Laatokan hiekkaa, kivilaatat Siinailta, vanha öljylamppu Palestiinasta. Kosketeltava, geelin avulla lämpenevä punainen sydän. Vaalijalan kirkon aistialttari tarjoaa kaikin aistein matkan Raamatun maahan.
Vaalijalan kirkko sijaitsee Pieksämäen Nenonpellossa Vaalijalan osaamis- ja tukikeskuksessa. Loppuvuodesta 2015 Timo Rönkkö oli siellä päivähartaudessa yhdessä hoitajansa Marjo-Riitta Huuhkan kanssa.
– Timo kuunteli etupenkissä tarkkaavaisesti Sanna-pappia ja seurasi, mitä kirkon etuosassa muuten tapahtui. Välillä hän katsoi minua. Minä puolestani katsoin Timoa ja välillä alttaria. Tuolloin rupesin miettimään, miltä kirkko tuntuu niistä ihmisistä, jotka eivät kuule tai näe tai joilla on muuten puutteita aisteissa.
Rönkön inspiroimana Huuhka esitti kehitysvammapappi Sanna Hynniselle ajatuksen aistialttarista. Ajatus sai Vaalijalan väen keskuudessa innostuneen vastaanoton. Alttarin ideointiin saivat osallistua kaikki halukkaat. Kehitysvammapapit Sanna Hynninen ja Matti Pehkonen toimivat teologisina asiantuntijoina. Osaamis- ja tukikeskuksen työntekijät toivat suunnitteluun oman asiantuntemuksensa.
Kun ideat saatiin kasaan, alttaria alkoi suunnitella arkkitehti Severi Blomstedt. Betoniosien toteutuksesta vastasivat kuvanveistäjä Pertti Kukkonen ja Betonipallas Oy. Lasivitriinien valmistuksesta vastasi Tuhat ikkunaa Oy.
Yksinkertaista arvokkuutta ja monipuolisia elementtejä
Suomen ensimmäinen aistialttari otettiin käyttöön Vaalijalan kirkossa toukokuussa 2017. Kirkkotilan ikkunaseinälle sijoittuva alttari tuo kirkkovuoden teemat lähelle ihmistä kaikilla viidellä perusaistilla.
Alttarin materiaaleiksi valikoituivat betoni ja lasi; betoni symboloi siinä maata ja lasi taivasta. Alttari koostuu vitriineistä, syvennyksistä sekä kahdesta pitkittäisestä kaidemaisesta raosta, joiden takana olevat esineet ja pinnat ovat kosketeltavissa, mutta suoralta katseelta suojassa. Lähietäisyydeltä esineet ovat nähtävissä peilien kautta.
– Tavoitteena oli, että monia erilaisia elementtejä sisältävä alttari näyttäytyisi ulospäin yksinkertaisena, mutta arvokkaana, arkkitehti Severi Blomstedt luonnehtii.
Aistialttarin nimi on Matka.
Ajatuksena on, että aistialttariin tutustuva tekee matkan alttarille ja samalla matkan Raamatun maahan.
Betoniosien välissä olevan ristinmuotoisen lasivitriinin pysyviä symboleja ovat palmunoksa, orjantappura, oliivipuun oksa, öljylamppu, suitsuke, hiekassa oleva jalanjälki ja kivilaatat.
Esineitä myös maailman ääristä
– Alttarin keskellä olevat kaksi kivilaattaa edustavat lain tauluja eli kymmentä käskyä. Kivilaatat ovat peräisin Siinain Niemimaalta. Antiikkinen öljylamppu on peräisin Palestiinasta noin vuodelta 100. Musta suitsukehartsin eli olibaanihartsin astia on puolestaan Etiopian koptikristittyjen perinteinen säilytysastia.
Hiekka on tuotu Vaalijalaan Sortavalasta Laatokan rannalta. Sortavalassa toimi Sisälähetysseuran ylläpitämä kehitysvammalaitos, jonka toiminta siirtyi sotien jälkeen Pieksämäelle. Sittemmin kehitysvammalaitoksesta alkoi vastata kuntayhtymä. Vitriinin hiekkaan jalanjälkensä painoi Vaalijalassa ensimmäisenä teologin virkaa hoitanut, Sortavalassa syntynyt Kirsti-Maija Paananen, joka on Sisälähetysseuran perustajan Otto Aarnisalon lapsenlapsi.
Alttarin kaiteiden takana on kirkkovuoden teemojen mukaan vaihtuvia elementtejä: kosketeltavia esineitä, erilaisia pintoja, tuoksuja ja kuvakommunikaatiota. Kaiuttimista on kuultavissa musiikkia ja luonnonääniä. Tähän mennessä esillä ovat olleet luomakunnan, mikkelinpäivän, joulun ja loppiaisen teemat.
Aistialttarissa satsataan myös paikallisuuteen. Esillä on ollut Vaalijalan asukkaiden tekemää maalaustaidetta ja kuultavissa on ollut heidän lauluaan.
Turvallinen alttari on saanut kiitosta kiehtovista tarinoista ja esteettömyydestä
Kehitysvammapastori Sanna Hynnisen mukaan aistialttariin on käynyt tutustumassa kaikenlaisia ihmisiä: vammaisalan edustajia ja työntekijöitä, lapsia, koululaisia, opiskelijoita, työikäisiä, eläkeläisiä, lehdistöä, taiteen alan edustajia, kirkon työntekijöitä sekä vammaisia ja muita erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä.
