Sana uskonpuhdistus tuskin katoaa käytöstä, arvioi Jyväskylän yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Aila Mielikäinen uusimmassa Kielikello- lehdessä. Sisällöltään värittyneeksi koettua uskonpuhdistus-sanaa on esimerkiksi akateemisessa kielenkäytössä pyritty viime vuosina korvaamaan vierasperäisellä reformaatio-sanalla.
Vuonna 2017 vietetään virallisesti reformaation juhlavuotta. Mielikäisen mukaan seurakuntien omassa materiaalissa uskonpuhdistus on kuitenkin aktiivisesti rinnakkaiskäytössä. Termi esiintyy edelleen reformaation synonyymina myös joissain akateemisissa teksteissä.
Reformaatio on esiintynyt kirjasuomessa 1600-luvulta asti. Uskonpuhdistus syntyi uudissanana 1800-luvulla. Mielikäinen muistuttaa kirjoituksessaan, ettei uskonpuhdistuksen merkitys välttämättä ole reformaatiota värittyneempi. Hän huomauttaakin, että uskonpuhdistusta voidaan pitää jopa reformaatiota täsmällisemmin Martti Lutherin aloittamaan kirkon uudistukseen viittaavana terminä.
Mielikäinen huomauttaa uskon ja puhdistuksen merkitysten olleen 1800-luvulla nykyistä laajempia. Uskolla viitattiin muun muassa yleisesti uskontoon. Puhdistuksen merkityksiä olivat esimerkiksi uudistaminen ja muuttaminen.
Muita Mielikäisen esittämiä esimerkkejä samalla tavalla nykymerkitykseltään erikoisista termeistä ovat esimerkiksi synninpäästö ja vedenpaisumus.
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisemassa Kielikellossa 2/2104 tutkija Taru Kolehmainen käsittelee myös Raamatun kielen kehitystä ja vaikutusta suomen kirjakieleen.
Ilmoita asiavirheestä