, ja se pääsee vaunuihin pitkän äitikävyn seuraan.
Vaellamme lyhyen matkan kolmanteen kohteeseen, joka on pensaista tehty labyrintti. Siellä Jade jaksaa puikkelehtia oravana vaikka kuinka kauan. Tyttö juoksee väsymättä pensaiden välissä edestakaisin.
Aarrearkun rukous kertoo nyt piilosilla olosta, eksymisestä ja leikin ilosta. Tältä rastilta ja labyrintista on vaikeaa lähteä pois, mutta lopulta matkamme jatkuu loivaa alamäkeä Tammerkosken rantaa kohti.
Jade ratsastaa krokotiilillä ja sammakolla – ”Minä sain kalan!”
Ennen seuraavaa pysähdystä Jade huomaa rinteeseen tuotuja kiviä, jotka aikuisen silmiin näyttävät isoilta kiviltä. Lapsen silmä löytää niiden joukosta hevosen, sammakon, possun ja krokotiilin, joilla kaikilla pitää päästä ratsastamaan. Sitten pitkästä kepistä tulee onki, ja kohta kaikuu iloinen huuto:
– Minä sain kalan!
Lopulta ollaan rantarastilla, jossa jokainen saa etsiä itselleen mieluisan kiven, ison tai pienen. Mikael herää ja pääsee vaunuista äidin kannettavaksi rintareppuun. Jade saa etsiä kivet heille jokaiselle.
Me kaikki mietimme ja kerromme oman kiitosaiheemme. Heidi-äiti sanoo aiheen Mikaelin puolesta, ja kivet liitetään yhteiseen kiitoksen kivikekoon. Jade kerää perheensä kiitoskivet aarteeksi vaunukoriin käpyjen seuraan.
Finlaysonin kirkko häämöttää jo kadunkulman takana. Kokoonnumme sinne vielä yhteiseen lyhyeen päätöshartauteen. Jokainen saa viedä rukoushelmen alttarille suureen rukousmaljaan, ja ihan lopuksi saamme mukaamme lahjan, Herran siunauksen.
Vaelluksella aikuinen oppii lapselta ja lapsesta
Mari Sunell kertoo, että lasten pyhiinvaelluksella on monentasoisia tavoitteita. Yksi niistä on antaa perheille kokemus siitä, että luonnon keskellä voi olla myös lähellä Jumalaa. Luonnossa saa hiljentyä, rauhoittua ja ihmetellä elämää.
Miten Heidi-äiti koki pyhiinvaelluksen pienten lasten vanhempana?
– Oli kiva katsoa, miten innoissaan Jade oli ja kuunteli rauhassa kaikki kohdat. Tämä oli hänelle uusi kokemus. Pyhiinvaellus oli juuri sopivan mittainen eikä tehtäviä ollut liikaa.
– Sellaista mietin, olisiko kirkkohetkelle parempi paikka alussa, jolloin pienet lapset pystyisivät paremmin keskittymään. Hartaus oli kuitenkin lyhyt, joten sujuihan tämä näinkin, Heidi toteaa.
Lapsen mielipide pyhiinvaelluksesta on lyhyt ja ytimekäs:
– Minä tykkäsin kaikesta! sanoo Jade.
Opastetuista lasten pyhiinvaelluksista löytyy tietoa Lasten katedraalin facebook– ja nettisivuilta. Lisätietoa Tampereen kaikista pyhiinvaellusten reiteistä ja ohjeet sovelluksen lataamiseen löytyvät netistä pyhiinvaellustampere.fi -sivulta.
Kuva: Merja Salonen. Neljävuotias Jade ja neljän kuukauden ikäinen Mikael-vauva osallistuivat äitinsä Heidi Lehtimäen kanssa lasten pyhiinvaellukselle varhaiskasvatuksen ohjaaja Mari Sunellin seurassa.
Lue myös:
Finlaysonin Lasten katedraali täytti 20 vuotta – ”Olipa mahtava meininki!”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.