Ilpo Nurmenniemi pohti (Kotimaa 3/35), ”miten voin edelleen olla kirkon jäsen”.

Haluan toivottaa sinut olemaan jäsenenä ja hoitamaan virkaasi kunnioituksella. Mikään ei riipu kirkkokansan sukupuolesta. Sinua tarvitaan kirkossa. Olet yksi aikaansaaja. Olisit silloinkin, jos olisit nainen. Sinä olet esimerkillinen jäsen kirkossamme.

Kirjoitukseesi lisäät vielä: ”Tämä ulostuloni on vaarallinen teko.” Miksi? Onko sinua todella uhattu? Jos vaarallisesti on uhkailtu, tee rikosilmoitus.

Olen tehnyt päätyöni pastorina. Sitä ennen olen joutunut seuraamaan riitelyä nais- ja miespappeudesta. Uhkailtu on. Poliisille en ole koskaan asiaa vienyt. Aihetta olisi kyllä ollut.

Ainakin naispappeus on perusteellisesti, teologisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltu. Se on laillinen pappeus, Suomessakin. Kukaan ei tee rikosta ottaessaan pappisvihkimyksen. Mitä tekevät he, jotka eivät sallisi naisen suorittavan papin tehtäviä? He eivät ainakaan hyväksy sitä eivätkä varmaan hakeutuisi naispuolisen pastorin pakeille.

Ajattele, jos olet menossa lääkärille, joita olisi vain yhden sukupuolen edustajia jossakin lääkärikeskuksessa, jättäisitkö mahdollisuutesi ja matkustaisit toiselle paikkakunnalle? Onneksi olemme vapaita valitsemaan lääkärin kuin papinkin niin ulkomuodon, vastaanottotaksan että sukupuolen mukaan, vain muutamia mainitakseni.

Kirjoittaja painottaa, että näistä asioista ei saa edes keskustella julkisuudessa joutumatta pilkan kohteeksi. Näin ei voi olla. Kirkossa puhutaan vielä vaarallisemmistakin aiheista, eikä kukaan joudu pilkan kohteeksi.

Muistan, kun naispappeus meni kirkolliskokouksessa läpi. Mikä riemu! Kun pääkaupungissamme oli vuoden 1988 alkupuolella ensimmäinen teologian kandidaateista koostuva vihittävä naisjoukko, heitä ei kuljetettu Tuomiokirkon pääovesta, vaan kellarin kautta. Pelkoko oli syynä? Poliisi valvoi myös. Ei mitään pahaa tapahtunut. Pappiskandidaatit saivat vihkimyksensä. Heistä tuli evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispapit. Riemu oli aitoa ja suurta. Onneksi kirkon katto pysyi paikoillaan.

Nytkin kirkkojen katot pysyvät paikoillaan ja tukevat sitä, että kirkkoon mahtuu ei vain kahden sukupuolen pappeja, vaan myös erilaisten sukupuolten edustajia. He tekevät onnistuneesti kirkon työtä. Ja heidän ansiostaan kirkon hyvä sanoma ja toiminta tulevat onnistumaan kirkon Herran siunaamina.

Kaarina Karhapää, pastori