Ateistinen henkisyys ei ole uusi ilmiö, sanoo Kirkko ja kaupungissa uskontotieteen väitöskirjatutkija Mikko Sillfors.
– Se on luultavasti yhtä vanha ilmiö kuin teistinen uskonnollisuus. Niitä jotka epäilevät tai eivät usko mutta haluavat silti esimerkiksi osallistua rituaaleihin, on ollut todennäköisesti aina.
Uusi vuosituhat ja varsinkin kuluva vuosikymmen on ollut ateistisen henkisyyden nousukautta.
Uskontotieteilijä Teemu Tairan mukaan ateistinen henkisyys kattaa laajan joukon ilmiöitä, joissa kiistetään jumalien olemassaolo mutta ajatellaan, että uskonnoissa on siitä huolimatta jotain säilyttämisen arvoista.
Kirkko ja kaupungissa Sillfors määrittelee ateistisen henkisyyden sellaiseksi henkisyydeksi, jossa ateismi tai naturalistinen maailmankatsomus tuodaan selvästi esiin. Naturalismilla tarkoitetaan maailman ymmärtämistä suljettuna systeeminä, jossa kaikki luonnonilmiöt voidaan ainakin periaatteessa selittää jollakin toisella luonnonilmiöllä. Siis sellaista käsitystä, jonka mukaan mitään yliluonnollista ei ole.
Henkistä tai uskonnollista siitä tekee Sillforsin mukaan transsendentin eli käsityskyvyn ylittävän kokemuksen tavoittelu.
Lue Tuija Pyhärannan kirjoittama juttu Kirkko ja kaupungista
Lue myös Ideologiset erot jakavat ateistien kirkkoa
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä