Piispaehdokas sanoitti huumorivirren


kaarlo_kalliala_205x205 sai käsiinsä piispaehdokas Kaarlo Kallialan vuonna 2004 tekemän hulvattoman virsisanoituksen. Sanoitus julkaistaan Kallialan luvalla.

– Olen tehnyt sen, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Kalliala vahvistaa alkuperän, kun hänelle alkaa lukea puhelimessa sanoja, jotka ovat kiertäneet ainakin kirkon työntekijöiden sähköposteissa.

”Herra, auta kestämään, aamunvirkut keskellämme…”, alkaa ”Tosielämän aamuvirsi – Arkkivirsi 2004”.

Mikään pilkkavirsi ei ole kyseessä, vaan työ on tehty taiten ja virren huumori on lämmintä.

– Aamunvirkut eivät ymmärrä meitä illanvirkkuja, jotka eivät tahdo jaksaa intoilla aamuista.

Kalliala muistaa lukeneensa, että 40 prosenttia ihmisistä on aamunvirkkuja ja 40 prosenttia illanvirkkuja. 20 prosenttia pärjää hyvin aamuin illoin.

Arkkihiippakunnan piispaehdokkaana Aino Vestin ja Martti Hirvosen ohella oleva Kalliala on kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikin työalalle perustetun virsityöryhmän puheenjohtaja.

– Virret eivät ole mikään vitsi tai jääneet ajastaan jälkeen. Ne ovat tosi kovaa kamaa. Elämme virsibuumin ja virren spiritualiteetin aikaa. Arkkivirsi 2004 on oikeastaan ilottelua ja juhlintaa sillä, miten hienoja virtemme ovat. Se on ilovirsi, selvästi itseironinenkin, Kalliala painottaa.

Joskus Kalliala on käyttänyt sanoitustaan esimerkiksi virsityöryhmän kokouksessa keskustelun käynnistäjänä.

Kallialalla virsi on verissä. Hänen isosetänsä Lauri Kalliala ja isotätinsä Ilta Koskimies ovat kummatkin kirjoittaneet ja suomentaneet virsiä virsikirjaan.

Tosielämän aamuvirsi – Arkkivirsi 2004 (Veisataan virren ”Jeesus, sana elämän” 202 sävelellä)

1. Herra, auta kestämään

aamunvirkut keskellämme.

Iloitsevat yhtenään

piittaamatta ilmeistämme.

Oikein loitko kuviksesi

heidät – vaiko huviksesi?

2. Laulavat he tohkeissaan

”niin kuin aamuruskon peura”.

Painon tuntee pohkeissaan

raskaan aamu-uskon seura.

Erämaan on mykkä kyyhky

veisuun malli, synkkä nyyhky.

3. Pikkulinnut karjukoot –

pakkoko on ihmislasten?

Reippailijat vaietkoot,

pankoot käden suuta vasten.

Hymyilkööt noin takkuisille

käynnistymisvaivaisille.

4. Emmehän me navettaan

enää nouse kalpein aamuin.

Töihin silti huuhaillaan

aamuyöstä harmain haamuin.

Onko vielä virkeys hyve?

Synnintunnossa en ryve.

5. Miksi nousta sängystä?

Tätä usein kyselemme.

Ei kai soi jo kännykkä –

kuka haastaa ynseytemme?

Tahdon hitautta, rauhaa.

Puhua en jaksa, jauhaa.

6. Herra, vielä kestäthän,

etten ole aamunvirkku?

Vaikean saa ystävän

tällaisesta varhaissirkku.

Ohjaa, etten liioittele,

pöljyyttäni kiukuttele.

7. Herra, autat kestämään

kaikki päivät loppuun asti.

Taivaassahan eletään

aamuitta niin autuaasti.

Nytyssilmin odotamme

rajatonta riemuamme.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKotiseutuliitto huolissaan seurakuntaliitosten vaikutuksista
Seuraava artikkeliHerätysliikelaulut valtaavat jumalanpalvelukset

Ei näytettäviä viestejä