Kuopion piispa Jari Jolkkonen luennoi tänään Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa. Hänen etäyhteyksien kautta pitämänsä laajan, myös aatehistoriallisia taustoja sekä kirkon ja politiikan suhdetta valottaneen luennon teemana oli ”Kirkko vaihtoehto-oikeiston ja radikaalivasemmiston ristipaineessa”. Löydät luennon kokonaisuudessaan tästä.
”Vaihtoehto-oikeistolla” tarkoitetaan Jolkkosen mukaan ennen kaikkea Amerikassa vuonna 2008 syntynyttä liikettä.
– Se korostaa valkoista ylivaltaa tai lievemmässä muodossaan puolustaa anglosaksisen kulttuurin juuria ja länsimaisen sivilisaation saavutuksia.
Vaihtoehto-oikeisto vastustaa esimerkiksi islamia, globalismia, Yhdysvaltojen monikulttuuristumista ja monikansallistumista, erilaisia feminismin muotoja ja sellaisia uusvasemmiston ajattelu- ja toimintatapoja, joissa yleistä mielipidettä ja yliopistokampuksia pyritään hallitsemaan poliittisesti korrektin kielenkäytön valvonnalla.
Euroopassa puhutaan Jolkkosen mukaan ehkä useammin oikeisto-populismista tai identitaareista.
– He arvostavat eurooppalaisen kulttuurin saavutuksia, haluavat korostaa kansallisvaltioiden merkitystä ja suhtautuvat kriittisesti globalismiin tai Euroopan unioniin. He ovat huolissaan siirtolaisuudesta ja sen myötä islamin merkityksen kasvusta Euroopassa. Monia myös ärsyttää elitismi ja erilaisten vähemmistöjen nousu julkisen keskustelun ytimeen.
Woke-kulttuuri on ristiriidassa itsensä kanssa
Radikaalilla vasemmistolla tarkoitetaan Jolkkosen mukaan tavallisesti laajaa kirjoa eri poliittisia korostuksia, jotka soveltavat suoraan tai sattuvat osumaan lähelle marxilaisuuden ja kommunismin korostuksia.
Nykyisin somessa esiintyvä woke-kulttuuri yhdistetään Jolkkosen mukaan laita- tai radikaalivasemmistoon.
– Sen taustalla on huoli erityisesti erilaisten etnisten ja sukupuolivähemmistöjen ja naisten asemasta sekä ilmastonmuutoksesta.
Myös radikaalin vasemmiston huolet sorrosta ja epätasa-arvosta ovat Jolkkosen mukaan ymmärrettäviä ja niitä on kuunneltava. Maailmassa on syrjiviä rakenteita, ja ihmiset kohtelevat toisinaan toisia epäreilusti.
– Toisaalta vaikuttaa siltä, että jotkut näkevät sortoa siellä missä sen kohteet eivät itse koe olevansa sorrettuja. Sortoa on pakko nähdä ja pakko löytää sieltäkin, missä sitä ei ole, jotta oma poliittinen agenda olisi mielekäs.
Woke-kulttuurin toimintatavat näyttävätkin Jolkkosen mukaan jatkuvasti ajautuvan sisäiseen ristiriitaan: halutaan esiintyä suvaitsevaisina, mutta toisaalta toimitaan itse suvaitsemattomasti.
– Vaaditaan turvallista tilaa itselle, mikä tarkoittaa käytännössä toisella kannalla olevien puhdistamista pois tilasta.
Evankeliumissa ei ole yksityiskohtaista yhteiskuntamallia
Kulttuurisodassa piilee teologisen antropologian ongelma.
– Kun ei ole perisyntioppia eli käsitystä siitä, että kaikki kannamme lankeemuksen haavoja, ajaudutaan helposti harhakuvitelmaan siitä, että hyvän ja pahan välinen raja kulkee ihmisten tai poliittisten puolueiden välillä. Kristinuskon mukaan hyvän ja pahan välisen taistelun perimmäinen paikka on jokaisen ihmisen sydän, Jolkkonen sanoi.
Kun ei ole lankeemusta, ei Jolkkosen mukaan myöskään ole käsitystä sovituksen tarpeesta eikä anteeksiannon mahdollisuudesta.
– Siksi laitavasemmiston ja laitaoikeiston välisessä kulttuurisodassa armoa ei pyydetä eikä armoa anneta.
Jolkkonen totesi esityksensä lopuksi, että evankeliumi ei sisällä yksityiskohtaista yhteiskuntamallia ja siksi on luonnollista, että kristittyjä toimii sekä maltillista oikeistoa että keskustaa ja maltillista vasemmistoa edustavissa liikkeissä.
– Evankeliumi asettaa kuitenkin rajat: omaa ylemmyyttä korostavat ajattelutavat ja toisia sortavat toimintatavat eivät kuulu kristityille, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta laidalta, Jari Jolkkonen sanoi.
Lue myös:
Piispa Jari Jolkkonen: Moraaliposeeraus on iskevä termi, aion ryöstöviljellä sitä jatkossakin
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä