Espoon Iivisniemen oma poika, perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini teki keskiviikkoiltana harvinaislaatuisen vierailun luterilaiseen kirkkoon. Kyseessä oli hänen rippikouluseurakuntansa Espoon Espoonlahden seurakunnan kirkko. Nuorena miehenä katolilaiseksi kääntynyt Soini osallistui haastattelusarjaan, jossa aiemmin oli ollut mukana muun muassa presidentti Tarja Halonen.
Seurakunnassa oli lähestytty paastonaikana pääsiäistä jo viidessä keskiviikkoisessa teemaillassa. Opetusneuvos Kalevi Virtasen vetämät haastattelut päätti kuudes kerta eli Timo Soinin haastattelu. Teemaksi oli valittu kuuliaisuus.
Tilaisuuteen sisältyi kirkkoherra Jouni Turtiaisen pitämä, muun muassa Neitsyt Marian merkitystä käsitellyt puhe, ja sitä rytmitti Kajaus-kvartetin harras musiikki.
– Neitsyt Maria on Jumalan äiti ja synnyttäjä, esikuva ja esirukoilija, mutta ei Jumala, Timo Soini tiivisti Kalevi Virtaselle pian kirkkoherran suunvuoron jälkeen.
Soini liittyi katolilaiseen kirkkoon vuonna 1988. Espoonlahden miltei täynnä olleessa kirkkosalissa hän kertoi, miten katolilaiset arvostavat Mariaa ja tältä pyydetään esirukouksia. Soinin mukaan on hyvä ajatus kaikille, että joku rukoilisi puolesta.
– Kristus kehottaa kantamaan toisten kuormia ja rukoilemaan toistemme puolesta.
Miksi Soini sitten aikanaan jätti luterilaisen kirkon. Hän on kertonut tämän aiemminkin: Keskeinen syy oli se, että ”kirkko hylkäsi apostolisen seuraannon”. Virtanen varmisti vielä tämän jälkeen, että tarkoittaako tämä sitä, että kirkko hyväksyi naispappeuden. Soini allekirjoitti. Tätä ennen Soini oli sanonut, että oli ollut luterilaisen kirkon jättäesssään kuuliainen paitsi omalle pettymykselleen ja kiukulle, myös evankeliumille.
Ylipäänsä Soinin viesti kuuliaisuudesta oli se, että se on kuuliaisuutta kirkon päälle eli Kristukselle.
Abortista kysyttiin jälleen
Yleisö kuunteli Soinin haastatteluvastauksia hiirenhiljaa. Tuttuun tyyliin hänellä oli sana hallussa ja kielikuvat raikkaita. Jos hän olisi aikanaan lähtenyt papiksi, mitä hän harkitsi, hänestä olisi tullut ilman muuta armoitettu saarnamies.
Soini joutui jälleen vastaamaan myös aborttia koskevaan kysymykseen. Hän puhuu tällä kohdin usein elämän pyhyydestä ikään kuin synonyyminä, niin nytkin. Hän kertoi, miten elämän pyhyys oli tullut hänelle tärkeäksi nuorena. Tuolloin häntä oli puhutellut rinnakkaisluokkansa 14-vuotiaan tytön toiminta. Tytön tiedettiin tulleen raskaaksi, mutta tämä päätti pitää lapsensa. Soini muistutti myös yleisöä, miten jokaisen äiti on itse kunkin säästänyt.
– Emme päätä elämän syntymisestä, emme siksi myöskään sen lopettamisesta. Ihminen ei voi olla elämän ja kuoleman herra, Soini sanoi.
Hän ei halua asiasta puoluepoliittista väittelyä, vaan se pitää jokaisen käsitellä itsessään. Hän totesi tuttuun tapaansa, ettei halua tuomita ketään ja että ne joilla on abortista kokemusta, ovat arvokkaita – mutta sanoi myös niin, että kaikki synnit saa anteeksi, kun pyytää. Hän sanoi, että elämän pyhyyden pitää olla kirkon, Kristuksen ja evankeliumin kanta eikä ole kyse hänen kannastaan.
Haastattelija Kalevi Virtanen kyseli myös, mitä Soini ajattelee siitä, että moni luterilainen sanoo, ettei usko niin kuin kirkko opettaa. Virtanen arveli, että Soinilla asia on toisin päin.
– Nimenomaan toisin päin.
Soini sanoi, ettei se ole kristinuskoa, jos itse määrittelee, mitä kristinusko on. Ei voi ottaa rusinoita pullasta. Omalla tavallaan uskovat voivat ottaa buddhasta sitä ja kristunuskosta tätä ja kabbalasta jotain, Soini ironisoi.
Hän muistutti olevansa suomalaisena tuntevansa luterilaisuuden. Mielellään hän ei kuitenkaan haluaisi luterilaisesta kirkosta puhua.