Positiivista palautetta on tullut paljon. Aistialttari on herättänyt mielenkiintoa monimuotoisuudellaan ja vaihtuvilla teemoillaan.
– Betonin ja lasin arkkitehtuurista kontrastia sekä lasivitriinissä olevien symbolien tarinoita on pidetty kiehtovina. Niin ikään kiitosta ovat saaneet esteettömyys sekä materiaalivalinnat. Alttari on myös turvallinen, siinä ei ole esimerkiksi teräviä kulmia.
Hynninen toteaa ihmisten oppivan eri tavoin.
– Akateemiset taidot painottavat lukemisen ja sitä kautta ymmärtämisen merkitystä. Moni meistä oppii kuitenkin tehokkaimmin muuten eri aistien kautta. Taide ja symbolit puhuvat meille jokaiselle omista lähtökohdistamme ja kokemuksestamme käsin. Rationaalisen tiedon lisäksi ne koskettavat tunteitamme.
Vierailijat ovat tunnustelleet materiaaleja mielellään kiireettä ja esimerkiksi silmät suljettuina.
– Kun näköaisti ei ole käytössä, toiset aistit terhakoituvat ja hetkessä läsnäoleminen voi syventyä. Haluamme kokea asioita aikuisenakin moniaistillisesti. Ajatus hetkeen pysähtymisestä jonkin materiaalin tai symbolin äärelle on ollut rauhoittava, Hynninen sanoo.
”Välillä tarvitaan olemuskieltä, toisinaan selkokieltä”
Usein aistialttariin tutustujan matkakumppanina on ollut pappi. Hynnisen mukaan papin haasteena on muokata oma osuutensa jokaisen matkalaisen tai ryhmän mukaan.
– Välillä tarvitaan olemuskieltä, toisinaan selkokieltä. Osa matkalaisista haluaa aistikokemusten lisäksi tietää teemoista myös kielen ja tieteen tasolla syvällisesti. Tämä tuo haastetta ja pitää mielen virkeänä. Haastetta tuo myös ryhmien vaihteleva koko.
Elmeri Ottelin tutki aistialttaria: ”Jeesus on lämminsydäminen”
Elmeri Ottelin perehtyi aistialttariin yhdessä kehitysvammaisten papin Rauni Tarvosen kanssa. Loppiaisajan myötä alttarilla tehtiin matkaa kolmen itämaan tietäjän kanssa.
Tietäjien lahja-arkkua esittävän maalauksen edessä oli suitsuketta ja mirhaa symboloivia paloja sekä kanelitankoja. Ottelin pyöritteli paloja ja tankoja sormissaan. Ne tuoksuivat hänestä hyvälle, vahvalle ja kardemummalle.
Alttarilla oli esillä tietäjien kameleita symboloivaa karvaa. Ottelinista karva tuntui hyvältä ja pehmeältä. Alttarimatkan edetessä soimaan alkanut itämainen rytmimusiikki kuulosti hänestä Jeesus-musiikilta. Koristetähden kohdalla soi Ottelinille ennestään tuttu Tähtönen taivahan -kappale. Hän totesi, että tietäjät osasivat mennä Jeesuksen luokse tähteä seuraamalla.
Kankaasta tehtyjä pehmeitä rukoilevia käsiä katsellessaan ja tunnustellessaan Ottelinille tuli mieleen auta-sana: hän pohti, että apua pyydetään Taivaan Isältä.
Esillä olleen kuninkaan kruunun kohdalla Ottelin pohti, että Jeesus on kuningas. Kosketeltava, geelin avulla lämpenevä punainen sydän toi Ottelinille mieleen sen, että Jeesus on lämminsydäminen.
Ottelinista kierros tuntui hyvältä.
– Siinä sai käyttää käsiä ja tuntoa ja kokeilla.
Hän toivoi, että jatkossa aistialttarissa olisi jokin kesäteema.
– Siinä voisi olla jotain, mitä saisi nähdä ja haistella.
Aistialttari ei erottele vaan kutsuu yhteyteen – idea on matkannut maailmalle
Kirkkohallituksessa vammaisuuden ja saavutettavuuden asiantuntijana työskentelevä Tiina Peippo on käynyt tutustumassa Vaalijalan aistialttariin. Viime syyskuussa hän esitteli teemaa Pohjoismaisilla kehitysvammaistyön neuvottelupäivillä, josta idea levisi myös Kirkkojen Maailman Neuvoston yhteydessä toimivaan asiantuntijaverkostoon (EDAN).
– Vastaanotto oli innostunut. Ihmiset totesivat aistialttarin edustavan sitä ajatusta, että jumalanpalveluksen ja Raamatun sanoman tavoittaminen ei ole riippuvainen ihmisen taustatilanteesta. Aistialttari ei erottele vaan kutsuu yhteyteen.
Peippo toteaa, ettei aistialttari anna inspiraatiota ainoastaan kirkkoon tai seurakuntasaliin tehtävään pysyvään alttariin. Ajatusta voi hyödyntää myös hoiva- ja palvelutaloihin, ryhmäkoteihin ja toimintakeskuksiin tehdyillä vierailuilla.
– Oman aistialttarin tarvikkeet voi ottaa mukaan auton perään ja pystyttää matka-aistialttarin seurakunnan keskelle.
Kuva: Vaalijana osaamis- ja tukikeskus
Lue myös:
Pohjoismaiset neuvottelupäivät: Suomen kirkko on monessa asiassa vammaistyön edelläkävijä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä