Kirkko on sitkeästi uskonut voivansa rangaistuksin tai moraalisin säännöin kitkeä inhimillisen elämän moninaisuutta, vaikka tämä asenne on vain pakottanut erilaiset piiloon, kirjoittaa kirjailija ja toimittaja Kaisa Raittila maanantaina julkistetussa kollektiivisessa muistelmateoksessa Yhteyden rakentajat – Kohti kaikille avointa kirkkoa.
Kirjapajan kustantama ja Yhteys-liikkeen ideoima kirja kertoo kirkon ja yhteiskunnan suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin 50 viime vuoden aikana. Mukana on yli viidenkymmenen ihmisen tarina tai ajatuksia.
Kirjaa tehdessään Raittila yllättyi eniten siitä, kuinka kirkossa on onnistuttu vuosikymmenet väistelemään oikeaa tietoa ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta.
– Vaikka piispat ja papit sanovat kunnioittavansa tieteen tuloksia, seksuaalisuudesta puhutaan kirkossa edelleen usein monta vuosikymmentä vanhoin sanakääntein, Raittila sanoi verkossa striimatussa kirjan julkistustilaisuudessa.
– Eikö tieteellisten saavutusten kunnioitus kirkossa koskekaan tietoa ihmisestä?
Raittila painotti, että keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja asemasta käydään kaikissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä. Kyse ei ole vain luterilaisen kirkon sisäisestä haasteesta.
– Haastattelin kirjaani myös ortodokseja, ja on siellä yksi katolilainenkin.
”Se, mitä kirkossa harjoitetaan, on oikeastaan lain vastaista”
Kaisa Raittilan mukaan kirkon historia toistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjiviä rakenteita: nuorisotyöntekijä irtisanotaan virastaan, piispa ei vastaa kirjeisiin, ehtoollinen evätään ja homoseksuaalia teologia ei suostuta vihkimään papiksi, jollei hän sitoudu selibaattiin.
Arkkipiispa John Vikström totesi 1990-luvun alussa, että vaikka kirkko ei kannattanut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamista, hänen mielestään homo- ja lesbopareilla oli oikeus elää parisuhteessa omantuntonsa mukaan.
– Arkkipiispa myös rakensi määrätietoisesti yhteyttä Setan ja kirkon välille, ja häntä syytettiin harhaoppisuudesta meillä ensimmäisenä piispana sitten 1600-luvun, Raittila sanoi.
Samaan aikaan vähemmistöt ovat kuitenkin rakentaneet sinnikkäästi kotipaikkaansa kirkkoon. Raittilan mukaan on ilmeistä, että homoseksuaalit ovat rakastaneet kirkkoa enemmän kuin kirkko heitä.
Lisäksi heidän puolustajansa perustivat 20 vuotta sitten solidaarisuusliikkeen eli Yhteys-liikkeen. Nykyään myös sateenkaaripareja vihitään kristilliseen avioliittoon vastoin kirkon virallista linjaa.
– Käytännön kautta kulttuuri muuttuu kirkossakin. Mitä useampi ihminen ymmärtää saman kuin tässä kirjassa esitellyt yhdenvertaisuuden esitaistelijat, eli yksilöiden panoksen ratkaisevan merkityksen, sitä lähempänä olemme kaikille avointa kirkkoa, Raittila sanoi.
Kirjan julkistustilaisuudessa hän mainitsi merkittävistä vaikuttajista John Vikströmin lisäksi esimerkiksi sellaiset henkilöt kuin Ulf Särs, Olli Stålström, Ritva Kurki, Jorma Hentilä, Mikko Juva, Kari Mäkinen, Irja Askola ja Martti Nissinen.
Kirja kertoo Raittilan mukaan vähemmistöihin kuuluvien käsittämättömästä kärsivällisyydestä ja armollisuudesta kirkon kovuutta ja hitautta kohtaan.
2000-luku on merkinnyt eduskunnassa yhdenvertaisuuteen liittyneiden lakimuutosten vyöryä.
– Se, mitä kirkossa tällä hetkellä harjoitetaan, on oikeastaan lain vastaista, Raittila sanoi.
”Teoksessa faktat ja yksilöiden riipaisevat kokemukset limittyvät”
Aloite kirjan tekemisestä tuli Yhteys-liikkeeltä, joka on 20 vuotta tukenut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä.
– Muutos etenee hitaasti mutta vääjäämättömästi. Kun ymmärrys ihmisestä avartuu, erilaisuus lakkaa olemasta uhka, Yhteys-liikkeen puheenjohtaja Kirsi Hiilamo sanoi julkistustilaisuudessa.
Hiilamo kiitti lämpimästi kaikkia tahoja ja henkilöitä, jotka ovat halunneet onnitella 20-vuotiasta liikettä ja lahjoittaneet rahaa kirjaprojektiin.
– Tässä teoksessa faktat ja yksilöiden riipaisevat kokemukset limittyvät ja pitkään jatkunut muuttumattomuuden ja muutoksen välinen taistelu tulee näkyväksi.
Kaisa Raittila kertoi monien haastateltavien todenneen ajan olevan vihdoinkin kypsä sille, että muistoista ja kokemuksista voi puhua ääneen niiden oikeilla nimillä.
– Moni on toivonut vaikeiden tunteiden helpottavan itsekseen, mutta niin ei aina käy.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä