Kotimaa nostaa pääkirjoituksessa 21.2.2025 esiin seurakuntalaisten näkökulman seurakuntaliitoksiin. Aihe on valtavan tärkeä, kiitos kirjoituksesta. On helppo liittyä ajatukseen, että seurakunta on nimenomaan seurakuntalaisten yhteisö, ei työntekijöiden, tuomiokapitulin, kunnan tai muun. Tätä perustavaa lähtökohtaa ilmentää, että ylintä päätösvaltaa seurakunnassa käyttää kirkkovaltuusto. Kun seurakuntien kirkkovaltuustoilta tulee aloite, sillä on painoa juuri siksi, koska siinä kuuluu seurakuntalaisten ääni.
On arvostettavaa, että seurakunnat haluavat rakentaa tulevaisuutta vastuullisesti ja kestävästi. Osoittaa rohkeutta etsiä aktiivisesti ratkaisuja ja rakentaa uutta. Vastuun kantamisen kohta ei ole helppo. Se ansaitsee tuen ja kiitoksen.
Syvimmiltään kyse on siitä, miten turvataan kirkon läsnäolo ja riittävän hyvä seurakuntatoiminta kaikilla Suomen kolkilla myös tulevaisuudessa. Kirkon jäsenmäärä on parissa vuosikymmenessä vähentynyt noin 900 000:lla, ja suhteellisesti voimakkaimmin jäsenkato on koskenut muuttotappioalueita. Jäsenmäärän ja verotulojen kehityksen polarisaatio näkyy myös seurakunnissamme. Tuomiokapitulit ovat halunneet tukea seurakuntia tilannekuvan luomisessa huomioiden myös ennusteet, joiden mukaan jäsenmäärä jatkaa vähenemistään. Kun paikalliset voimat ja resurssit vähenevät, tarvitaan ennakointia ja vastuullisia päätöksiä. Ajattelemme, että parhaiten tämä onnistuu jakamalla vastuuta laajemmille talous- ja hallintoyksiköille ja pitämällä toiminta mahdollisimman paikallisena ja lähellä ihmisiä.
Seurakunnat ovat hengellisiä yhteisöjä. Samalla ne ovat työyhteisöjä, joiden tulee tarjota mielekkäät ja riittävästi resursoidut työolosuhteet. Vaikka seurakuntatalouksien määrä on lähes puolittunut 25 vuodessa, se ei ole merkinnyt toiminnan puolittumista. Päinvastoin liitoksilla on voitu turvata toiminnan jatkuminen sielläkin, missä voimat ovat loppuneet. On esimerkkejä siitäkin, että liitosalueella on voitu aloittaa uutta.
Pääkirjoituksessa kiinnitetään huomiota seurakuntalaisten ajatusten ja tunteiden kuulemiseen. Tämän tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Mainituissa liitoksissa kuulemista on myös käytännössä toteutettu. Ruovesi-Virrat -liitoksessa seurakuntien edustajista valittu ohjausryhmä kokoontui 11 kertaa ja seurakuntalaisten kuulemistilaisuuksia järjestettiin neljä kertaa. Vuorovaikutusta ja kuulluksi tulemista tuetaan myös jatkossa. Liitosta vastustavat adressit ja äänet on tärkeä kuulla, mutta vähintään yhtä tärkeätä on kuulla myös asianosaisten seurakuntien demokraattisessa päätöksenteossa syntyneitä päätöksiä.
Kirjoituksessa mainitussa Paimion Rova2030 -prosessissa seurakunnat ovat käyneet yhteistyökeskusteluja vuodesta 2022 alkaen. Keväällä ja syksyllä 2025 järjestetään seurakuntien edustajien kokoontumisten lisäksi yhteensä 12 seurakuntalaisten kuulemistilaisuutta. Valtuustot päässevät äänestämään mahdollisesta liitoksesta alkuvuonna 2026. Paimion rovastikunnan seurakunnat ovat tämän prosessin omistajia ja määräävät suvereenisti omista ratkaisuistaan omia jäseniään kuunnellen.
Mika Nokelainen, hiippakuntadekaani, Turku
Terhi Törmä, hiippakuntadekaani, Tampere
Mika Piittala, hiippakuntasihteeri, Turku ja Tampere