Jyväskylän seurakunnan seurakuntapastori, Kuokkalan kirkon vastuupappi, teologian maisteri Minna Rantalainen on valittu Viitasaaren kirkkoherraksi. Hän sai suljetussa lippuäänestyksessä 16 ääntä kirkkovaltuuston kokouksessa 26. helmikuuta. Toisena ehdokkaana ollut teologian maisteri Pirkko Hänninen sai kolme ääntä.
Äänekoskella asuva Minna Rantalainen, 61, on toiminut pappina lähes 20 vuotta. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa opettajana ja kuvataiteilijana.
– Vähitellen oli alkanut tuntua siltä, että Jumalan ihmeellinen muutosvoima alkoi vaikuttaa minussa. Tosin hengelliset kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua. Kun lopulta hain teologiseen tiedekuntaan, minulla oli selkeä pappiskutsumus.
MINNA RANTALAINEN opiskeli Helsingissä ja valmistui teologian maisteriksi kolmessa vuodessa. Hänen pääaineenaan oli kirkkohistoria, gradun hän teki Kiinassa työskennelleestä ensimmäisestä suomalaisesta lähetystyöntekijästä Agnes Meyeristä.
– Historia on minusta erittäin kiinnostavaa. On ihana yrittää ymmärtää syitä ja seurauksia.
Minna Rantalainen on toiminut lähes koko pappisuransa Jyväskylässä, viimeksi Kuokkalan kirkon vastuupappina. Hän asuu puolisonsa kanssa Äänekoskella, josta on Viitasaarelle autolla noin 40 minuutin matka.
Jokaisessa kirkkokunnassa on oivallettu jotain oleellista Jumalasta
KUOKKALAN KIRKOSSA on tapana, että jumalanpalvelukseen tulevia ihmisiä tervehditään kirkon eteisessä. Samalla heiltä kysytään, tahtoisivatko he olla tänään esimerkiksi tekstinlukijoita, ristikulkueessa tai kolehdinkantajia.
– Jumalanpalveluksen alussa emme luettele nimiltä kuka tekee mitäkin, vaan ajattelen, että jokaisella kirkkoon tulleella on yhtä tärkeä tehtävä. Jumalanpalveluksessa ei ole esiintyjiä, vaan osallistujia. Siksi me papitkin tulemme alttarilta pois ennen ehtoollista Agnus Dei -virren ajaksi. Vasta jumalanpalveluksen päätyttyä kerrotaan esimerkiksi mikä kuoro on ollut avustamassa.
Minna Rantalainen sanoo ekumenian olevan hänelle tärkeää.
– Jokaisessa kirkkokunnassa on oivallettu jotain oleellista Jumalasta, ja siksi toinen toisiltaan on paljon opittavaa.
Hän sanoo tämän toteutuvan eri herätysliikkeiden suhteen myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Siksi hän on osaltaan ollut toivottamassa eri herätysliikkeitä pitämään Kuokkalan kirkkoon tilaisuuksia.
– Ihmisillä on erilaisia hengellisiä tarpeita, siksi olen toivottanut tervetulleiksi niitäkin järjestöjä, jotka eivät vastaa omiin tarpeisiini, Minna Rantalainen sanoo.
Tosin jumalanpalveluksia herätysliike ei ole voinut pitää, jos ehtoja on ollut, ettei niissä voi palvella naisia pappeina.
Minna Rantalainen on ignatiaanisen retriitin ohjaaja sekä hiljaisuuden joogan ohjaaja. Kyseisten retriittien taustalla on jesuiittaveljestön perustajan ja pyhimys Ignatius Loyolan ajatukset. Ignatiaanisten retriittien ihannepituus on 30 vuorokautta. Suomessa järjestettävät ignatiaaniset retriitit ovat yleensä kahdeksan päivän pituisia, mutta Rantalaisen ohjaamat retriitit ovat olleet viikonlopun tai yhden päivän mittaisia.
– Näissä retriiteissä jokaisella osallistujalla on henkilökohtainen ohjaaja, kenen kanssa hän käy keskusteluja. Ohjaajan tehtävä on kulkea rinnalla, eikä tarjota vastauksia. Hän voi auttaa eteenpäin kysymyksillä, tai uusilla raamatunkohdilla. Ohjaajien löytäminen retriitteihin ei ole aina helppoa.
HILJAISUUDEN JOOGAA Minna Rantalainen on ohjannut Kuokkalan kirkolla kerran kuussa.
– Sinne on löytänyt myös niitä ihmisiä, jotka eivät muuten käy kirkossa. Joku osallistujista sanoikin, että ihanaa, olen löytänyt joogan kautta tien takaisin kirkkoon.
Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuusto ei ollut yksimielinen, kun se päätti siitä voiko joogaa järjestää kirkkotiloissa. Osalle kristittyjä jooga edustaa edelleen jotain kavahdettavaa, jonka kautta vieraat uskonnot tai demonit tulevat sitä harjoittavaan henkilöön.
– Hiljaisuuden joogassa oleellista on kristillinen rukous ja raamatun lukeminen. Jooga on koonnut Kuokkalan kirkolle ihmisiä opiskelijoista eläkeläisiin, Minna Rantalainen kertoo.
Rantalainen ei aio viedä Hiljaisuuden joogaa väkisin Viitasaaren seurakuntaan. Hän aloittaa hiljaisuuden joogan ohjaamisen Viitasaarella, vain jos enemmistö luottamushenkilöistä näyttää sille vihreää valoa.
– Yksimielisyyteen ei tässä, eikä monissa muissakaan asioissa päästä. Pappina täytyy myös pystyä uhriutumatta sietämään sitä, ettei glooriaa tule joka puolelta.
Minna Rantalainen on puhunut myös Citymonasteri-teologiasta. Pyydän häntä avaamaan mitä se tarkoittaa.
– Se on ajattelusuuntaus, joka on syntynyt siitä, että lopulta aika harvalla on mahdollisuus mennä oikeaan luostariin. Citymonasteri-ajattelussa ihminen sitoutuu säännölliseen rukous-, meditaatioelämän, Raamatun lukemisen ja oman ”sääntökuntansa” tapaamisten vaalimiseen arkensa keskellä.
– Esimerkiksi Kuopiossa, on tähän liittyvä Lunni-yhteisö. Sen jäsenet ovat sitoutuneet elämään oman ”luostarisääntönsä” mukaan tavallisen elämän keskellä.
Johtajana esikuvia minulle ovat Jeesus sekä oma isä
RAKENNEUUDISTUS ON AJANKOHTAISTA myös Viitasaarella. Parhaillaan on lausuntakierroksella Kinnulan, Pihtiputaan ja Viitasaaren seurakuntien yhdistyminen.
– Olen 19 pappisvuoteni aikana oppinut, että koko ajan tapahtuu muutoksia. Tässä maailmassa pysyvää ei ole hyvä eikä huono.
Minna Rantalainen sanoo, että muutos maalaispitäjään ja maalaiskaupunkiin on suuri maailman suurimmasta, lähes 100 000 jäsenen luterilaisesta seurakunnasta.
Viitasaarella asuu 5763 ihmistä. Asukkaista kolmannes on yli 65-vuotiaita.
Kaupungin taloudellinen tilanne on Rantalaisen mukaan suhteellisen hyvä. Seurakunnan nuorisotyöllä on iso merkitys alueella. Viitasaari on myös poikkeuksellisen aktiivista kulttuuriseutua. Maaseutukaupunki käyttää itsestään slogania ”Pikkasen parempi periferia.”
– Johtajana esikuvia minulle ovat Jeesus sekä oma isä. Jeesus oli ennakkoluuloton, vuorovaikutteinen ja rohkea. Johtajana työskennellyt isäni opetti esimerkillään, että johtaja ottaa tarvittaessa rukkaset käteensä. Ja sitä, että kaikkia työntekijöitä ja kaikkia ihmisiä kunnioitetaan riippumatta heidän asemastaan. Hän oli myös uudistusmielinen ja halusi oppia muilta ihmisiltä.
Esikuvaksi hän nostaa myös paavi Franciscuksen hänen nöyryytensä, uudistusmielisyytensä ja rohkeutensa takia.
– Hyvään johtajuuteen kuuluu rohkeus ja tahto nähdä vaivaa puuttuakseen epäkohtiin ja asettuminen heikoimman puolelle. Työntekijöille pitää taata turvallinen tila myös epäonnistua. Haluan kehittyä esimerkiksi siinä, että minulla on kykyä nähdä ihmisten lahjakkuus ja auttaa heitä tekemään parhaansa. Kokemukseni mukaan työkaverit ovat iso ilo elämässä.
Minna Rantalainen näkee kokonaiskirkon tulevaisuuden valoisana.
– Jäsenkato ja tiloista luopuminen ovat kehällisiä asioita. Oleellisempaa on se, että yhä useammat etsivät merkityksellisyyttä elämäänsä. Kirkko näyttäytyy entistä matalamman kynnyksen paikkana. Kirkko pitää esillä toivoa, merkityksellisyyttä ja Jumalan todellisuutta.
– Kirkon tulevaisuus on aina hyvä. Kirkko ei ole pohjimmiltaan rakenteita ja rakennuksia, vaan ihmisiä, jotka toivovat, rukoilevat ja etsivät yhteyttä Jumalaan.
Ilmoita asiavirheestä