Professori Jaana Hallamaa esittää mielipidekirjoituksessaan näkökulman, joka ansaitsee vastauksen. Hallamaa kritisoi perinteisellä virkakannalla olevien miespastoreiden käytäntöä kieltäytyä jumalanpalvelusyhteistyöstä naispappien kanssa, mutta ei niiden miespappien kanssa, joilla on väärä vakaumus jossain opinkohdassa. Tähän kritiikkiin on tärkeä vastata selventämällä, että perinteinen virkakanta perustuu Raamatun ja tunnustuskirjojen opetuksiin pappisvirasta, ei henkilökohtaisiin arvioihin viranhaltijoista. Kysymys sukupuolen merkityksestä pappisvirassa riippuu siitä, miten suhtaudumme Raamatun ilmoitukseen, kun taas opillinen yksimielisyys on toinen asia. Näiden sekoittaminen ei tee oikeutta asialle.
Ehkä Hallamaa yrittää rinnastaa perinteisen virkakannan 300-luvulla kirkkoa repineeseen kysymykseen. Pohjois-Afrikan kristityt jakautuneet kahteen leiriin, donatolaisiin ja katolilaisiin kristittyihin. Osapuolet eivät eronneet toisistaan suurissa teologisissa kysymyksissä (triniteetti, kristologia), vaan erot koskivat kirkon jäsenten ja viranhaltijoiden kelvollisuutta. Donatolaiset olivat asettaneet opillisia ja moraalisia puhtauden vaatimuksia kirkon viranhaltijoille.
Analogia ei kestä lähempää tarkastelua. Katolinen kirkko pitäytyi tuolloin näkemyksessä, ettei pappisviran kelvollisuus koske pappisviran haltijan moraalista tai opillista erinomaisuutta. Myös Martti Lutherin sanat valaisevat, että ”Kristuksen kirkko on läsnä myös siellä, missä papit ovat kelvottomia ja elämä jumalattomien käsissä. Kirkko ei ole koskaan ollut vapaa vääristä opettajista tai kelvottomista paimenista.” Miehen vastuu papin virasta on Raamatussa ilmaistu asia, jonka kunnioittaminen on eri asia kuin viranhaltijan vakaumus, moraaliset tai hengelliset ominaisuudet. Niitä muitakin ominaisuuksia Raamattu toki mainitsee Uuden testamentin kirjeissä ja niitä jokaisen pastorin tulisi parhaansa mukaan pyrkiä noudattamaan.
Perinteisen virkakannan taustalla on kunnioitus Raamatun ilmoitusta ja kirkon traditiota kohtaan, ei tasa-arvon vastustaminen.
Keskustelun ytimessä on erilainen tulkinta Raamatun opetuksesta pappisvirasta, ei arvottaminen ihmisten välillä. Haluan näin selventää keskustelua ja auttaa ymmärtämään, mistä perinteisessä virkakannassa on kyse.
Kuten emeritusarkkipiispa myös minä rauhoitan joulun ja päätän osaltani keskustelun pappisvirasta. Kiitän kaikkia keskustelun osapuolia hyvähenkisestä keskustelusta ja kirkkomme parasta etsivästä asenteesta.
Juhana Tarvainen
Sleyn kotimaantyön johtaja
Lue myös:
Lukijoilta: Kulttuurin paine vai apostolinen perintö? Juhana Tarvainen vastaa John Vikströmille
Lukijoilta: Luopuminen vanhasta naiskäsityksestä vaatii uusia tulkintoja
Lukijoilta: Raamattu, traditio ja ekumenia ohjaavat virkakysymyksessä vain yhteen suuntaan
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä