Apulaisoikeuskanslerin virittämä keväinen suvivirsikeskustelu on nostanut pintaan kysymyksen siitä, mitä koululaiset oikein juhlissaan laulavat. Varsinkin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa suhtaudutaan perinteisiin joulu- ja kevätjuhlien virsiin hyvin kaksijakoisesti, mutta mitä pitäisi ajatella itsenäisyyspäivän hurmeisesta Lippulaulusta, jota lauletaan edelleen muun muassa monissa pääkaupunkiseudun kouluissa? Kysymykseen vastaa FT Tuomas Tepora Helsingin yliopistosta.
– Jos ottaa nationalistisen näkökulman, suvivirsi saattaa olla näistä se harmittomampi. Onhan se aika hurja, kun ajattelee pieniä koululaisia laulamassa, että sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin. Antropologisesta näkökulmasta kyseessä on heimouskonnollinen rituaali, Tepora sanoo.
Vaikka Lippulaulun viittaukset uhrikuolemaan ja vereen ovat ilmeisiä, toisin kuin helpommin lähestyttävässä Maamme-laulussa, jostakin syystä Lippulaulusta ei keskustella itsenäisyyspäivän alla samaan tapaan kuin keväisin suvivirrestä.
– Nationalistinen symboliikka ei herätä niin suuria intohimoja kuin kristillinen symboliikka. Se on tavallaan myös sisäänkirjoitettu nationalismin logiikkaan. Omia virheitä on vaikea nähdä varsinkin silloin, kun keräännytään juhlimaan omaa itseä kansallisissa juhlallisuuksissa.
Teporan mukaan nationalismi ei ole samassa mielessä ideologia kuin esimerkiksi sosialismi.
– Nationalismi ei vastaa kovin konkreettisiin kysymyksiin vaan pohtii eksistentialistisia, uskonnollissävytteisiä kysymyksiä, kuten yhteistä alkuperää ja kansakunnan pyhyyttä, joka liitetään sen historiaan ja alueeseen. Nationalismi on kääntynyt historiaan, se ei ole suuntautunut tulevaisuuteen.
Suhtautuminen Lippulauluun ei ole historian saatossa ollut ongelmatonta. Kappale syntyi runoilija V.A. Koskenniemen kynästä 20-luvun puolivälissä.
– Sotien välisenä aikana se oli vasemmiston mielestä yltiöisänmaallinen kappale, joka muistutti vuoden 1918 tapahtumista. V.A. Koskenniemi oli jo hahmona vasemmiston inhokki, hänet miellettiin valkoisen Suomen runoilijaksi. Myöhemmin Lippulaulu on yllättävänkin helposti sujahtanut osaksi kansallista symboliikkaa. Taustalla on varmaan toinen maailmansota, yhteiset uhrit yhdistivät kansakuntaa.
Tepora hahmottaa Lippulaulun siniristilipun kansallisena toteemina, jonka merkitys on ylipoliittinen.
– Lippu ei ole pelkästään vallan ja suvereniteetin symboli vaan kuvaa kansakunnan elämää tavalla, johon kiteytyy vaikeasti sanallistettavia tunteita. Lippu on tunnuksena helppo, sen äärellä ei tarvitse ajatella. Se osoittaa kuulumista ja ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Samaan aikaan siinä on väkivaltainen puoli. Tuttu ja turvallinen yhdistyvät väkivaltaan ja verellä pyhittämiseen.
Nationalismi on Teporan mukaan modernissa maailmassa eräs arkaaisuuden muoto, joka ei ole katoamassa mihinkään. Lippulaulun arkaainen uskonnollisuus ei hänen mukaansa katso tuonpuoleiseen vaan on luoteeltaan immanenttia, tämänpuolista.
– Heimouskonnollisuus ei takaa yksilön pelastumista vaan yhteisön pelastumisen. Yksilön kuoleminen kansakunnan puolesta pelastaa kansakunnan, joka on ikuinen ja jonka kautta yksilöt jäävät elämään, Tepora sanoo.
(Kuva: Janne Karaste/Wikipedia)
Lippulaulu
1 Siniristilippumme,sulle käsin vannomme, sydämin:sinun puolestas elää ja kuollaon halumme korkehin.-
2 Kuin taivas ja hanki Suomenovat värisi puhtahat.Sinä hulmullas mielemme nostatja kotimme korotat.-
3 Isät, veljet verelläänvihki sinut viiriksi vapaan maan.Ilomiellä sun jäljessäs käymmeteit’ isäin astumaan.-
4 Sun on kunnias kunniamme,sinun voimasi voimamme on.Sinun kanssasi onnemme jaammeja iskut kohtalon.-
5 Siniristilippumme,sulle valan vannomme kallihin:sinun puolestas elää ja kuollaon halumme korkehin.-
(Sanat V.A. Koskenniemi, sävel Yrjö Kilpinen)
Ilmoita asiavirheestä