Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla hämmästellään Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin tiukkoja kantoja. Piispa totesi Kotimaassa 27.1., että jatkossa Inkerin kirkko tekee yhteistyötä vain niiden Suomen kirkon seurakuntien ja pappien kanssa, jotka eivät suhtaudu homoseksuaalisuuteen ”liberaalisti”. Hän kertoi jääneensä pois Helsingin piispan Irja Askolan piispanvihkimyksestä, koska Inkerin kirkko ei hyväksy naispappeutta ja Askola on ”puolustanut homosuhteita”.
– Jos Inkerin kirkossa todella päädytään linjanvetoon, että yhteistyötä Suomen kirkon kanssa jatketaan vain valikoiden sellaisten seurakuntien tai pappien kanssa, jotka eivät suhtaudu homoseksuaalisuuteen liberaalisti – mitä ikinä sillä tarkoitetaankin – päätökset olisi syytä tehdä ystävyysseurakuntasopimuksen solmineiden seurakuntien yhteisten neuvottelujen jälkeen. Toivoisin, että Inkerin kirkon seurakunnat eivät ryhdy katkomaan suhteita yksipuolisesti ja ilmoitusluontoisesti, kirkon ulkoasiain osaston työalasihteeri Kaisamari Hintikka toteaa.
– Kaikki päätökset tulisi myös perustaa todelliselle ensikäden tiedolle, asianomaisten viranhaltijoiden kanssa keskustellen eikä huhujen tai toisen käden tietojen varaan.
Hintikka vastaa kirkkohallituksessa kirkon ystävyysseurakuntayhteyksistä. Ystävyysseurakuntien neuvottelupäivät pidetään toukokuussa. Hintikan tiedossa ei ole, että Inkerin kirkon suomalaiset ystävyysseurakunnat, joita on noin 170, olisivat reagoineet Kuukaupin edesottamuksiin. Suomen ja Inkerin kirkon neuvottelukunta tapaa puolestaan syyskuussa.
– Meillä tulee varmasti olemaan keskusteltavaa, Hintikka ennakoi tätä.
Inkerin kirkko on saanut paljon raha-apua Suomesta. Kuukauppi pyytää kirkkonsa kantoihin ”veljellistä ymmärrystä”. Hintikankin mielestä Suomessa on ymmärrettävä Inkerin kirkon historia ja konteksti, mistä virkakäsitys nousee. Hän toteaa, että myös Suomessa on oikeus pyytää veljellistä ymmärrystä ja ihmettelee, onko ihmisen seksuaalisuus todella teologian ytimessä.
– On surullista, jos tästä tulee niin iso kysymys, että se uhkaa yhteistyötä. Vaikka on teologisia eroja, yhteistyötä pitäisi pystyä tekemään, Hintikka sanoo ja pohtii, onko Inkerin kirkossa ymmärretty, miten isoa joukkoa Suomen pappeja oltaisiin rajaamassa yhteistyön ulkopuolelle.
Omat messut vai ei?
Kotimaa kertoi 27.1. myös, että Inkerin kirkko aikoo järjestää messutoimintaa Suomessa. Tämän takana on tuhansien inkeriläistaustaisen muutto Suomeen. Moni ei ole integroitunut suomalaiseen seurakuntaelämään. Jo nyt messuja järjestetään Imatralla.
Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskuksen vararehtorina 1996-2000 toiminut Suomen luterilaisen kirkon pappi Erkki Jokinen on varovainen ottaessaan kantaa, ovatko inkeriläisten omat messut Suomessa tarpeen.
Hän pitää kaikkien seurakuntalaisten yhteistä messua tärkeänä. Toisaalta, kun Jokinen toimi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Helsingin seurakuntayhtymän venäjänkielisen työn pastorina, hän järjesti pari erityismessua inkeriläisille, ja kirkko tuli täyteen.
– Jos ihmisiä tulee tilaisuuksiin suurin joukoin, on vaikea sanoa, ettei messuja tarvita, Jokinen pohtii.
Jokisen mukaan inkerinsuomalaisilla on vähän konservatiivisempia näkemyksiä kuin suomalaisilla yleensä. Lisäksi he kaipaavat jumalanpalveluksissa vahvaa lain ja evankeliumin saarnaa.
Ilmoita asiavirheestä