Kirkko elää juuri nyt ehkä haasteellisimpia vuosia kuin moni arvaakaan. Menneiden vuosikymmenten maailman konstein ei voida vastata kysymyksiin, joita tämän päivän ihminen tekee. Arvomaailmat ja ihmisten elämäntunto menevät menojaan, eikä itsensä paikallaan pysyväksi arvoyhteisöksi mieltävä kirkko oikein tiedä, mitä tehdä.
Edellä sanottu on masentavaa. Mutta onko se totta? Pystyykö kirkko kaikesta huolimatta puhuttelemaan jäseniään 2020-luvun kynnyksellä?
Vastaus on, että pystyy puhuttelemaan joitain, mutta suurempaa osaa heikommin.
Tässä lehdessä haastateltu emerituspiispa Voitto Huotari sanookin, ettei ole huolissaan niistä ihmisistä, jotka löytävät retriitit ja muun uuden hengellisyyden tai vanhojen herätysliikkeiden tarjoamat väylät olla kristitty, vaan siitä suuresta enemmistöstä, joka on yhä kirkon jäseniä.
Samasta joukosta ovat huolissaan myös Laura Arikka ja Stiiven Naatus, joiden tuore kirja Talentin voima esitellään tässä numerossa. Arikka ja Naatus kirjoittavat kirkon toiminnan uusista mahdollisuuksista – tosin niiden löytäminen merkitsee havahtumista nykytilanteeseen. Kaikki työntekijät eivät ole kirjoittajien mukaan vielä havahtuneet.
***
Kotimaan toimitukseen tulee jatkuvasti lukijoilta seurakunnista eri puolilta maata viestejä, joiden mukaan ei pitäisi kertoa niin paljon kielteisistä asioista vaan enemmän myönteisistä. Tunnelma on joskus jopa sellainen, että vielä yksikin kriittinen tai kielteinen asia kirkosta, niin palautteen antajan mitta tulee täyteen.
On kohtuullista vaatia kirkon asioista kertovalta lehdeltä innostavia, voimaannuttavia ja eteenpäin katsovia uutisia, haastatteluja ja juttuja. Lehden lukija ei halua masentua, vaan saada toivoa.
Toisaalta lukijalla on oikeus saada kaikki olennainen tieto kirkon asioista, vaikka se olisi kriittistä ja ikävääkin. Lehti ei voi olla pensas, jonne lukijan pää työnnetään.
Usein kuitenkin uutinen, joka kertoo ikävästä asiasta, vaatii unohtuakseen enemmän kuin kaksi myönteistä uutista.
***
Kärjistäen voi kysyä, kumpia uutisia on tärkeämpi kertoa, myönteisiä vai tosia.
Onneksi tilanne ei ole ihan näin mustavalkoinen. Ensin on todettava, että myönteiset uutiset ovat myös tosia, sillä moni etsii toivoa ja muutosta parempaan.
Ja seuraavaan hengenvetoon pitää muistuttaa, että kriittiset ja negatiivisista kehityskuluista kertovat uutiset ovat myös yhtä tosia, sillä kaikki muutos ei ole myönteistä.
Lisäksi moni uutinen on sekä myönteinen että kielteinen – riippuen näkökulmasta.
Jos media keskittyy tekemään vain myönteisiä uutisia, se johtaa lukijansa lopulta harhaan. Jos media keskittyy vain kielteisyyttä henkiviin uutisiin, se vie maailmasta toivon.
Pääkirjoitus on julkaistu 28.3. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Olli Seppälä. Helsingin tuomiokirkko valotaidetapahtuma Lux Helsingin aikaan tammikuussa 2016.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.