Sirkka Kyllikki Kekki (o.s. Kekäläinen) syntyi Sääksmäellä Rapolan kartanon muonamiehen mökissä 22.7.1937. Sota-aika leimasi lapsuutta. Sirkka on kertonut rukoilleensa joka ilta, että isä palaisi rintamalta kotiin.
Kansakoulun ja jatkoluokkien jälkeen, vuonna 1952, Sirkka lähti opiskelemaan Järvenpään Seurakuntaopiston kansankorkeakouluun. Johtajana oli uudistusmielinen Aarne Siirala, joka kehitti kirkon diakoniatyötä ja korosti vahvasti yhteiskunnallista näkemystä seurakuntatyössä. Tämän ajatuksen myös Sirkka omaksui.
Kansankorkeakoulun jälkeen Sirkka hakeutui nuoriso-ohjaajakurssille ja työskenteli nuoriso-ohjaajana Imatralla Tainionkosken seurakunnassa. Diakoniopinnot kuitenkin kiinnostivat, ja Sirkka aloitti opiskelun entuudestaan tutussa opinahjossa Järvenpäässä.
Valmistuttuaan diakoniksi vuonna 1962 Sirkka aloitti työt Helsingin Meilahden seurakunnassa. 1960-luvulla Sirkka opiskeli ja työskenteli myös Englannissa. Paluu Suomeen kuitenkin koitti, kun hän sai kuulla, että Helsingin seurakuntien nuorisotyöhön oli 1967 perustettu erityisnuorisotyön, ns. ”jengityön” yksikkö. Toimintaan haluttiin mukaan kaksi naistyöntekijää ja mukaan pyydettiin juuri Sirkkaa.
1960-luvulla kuohui ja radikalismi sekoittui sota-ajan epävarmuuden ja jälleenrakennuksen pula-ajan nähneen lapsen identiteettiin. Sirkka oli samaan aikaan kansainvälinen ja isänmaallinen. Hän oli vakaumuksellinen kristitty, mutta vahvasti vasemmistolainen sosiaalidemokraatti. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten välinen tasa-arvo olivat Sirkalle aivan ehdottomia arvoja. Hän oli rohkea, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen.
Tammikuussa 1971 Seurakuntien neuvottelupäivillä Järvenpäässä Sirkka tapasi Jarmo Kekin, ja avioliitto solmittiin saman vuoden joulukuussa. Sirkka muutti Järvenpäähän ja lapset Eriikka ja Taneli syntyivät vuosina 1973 ja 1978.
Sirkka aloitti työt perheneuvojana Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhteisessä perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hänen panoksensa vahvisti seurakuntien luottamusta työmuotoa kohtaan ja hän oli pidetty työntekijä. Seurakunnan perheneuvontatyössä Sirkka työskenteli suurimman osan työurastaan eli liki 30 vuotta.
Sirkka rohkaisi ihmisiä ottamaan vastuuta kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. Hän oli kolme kautta Järvenpään kaupunginvaltuustossa ja toimi niin sosiaalilautakunnan puheenjohtajana kuin kaupunginhallituksessakin.
Sirkka jäi eläkkeelle vuonna 2000 ja muutti puolisonsa kanssa Valkeakoskelle lapsuuden maisemiinsa. Sirkka huolehti Vieno-äidistään tämän viimeiset vuodet. Myös uudelle kodille, kulttuurille sekä puutarha- ja käsitöille oli aikaa, kun kiireiset työvuodet ja vastuutehtävät olivat takanapäin. Rakkaassa kesäpaikassa Saimaan Joutenvedellä oli aikaa sienestää ja kalastaa.
Neljälle lapsenlapselleen Sirkka oli maailman paras isoäiti. Hän jaksoi kuunnella, pysähtyä ihmettelemään muurahaiskekoja, tarkkailla lintuja luontoretkellä aamun varhaisina tunteina, leipoa pullaa ja viedä teatteriin. Mökillä ihmeteltiin karhun jälkiä ja tarkkailtiin norppia. Tutut virret tuudittivat lapset uneen iltaisin ja isoäidin läsnäolo toi ikiaikaista perusturvaa.
Sirkka nukkui pois rauhallisesti rakkaidensa ympäröimänä Valkeakoskella 28.11.2024, ja hänet siunattiin Sääksmäen kirkossa Lucian päivänä 13.12.2024. Samassa kirkossa Sirkka oli aikoinaan päässyt myös ripille ja kirkonmäeltä vain pienen matkan päässä on edelleen punainen mökki, jossa hän syntyi 87 vuotta aiemmin.
Eriikka Kekki, tytär, Liisa Tuovinen, ystävä ja kollega
Ilmoita asiavirheestä