Raamatussa mainittu synti Pyhän Henkeä vastaan, jota ei anneta anteeksi, on yksi kestoaiheista uskonnollisten yhteisöjen luennoilla ja internetin keskustelupalstoilla. Herkissä ja omantunnonaroissa ihmisissä se voi herättää syyllisyyttä ja ahdistusta.
Jotkut ihmiset tuntevat pelkoa siitä, että he olisivat pilkanneet Pyhää Henkeä. Tämä juontaa Raamatusta ja siellä olevista Jeesuksen sanoista, jonka mukaan muut synnit annetaan anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei. (Matt: 12:31-32).
Pelko voi olla harmiton hetken päähänpinttymä. Jos asia kiusaa paljon, tämä saattaa joskus kertoa myös psyykkisestä sairastamisesta kuten masennuksesta.
– Pelkäämiseen liittyy usein se, että ihminen kokee olevansa jollain lailla hylätty tai jopa tuomittu eikä hän siksi koe voivansa saada anteeksi. Kun ihminen on psyykkisesti vahvemmilla, koko kysymys ei välttämättä ole lainkaan hänen mielessään, pastoraalipsykologian asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen sanoo.
– Ensimmäinen auttamisen näkökulma on, että annetaan ihmiselle tilaa kertoa siitä, minkä takia hän on asiasta huolestunut. Olennaista on tietenkin se, että hän saisi kokemusta siitä, että hänestä välitetään, ettei hän ole yksin, Kettunen sanoo.
Kettunen lähestyy kysymystä sielunhoidon tutkijana. Sielunhoitajana hän on itsekin törmännyt ilmiöön. Dogmaattisia tai älyllisiä neuvoja Kettunen ei asiassa anna, sillä ne eivät usein auta. Seurakunnissa standardivastaus asian kanssa kamppailevalle on, ”ettei ole voinut rikkoa Pyhää Henkeä vastaan, jos asiaa osaa pelätäkin”. Tästä tai muista älyllisistä selityksistä ei kuitenkaan aina ole huolestuneelle lääkkeeksi.
– Opillis-eksegeettisellä tulkinnalla ei päästä kovin pitkälle, se ei kohtaa ihmisen emotionaalista turvattomuutta, jos hän on esimerkiksi depressiivinen. Massaluento tämäntyyppisestä aiheesta ei ole ollenkaan ongelmaton, jos jollakin on tällainen omakohtainen tuska ja kipu.
Hän muistuttaa, että ihmisen psyykkinen kipu voi esiintyä uskonnollisessa muodossa. Uskonnollinen maailma tarjoaa käsitteistöä psyykkiselle kivulle. Esimerkiksi psykoterapeutin tai sielunhoitajan olisi osattava nähdä, millaista psyykkistä viestiä uskonnollinen kieli kantaa sisällään. Kettunen muistuttaa kuitenkin, ettei tämä tarkoita sitä, että uskonnollinen kieli turhentuisi ja menettäisi omaa merkitystään.
Ilmoita asiavirheestä