Nuoret ovat huolissaan omasta hyvinvoinnistaan ja niin ovat päättäjätkin. Syykin on selvä. Koronan, ilmastomuutoksen ja sodan muodostama kolmoiskriisi on iskenyt nuorten elämään hälyttävällä tavalla.
Ratkaisuja nuorten lisääntyneeseen ahdistukseen etsittiin SuomiAreenan paneelikeskustelussa Porin kaupungintalon pihalla maanantaina toimittaja Jaakko Loikkasen kysymysten saattelemana.
Kun arkkipiispa Tapio Luoma vastasi kysymykseen, mitä kirkko voisi tehdä, hän kertoi kirkon kerhotoiminnasta ja että lähes 90 prosenttia ikäluokasta käy rippikoulun. Sitä ihmettelivät niin Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra kuin itse kysyjäkin.
– Nuorten syrjäytyminen ja kaikki ne kokemukset, jotka siihen liittyvät, ovat tuttuja kirkon nuorisotyöntekijöille, Tapio Luoma totesi.
Rippikoulun suurta suosiota päivitelleelle toimittajalle Luoma valisti, että rippikoulun käyvien osuus on suurempi kuin kirkkoon kuuluvien. Näin ollen se mielletään osaksi suomalaista nuorisokulttuuria.
– Rippikoulu tarjoaa myönteisiä kokemuksia nuorille ja hyvän kellon ääni kantaa kauas. Se on vahva toimintamuoto, jonka eteen on tehty paljon töitä ja jota edelleen kehitetään, arkkipiispa Luoma sanoi.
Jotkut ihmettelevät, miksi nuorta juhlitaan hänen täyttäessään 15 vuotta ja hän pääsee ripille.
– Pointti on se, että tämä ihminen on äärettömän rakas hänen lähipiirilleen. Sitä kannattaa juhlia. Kerrankin hän saa ilman todistuksia olla kaiken huomion keskipisteenä ja kokea sitä kannustusta, mitä läheiset ja seurakunta pystyy antamaan.
Paneelikeskustelussa rippikoulun merkitystä nuorten hyvinvoinnin edistämisessä kommentoi myös Fatima Diarra.
– Rippikoulu voi olla valtavan voimaannuttava. En myöskään tiennyt, että yhdeksän kymmenestä käy riparin. Se on valtavan suuri määrä ja se antaa kirkolle myös todella suuren vastuun siitä, että kirkko tukee nuoria siinä prosessissa, Diarra sanoi.
Eriarvoisuutta
Jaakko Loikkanen kysyi arkkipiispalta, miten nuorten hyväksi monia asioita tekevä kirkko samaan aikaan pitää yllä yhtä pahoinvointia lisäävää rakennetta ja kohtelee ihmisiä eriarvoisesti. Hän viittasi siihen, etteivät seksuaalivähemmistöt ole kirkossa samassa asemassa kuin muut.
– Miten näet, Tapio, tämän, että toisella kädellä nostetaan ja toisella painetaan? Loikkanen kysyi.
Arkkipiispa vastasi, että kirkosta on sellainen kuva ja koska kirkkoon kuuluu lähes neljä miljoonaa jäsentä, siellä on paljon erilaisia ajattelutapoja ja pitkä perinne. Nykypäivään asettuminen ei ole yksinkertainen asia kirkon kaltaiselle arvoyhteisölle.
– Mitä tulee seksuaalivähemmistöihin, pullonkaula on samaa sukupuolta olevien kirkollisessa vihkimisessä. Se on meidän päätöksentekojärjestelmään kuuluva asia. Kirkossa on myös julkaistu opas, jossa kerrotaan miten sateenkaarinuoret voivat löytää turvallisen tilan seurakunnassa.
– Olemme vahvasti mukana tässä kehityksessä ja haluamme tukea kaikenlaisia nuoria riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja haluamme myös kannustaa ihmisiä oman identiteetin löytämiseen. Samaan aikaan pohditaan, miten toimitaan samaa sukupuolta olevien vihkimisen kanssa, Tapio Luoma sanoi ja totesi, että asiasta päättää kirkolliskokous.
Osallistuminen tärkeintä
Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori Niina Junttila, totesi ahdistuneisuuden lisääntyneen ja kouluterveydenhuollosta apua hakevat eivät sitä saa.
– Kolme viidestä apua hakevasta ei sitä saa. Ongelma näkyy myös siinä, että 40 prosenttia nuorista on huolissaan omasta jaksamisestaan. Tämä on valtavan iso luku, Junttila totesi.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja Pinja Perholehto Hyvinkäältä totesi, että pahoinvointi kasaantuu. Ne nuoret, joilla muutenkin on vaikeaa, ovat kärsineet eniten koronarajoituksista.
Lääkkeeksi nuorten ongelmiin on ehdotettu ”teinineuvoloita” tai ”nuorisoneuvoloita”, joissa nuoria kuultaisiin ja joissa perheet saisivat työkaluja murrosikäisten kasvattamiseen.
– Tärkeintä on jutella nuoren kanssa, kuunnella häntä omana itsenään, niin että hän kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, Niina Junttila painotti.
Paneelikeskustelussa ei ainoastaan synkistelty, vaan todettiin myös, että monet nuoret ovat toiveikkaita ja uskovat, että ongelmiin löydetään ratkaisuja, jos vain tahtoa on.
– Kaiken kaikkiaan se lähtee osallisuudesta, että saadaan itse olla tekemässä tulevaisuutta. Siinä kirkko, kolmas sektori, kunnat ja muut toimijat ovat tärkeitä, Pinja Perholehto sanoi.
Tapio Luoma piti nuorten omaa tekemistä olennaisena toivon rakentamisessa.
– Perusteltu toivo on sellainen toivo, jonka toteutumiseen minä saatan osallistua.
Niina Junttila muistutti siitä, miten puhumme nuorista.
– Usein puhutaan ongelmanuorista. Ei kaikilla nuorilla ole ongelmia. Meidän pitää sanoa ääneen, miten hienoja nuoria meillä on ja kuinka paljon me heitä tarvitaan.
Koko 45 minuuttia kestävä keskustelu on nähtävissä mtv.fi:ssä
Ilmoita asiavirheestä