Suomen luterilaisen kirkon avioliiton vihkikaava keskittyy avioliiton solmivien kahdenkeskiseen suhteeseen. Sitä vastoin piispojen perustelut avioliitolle ulottuvat romanttiseen rakkauteen perustuvaa suhdetta huomattavasti laajemmalle.
Nykyinen vihkikaava ei myöskään sanoita avioliiton seksuaalista tarkoitusta, lasten syntymistä tai kasvatusta. Siitä puuttuvat myös maininnat uskon ja rakkauden kasvamisesta.
Tutkijan mukaan vihkikaavassa heijastuu yksilön korostaminen, käsitys kansankirkosta sekä regimenttiopin tulkinta, jonka mukaan avioliitto kuuluu vain maalliseen elämään. Kirkon tehtäväksi jää avioliiton siunaaminen, joka on ollut kirkollisen vihkimisen tärkein merkitys.
Avioliittoteologiasta pian väittelevän Antti Yli-Oppaan tutkimus tarkastelee avioliittoa myös kutsumuksena ja yhteisön osana. Ne puolestaan ovat oleellinen osa Englannin kirkon avioliittoteologiaa. Suomessa vihkikaavojen sisältö on ollut suppeampi kuin Englannin kirkossa. Kotimaisissa kaavoissa esimerkiksi kutsumukseen ja yhteisöön liittyvät maininnat ovat vähäisiä.
Suomessa piispojen kannanotoissa avioliittoon liitetään selvästi enemmän tarkoituksia ja merkityksiä kuin vihkikaavoissa. Tutkija pitää tätä yllättävänä.
Englannin kirkossa avioliiton tarkoitukset liitetään kristilliseen uskoon ja Kristuksen rakkauteen seurakuntaa kohtaan toisin kuin Suomessa. Avioliitto saa uskon ja rakkauden kasvamisessa oleellisen merkityksen.
Antti Yli-Opas väittelee 16.10. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta Avioliiton teologia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja Englannin kirkossa vuosina 1963–2006.
Ilmoita asiavirheestä