– Yhden asian sanon. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämän enempää en halua tulla luterilaisen kirkon tontille, hän sanoi kuitenkin hyvin painokkaasti.
Kollegan ”tiputtaminen” tai porsaankyljys
Soinin pyydettiin kommentoimaan myös kolmea viimeisintä paavia. Johannes Paavali II on hänelle läheisin. Kirkon seinälle oli heijastettu vanhasta Johannes Paavali II:sta kuva. Puhuttelevin sanankääntein Soini kuvasi, miten kuola valui paavin suopielestä ja hän oli lopussa. Tästä kaikesta huolimatta hän oli kuuliainen tehtävässään loppuun asti. Emerituspaavi Benedictus XVI sen sijaan teki erittäin poikkeuksellisesti tilaa seuraajalleen Franciscukselle. Kunnon katolilaisen tavoin Soini kääntää kuitenkin Benedictuksenkin toiminnan positiiviseksi. Hän oli paavina niin voimakas, että pystyi voimiensa vähetessä antamaan uudelle paaville tilaa.
Franciscusta Soini kuvasi sanalla ”rock”. Hän tuntui olevan vaikuttunut nykypaavin useista käytännön eleistä, joita tämä on tehnyt sairaitten ja köyhien eteen ja myös siitä, miten vaatimattomasti paavi elää.
Soinin mukaan Franciscus on tullut palvelemaan eikä kaipaa kirkon gloriaa. Soini painotti myös, miten tärkeää on, ettei paavi ole muuttanut katolisen kirkon kantaa virkakysymyksessä tai suhtautumisessa elämän pyhyyteen.
Soinilta kysyttiin myös kiusauksista. Hän otti esimerkin poliittisesta elämästä. Kun hän hoksaa jotakin politiikanteossa keskeistä tai sellaista mihin von toisen poliitikon argumentoinnissa herkullista tarttua, hänelle saattaa tulla mieleen, että nyt hän ”tiputtaa tuon vastapelurin”. Tähän kiusaukseen on Soinin mukaan lääkkeenä totuudessa pysyminen ja se, että on kohtuullinen toista kohtaan.
– Kyllä minuakin sattuu, jos välillä vedetään käkeen, Soini sanoi.
Suurimmat virheensä ihminen tekee Soinin mielestä menestyksensä keskellä – silloin kun ei ihan joka porrasta jaksaisi kävellä.
Hän myönsi myös, että joskus oikein hyvännäköinen porsaankyljyskin lihatiskin uumenissa kiusaa häntä.
Kaikki valtiopäiväjumalanpalvelukset jääneet väliin naispappeuden takia
Tilaisuuden päätteeksi Soini oli valinnut kolehtikohteeksi Yhteisvastuukeräyksen. Vierailijat ovat saaneet valita myös virren. Niin Soinikin ja yllätys yllätys, tilaisuudessa päästiin laulamaan Suvivirsi. Siitä laulettiin jokainen säkeistö, ”sakkosäkeistötkin” kuten Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen sanoi viitaten virrestä Suomessa käytyyn ajankohtaiseen keskusteluun.
Tilaisuuden päätteeksi Soini joutui ihmisten piirittämäksi. Osa tahtoi kätellä, jotkut halusivat halata tai päästä yhteiseen kuvaan. Soinilla kesti jonkin aikaa kävellä kirkon keskikäytävää pois.
Kotimaa24:lle hän paljasti tilaisuuden jälkeen, ettei hän ole oikeastaan käynyt luterilaisessa kirkossa sen jälkeen kun hän siitä aikanaan noin neljännesvuosisataa sitten lähti. Poikkeukset ovat olleet maaliskuun puolessavälissä Turun Mikaelinkirkossa järjestetty puhetilaisuus ja nyt tämä ilta Espoonlahdessa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Soini ei ole kertaakaan osallistunut valtiopäiväjumalanpalveluksiin. Mikä siihen on syynä?
– Se on virkakysymys. Se on ehdoton, Soini sanoo ja viittaa siis käytännössä naispappeuteen.
Hän kuvaa, miten virkakysymys on hänelle yhä auki oleva haava.
Espoonlahden tilaisuudet on isännöinyt yhtä lukuun ottamatta kirkkoherra Jouni Turtiainen.
Espoonlahden vierailusta Soini sanoo, että oli hyvä käydä.
– Tämän jälkeen palaan maallisen regimentin puolelle, hän toteaa kuitenkin, joten kirkkotilaisuuksille ei ilmeisesti ole luvassa ainakaan välitöntä jatkoa.
Tuoreessa kirjassaan Peruspomo (WSOY) Soini arvostelee jonkin verran luterilaista kirkkoa ja myös sen piispoja. Espoonlahdessa hän sanoi Kotimaa24:lle, ettei halua luterilaisessa kirkossa arvostella kirkkoa, mutta kirkon kehitys on mennyt hänestä entistä huonompaan suuntaan.
Ilmoita asiavirheestä