YK:n leirillä Jubassa 17 000 pakolaista

Etelä-Sudanin väkivaltaisuudet ovat kestäneet yli kuukauden. Lähes puoli miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Maan sisäiset pakolaiset ovat alusta asti hakeneet suojaa YK:n leireistä ja tukikohdista. Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Oskari Rantala pääsi käymään Tong Pingin leirillä pääkaupungissa Jubassa.

Reilun kuukauden aikana Tong Pingiin on saapunut 17 000 pakolaista. Koska levottomuudet ja aseelliset yhteenotot alkoivat juuri Jubassa, monet pääkaupungin asukkaat ovat paenneet YK:n leirille, Tong Pingille.

Tong Pingissä on pulaa puhtaasta vedestä ja ruoasta. Myös pesu- ja käymälätilat ovat alkeelliset.

Toistaiseksi lapsilla ei ole mitään mahdollisuuksia koulunkäyntiin, heillä ei ole edes leikkipaikkaa, Rantala kertoo. Leirissä lapsia on monta kertaa enemmän kuin aikuisia.

Maa on taas sodassa

Yksi leirin asukkaista on kolmekymmentävuotias Gatwech Wal. Hän saapui leirille yli kaksi viikkoa sitten raskaana olevan vaimonsa kanssa. Pariskunta pakeni tänne pääkaupungin taisteluja. Ennen pakoaan he piileskelivät kodissaan vuoteen alla.

– On vaikea uskoa, että maamme on taas sodassa, Wal murehtii. Hän on alun perin kotoisin Malakalista Ylä-Niililtä ja joutunut viettämään suuren osan aikuisikäänsä Kakuman pakolaisleirissä Keniassa.

– Vuonna 2004 minun oli pakko lähteä Etelä-Sudanista sisällissodan vuoksi, Wal kertoo. Tällä kertaa kodin jättäminen ja pakeneminen tuntuu vielä pahemmalta, koska vastakkain taistelevat oman maan kansalaiset.

Viisi vuotta sitten Gatwech Wal palasi Keniasta takaisin kotimaahansa opiskelemaan lakia ja huolehtimaan perheestään.

– Odotukseni olivat korkealla. Haaveilin hyvästä tulevaisuudesta. Halusin opiskella tuomariksi ja olla mukana rakentamassa maatani. Nyt tilanne näyttää toivottomalta. On vaikea kuvitella, mitä tästä seuraa. Erityisen huolissani olen syntymättömän lapseni tulevaisuudesta, Gatwech pohtii.

– En haluaisi lapseni varttuvan leirillä.

(Kuva: YK:n leirillä Etelä-Sudanissa on pulaa vedestä ja ruoasta/Oskari Rantala)

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliVillisika – salaperäinen karju
Seuraava artikkeliEsittävätkö Yhteisvastuukeräyksen julisteet kuoleman liian rujona

Ei näytettäviä viestejä