Kiteen seurakunnassa vaikuttaa luottamushenkilö, joka on pesunkestävä pankkialan ammattilainen. Tuula Pänkäläisellä on kohta takanaan kolme kautta Kiteen seurakunnan luottamushenkilönä.
– Pankkialalla olen ollut vaikka missä hommissa, viimeksi olin yrityspuolen rahoituspäällikkönä Nordeassa. Mielenkiintoisen uran olen tehnyt kolmella eri paikkakunnalla.
Alunperin kotkalaiset Pänkäläiset muuttivat miehen uran mukana Lieksan kautta Kiteelle. Eläkkeelle jäädessä mies olisi halunnut palata Kotkaan.
– Minä halusin ehdottomasti jäädä tänne, sillä työ seurakunnan luottamustehtävissä on ollut niin kiintoisaa.
Olikin aika erikoinen juttu, että Tuula Pänkäläisestä tuli Kiteen seurakunnan luottamushenkilö. Aiemmissa asuinpaikoissa hänellä ei ollut yhteyksiä seurakuntiin, vaikka ne olivat kiehtoneetkin mieltä.
– Kiteen kaltaisessa pikkupaikkakunnassa on ollut hohtoa, josta olen pitänyt, ja seurakunnassa kaikki tuntevat minut.
”Olen äärettömän kiitollinen sille, joka pyysi minua mukaan”
Kun työelämää oli jäljellä enää kaksi vuotta, Pänkäläinen halusi eläkeaikaa varten itselleen uusia haasteita.
– Olen äärettömän kiitollinen sille, joka minua tänne pyysi ja lähdin mukaan. Minua oli jo kerran aiemmin pyydetty luottamushenkilöksi, mutta mietin liian pitkään. Kun ilmoitin, että voin ruveta, niin lista olikin jo ehditty laittaa eteenpäin. Minulla oli sitten neljä vuotta aikaa pohtia, rupeanko uudestaan siihen.
Pänkäläinen kertoo olevansa luonnoltaan semmoinen, että haluaa osallistua kaikkeen, eikä pelkkä valtuuston rivijäsenyys oikein kiinnosta. Tällä kaudella hän on kirkkovaltuuston jäsenyyden lisäksi kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja ja taloudellisen jaoston puheenjohtaja. Siksi kokouksia ja menemistä riittää yllin kyllin.
Tulevissa syksyn seurakuntavaaleissa 72-vuotias Pänkäläinen suunnittelee kuitenkin jättävänsä luottamustehtävät toisten vastuulle.
– Ainakin tällä hetkellä on sellainen mieli, että en aio jatkaa. Ikä tulee vastaan, pitäisi yrittää löytää nuorempia ehdokkaita.
– Pitäisi vierailla muualla asuvien lasten luona. Lisäksi olemme jo toistakymmentä vuotta asuneet lähes jatkuvasti kesämökillä kolmenkymmenen kilometrin päässä. Kun ikää tulee, ei koskaan tiedä, kuinka kauan pystyy ajamaan.
”Hirmuisen monimutkainen päätöksentekosysteemi”
Tuula Pänkäläisen ensivaikutelma seurakunnan hallinnosta oli outo jäykkyys. Yksityisellä puolella päätöksetkin tehdään nopeasti.
– Kun seurakunnan taloudellisessa jaostossa päätetään jotain, asia menee neuvostoon, ja sitten vielä valtuuston pitää hyväksyä se. Minusta se on hirmuisen monimutkainen systeemi, mutta siihen on tottunut.
Kiteen seurakunnan luottamushenkilöille ei makseta kokouspalkkioita. Pänkäläisen kuningasajatus on saada luottamushenkilöt luopumaan myös matkakorvauksista.
– Ajattelen, että teen hyväntekeväisyyttä, kun tulen kokouksiin matkojen takaa. Eihän luottamustoimiin tarvitse ehdolle mennä, jos ei vapaaehtoisesti halua uhrata itseltään jotakin.
Tulevilta luottamushenkilöiltä Pänkäläinen toivoo entistä enemmän uhrautuvaisuutta seurakunnan hyväksi.
– Toivon että hommaa tehtäisiin täydellä sydämellä eikä puoliväkisin raahauduttaisi kokouksiin.
Hyville säästöideoille on Kiteellä tarvetta. Seurakunnan tilinpäätös on jo pari–kolme vuotta ollut tappiollinen, mutta vielä on pärjätty vanhoilla varoilla ja vanhojen kiinteistöjen myynnillä.
– Aikaisemmin seurakunta oli ostanut kaikki laitteet itselleen. Nyt on pyritty liisaamaan tietokoneita, traktoreita ja työkoneita. Kaikki mahdollinen kuten ruohonleikkuu ja siivous on ulkoistettu. Vanha ajatus, että työntekijän pitää olla vakituinen ja kaikki pitää omistaa, on nyt avartunut.
Seurakunta vaikutti aluksi suojatyöpaikalta
Tällä hetkellä Itä-Suomessa keskustellaan suurseurakunnasta, johon liittyisi kaksitoista seurakuntaa ja jonka pääpaikkana olisi Joensuu.
– Henkilökohtaisesti olen vähän kriittinen. Joensuuhun on kuntapuolella liittynyt paljon pieniä kuntia ja siitä on tullut negatiivista palautetta. Sydämestäni olen toivonut, että seurakuntien liitosasia siirtyisi parilla vuodella, toivon ja uskon ettei se heti tulisi. Arveluttaa, mikä seurakuntamalli olisi paras, ettei koko päätösvalta menisi isolle Joensuulle.
Kiteen seurakunnalla on kaksi kappeliseurakuntaa: Kesälahti ja viime vuoden alusta saakka Rääkkylä. Nämä liitokset ovat sujuneet Pänkäläisen mielestä kiitettävästi.
– En tiedä, onko Kesälahden tai Rääkkylän ihmisillä valittamista, mutta minun näkökulmastani yhteys on toiminut hyvin. Mitään isompaa napinaa ei ole ollut. Sekä neuvostossa että valtuustossa jokainen on yrittänyt ottaa huomioon kappeliseurakuntien tarpeet.
Seurakuntaliitosten jälkeen Kiteen seurakunnassa on vähän päälle 10 000 jäsentä. Nettisivulta laskettuna työntekijöitä on 36, ja heistä yksi on parhaillaan virkavapaalla. Osa valtuutetuista on sitä mieltä, että työntekijöiden määrää ei saa vähentää. Taloudellisen jaoksen mielestä pitäisi sen sijaan olla realisti.
– Esimerkiksi kun lapset vähenevät, ei tarvita niin paljon lastenohjaajia. Tai lastenohjaaja voisi tehdä jotain muutakin kuin sitä määrättyä työtä. Se on kova paikka joillekin.
Pankkialalla Pänkäläinen tottui nopeatahtiseen työntekoon. Sen rinnalla seurakunta vaikutti hänestä aluksi lähes suojatyöpaikalta. Häntä hämmästyttävät myös seurakunnan henkilöstön lukuisat pienet poissaolot.
– Päivän tai kahden poissaoloja on yllättävän paljon. Voihan se olla, että aika on toinen ja ihmiset ovat toisia, mutta meitä on muutama muukin, jotka olemme sitä ihmetelleet.
Pystykahveilla seurakuntalaisilta voi saada palautetta
Toisaalta Tuula Pänkäläinen kiittelee Kiteen seurakunnan henkilökuntaa vuolaasti.
– Täällä on aina ollut hirmu hyvät hengellisen työn tekijät.
Karjalaisille ominainen huumorin lahja toimii sekä seurakunnassa että luottamushenkiöiden kokoontumisissa.
– Huumori kannustaa ja pitää ihmiset virkeinä.
Luottamushenkilöt saavat harvoin toimistaan palautetta seurakuntalaisilta. Lähentyminen ei onnistu kirkkokahveillakaan, koska ihmiset harvoin jäävät niitä juomaan. Kiteellä kirkon ja seurakuntatalon väliä on lähes puoli kilometriä.
– Olen pyrkinyt siihen, että järjestettäisiin luottamushenkiöiden kirkkopyhiä, joissa tarjotaan kirkossa pystykahvit, jotta ihmiset pystyisivät keskustelemaan. Niitä on ainakin kesäaikana ollut, mutta talvella ei. Ehkä se ajan kanssa onnistuu.
Kuva: Rauni Ikonen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä