Käytännöllisen teologian dosentti, teologian tohtori Kalervo Aukusti Nissilä kuoli keskiviikkona 1. tammikuuta 2025 hoivakoti Majakassa Kokkolassa. Hän oli 79-vuotias, syntynyt 6. helmikuuta 1945 Paavolassa.
Kalervo vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa kotikylässään Ruukissa. Jo nuoruudessaan Kalervo tunnettiin erinomaisesta huumorintajustaan ja kaveruudestaan. Läheinen Siikajoki ja sen kosket olivat nuoruusvuosien kaveriporukan ajanvietto, kalastus- ja ravustuspaikkoja. Joki, kosket ja tunturit olivat Kalervon sielunmaisema.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Ruukin yhteiskoulusta Kalervolla oli mielessään useita ammatillisia vaihtoehtoja. Yksi niistä oli sotilasura. Lopulta Kalervo päätti hakeutua teologiseen tiedekuntaan, samalla toteuttaen isän toiveen. Kalervo valmistui teologian kandidaatiksi (ylempi tutkinto) vuonna 1970 Helsingin yliopistosta. Samana vuonna hänet vihittiin papiksi Mikkelin tuomiokirkossa.
Valmistuttuaan Kalervo toimi ensin seurakuntapappina Juvan Koikkalassa, mistä hän siirtyi sairaalapastoriksi Kotkaan. Ammattiuran päätyöksi muodostui Kokkolan seurakuntayhtymän johtavan sairaalateologin tehtävä vuosina 1976–2003. Viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistä Kalervo toimi Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän perheneuvojana.
Kalervo suoritti sairaalasielunhoidon erityiskoulutuksen vuonna 1976. Sairaalassa häntä pyydettiin toimimaan henkilökunnan työnohjaajana, ja hän suoritti kirkon työnohjaajakoulutuksen vuonna 1978. Kalervo väitteli tohtoriksi Helsingin Yliopistossa 1992 ja toimi dosenttina Helsingin ja Joensuun Yliopistoissa.
Kalervolla oli koko elämänsä ajan erityinen kiintymys ja kiinnostus luontoon. Hän oli intohimoinen kalamies sekä lintu- ja perhosasiantuntija. Jo 1960-luvun lopulla Kalervo löysi Lapin erämaat, joista erityisesti Itä-Lapin kairoihin hän teki erittäin monia retkiä, ja mielellään tutustutti eräelämään myös sukulaisiaan ja ystäviään. Monet retket yhdessä lähimpien kalakavereiden kanssa suuntautuivat myös tunturilapin rautujärville.
Kalervon huumorintaju säilyi viimeistenkin vuosien aikana, joita varjosti vakava sairaus. Kalervon lapsuudenkodin hengellisenä perintönä oli lestadiolainen uskonkäsitys. Tästä Kalervo otti etäisyyttä aikuisvuosinaan, mutta elämän loppuvuosina hän palasi lapsuuden uskoon. Vuoden ensimmäisenä päivänä Kalervo kuoli rauhallisesti Riikka-tyttären läsnä ollessa.
Eero Nissilä
Matti-Pekka Virtaniemi
Kirjoittajat ovat Kalervo Nissilän veli ja ystävä.