Messun kriisi on ilmaus kirkossamme vallitsevasta hengellisestä kriisistä, teologian tohtori Miikka Ruokanen totesi Radio Dein blogissa tänään perjantaina.
Ruokanen otti blogissaan kantaa äskettäin julkaistun jumalanpalvelusbarometrin tuloksiin, joiden mukaan vain 41 prosenttia papeista pitää jumalanpalvelusta henkilökohtaisesti merkityksellisenä kun yhdeksän vuotta sitten luku oli 73 prosenttia.
Ruokanen nosti esiin barometrin julkistamisseminaarissa professori Kati Tervo-Niemelän esittämän toteamuksen siitä, että kirkon työntekijöiden oman hengellisen elämän hoitaminen on heikentynyt. Se taas on heikentänyt työhyvinvointia, ja työuupumus on lisääntynyt.
– Elävä, reaalinen yhteytemme ylösnousseeseen Ristiinnaulittuun on liian heiveröinen. Kristuksen Pyhä Henki on joutunut syrjään, hän ei saa hallita sydämiämme, Ruokanen sanoi blogissaan.
Kun uusi Jumalanpalvelusten kirja otettiin käyttöön adventtina 2000, jumalanpalvelusuudistuksen keskeisenä tavoitteena korostettiin seurakuntalaisten osallistumista sekä messun valmisteluun että sen toteuttamiseen.
– Oli tullut ilmiselväksi, että kirkkomme jumalanpalveluselämän suurimpia heikkouksia on yhteisöllisyyden kokemuksen puute. Yhteisöllisyyttä luodaan siten, että papit ja muut seurakunnan työntekijät yhdessä seurakuntalaisten kanssa valmistelevat ja toteuttavat messun, Ruokanen muistelee uudistuksen perusteluja.
KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA myöhemmin uudistus ei ole edennyt. Osallistuminen messuihin on laskenut. Ruokanen listaa blogissaan syitä huonoon kehitykseen.
– Ensinnäkin, harvassa seurakunnassa papit näkevät vaivaa sen eteen, että he kutsuisivat ja opastaisivat seurakuntalaisia ja muita työntekijäryhmiä osallistumaan messun valmisteluun ja toteutukseen, Ruokanen sanoo.
Hän muistuttaa, että yhteisöllisyyden luominen vaatii kärsivällistä vaivannäköä ja opastusta sekä rohkeutta antaa oikeaa vastuuta ei-papeille.
Toisekseen Ruokasen mielestä messun toimittamista hallitsee ”lainkuuliainen virkamiesmäinen käsikirjafundamentalismi”.
– Liturginen luovuus puuttuu. Tai sitten sitä ei uskalleta harjoittaa, koska luullaan, että kirkkolaki ja -järjestys kieltävät luovuuden. Kirkkokäsikirjan mukainen messun toimittaminen ei tarkoita kirjaimellista fundamentalismia. Messun rakenne on muuttumaton, mutta sanoituksissa saa käyttää luovuutta.
Kolmanneksi Ruokanen näkee, etteivät messua toimittavat papit ole sisäistäneet ehtoollisen valtavaa hengellistä rikkautta ja vaikuttavuutta.
– Papeilta puuttuu eukaristinen spiritualiteetti. Pyhä ateria vahvistaa yhtymyksemme synnin ja kuoleman voittaneeseen Vapahtajaan – hänen ristinuhriinsa ja ylösnousemukseensa. Otamme vastaan tuoreen syntien anteeksiantamuksen ja yhdistymme Kristuksen persoonaan sekä hänen vanhurskauteensa ja kuolemattomuuteensa. Ylösnousseen Pyhä Henki uudistaa ja täyttää meidät.
– Jos papit sisäistävät tämän kaiken, mikään ei voi pidätellä heitä innokkaasti osallistumasta ja luovasti toteuttamasta messua niin usein kuin mahdollista, Ruokanen uskoo.
Lue myös:
Kolumni: Missä kaksi tai hyvässä lykyssä kolme kokoontuu
Pääkirjoitus: Jumalanpalvelus ei kiinnosta ja se on johtamiskysymys
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä