Kuusitoista vantaalaista kirkkovaltuutettua vaatii kirkkohallitusta poistamaan viipymättä viisi järjestöä virallisten lähetysjärjestöjen listalta. Syynä on kirkkovaltuutettujen mukaan se, että Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Svenska Lutherska Evangeliförening, Evankelinen Lähetysyhdistys Kylväjä ja Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat syrjivät naisia ja homoja.
Vantaan yhteinen kirkkovaltuusto päätti viime vuonna poistaa rahoituksen näiltä järjestöitä mutta palautti rahoituksen viime viikolla äänin 26–22. Vähemmistöön jääneiden keskuudessa laadittiin pöytäkirjalausuma, jossa päätös todetaan sisältävän vakavia eettisiä ja juridisia ongelmia.
Nimenhuutoäänestyksessä rahoituksen uudelleen aloittamisen puolesta äänestivät muun muassa kokoomusta edustavat Paula Lehmuskallio ja Markku Weckman, sosialidemokraatti Aulis Mölsä, seurakuntaneuvos Matti Sollamo ja konservatiivinen Sanasta elämään -ryhmä.
Rahoitusta vastaan äänestivät Tulkaa kaikki -ryhmä sekä 14 valtuutettua muista ryhmistä. Tässä joukossa äänestivät muun muassa kuntavaikuttaja Jukka Hako (sd.) ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen (sd.). Myös Vanda svenska församlingin ryhmä kokonaisuudessaan vastusti rahoituksen palauttamista.
Koska Vantaan lähetysraha -tapaus on kirkossa herättänyt poikkeuksellista keskustelua ja mielenkiíntoa, Kotimaa24 julkaisee kokonaisuudessaan julkilausuman:
Vantaan yhteinen kirkkovaltuusto 30.9.2014
Pöytäkirjalausuma kohtaan 68
Pidämme Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston päätöstä lähetysmäärärahojen jakamisesta seitsemälle järjestölle eettisesti ja juridisesti ongelmallisena, emmekä voi siihen yhtyä.
Seitsemästä lähetysjärjestöstä vain kaksi (Suomen Lähetysseura, Pipliaseura) sitoutuu toiminnassaan kirkon päätöksiin ja Suomen lain noudattamiseen. Neljä järjestöä ei hyväksy kirkkomme papinvirkaa, joka on avoin sekä naisille että miehille. Viisi järjestöä suhtautuu torjuvasti homoseksuaalien parisuhteisiin ja on dokumentoidusti kehottanut kirkkoa tekemään tarvittaessa työsyrjintärikoksia, jotta parisuhteensa rekisteröineitä tai homoseksuaaleiksi tiedettyjä ei palkattaisi töihin.
Kirkon lähetystyön perussopimus edellyttää, että järjestöt sitoutuvat kirkon päätöksiin ja linjauksiin ”omassa toiminnassaan”. Näin eivät naispappeuden torjuvat ja homosuhteet tuomitsevat lähetysjärjestöt tee.
Työsyrjintää harjoittaessaan ja/tai siihen kehottaessaan järjestöt rikkovat Suomen rikoslakia, tasa-arvolakia ja yhdenvertaisuuslakia vastaan. Jo se, että ilmoittaa noudattavansa syrjiviä rekrytointiperiaatteita, täyttää yhdenvertaisuuslaissa määritellyt työsyrjinnän ja rikoslaissa määritellyt välillisen työsyrjinnän tunnusmerkit. Välillinen ja välitön syrjintä ovat rikoslaissa samassa asemassa.
Eettisesti syrjintä on paha ongelma. Kristinuskossamme lähimmäisen loukkaaminen syrjinnällä eli muita huonompaan asemaan asettamisella on myös synti. On kyseenalaista, että Suomen ev.lut. kirkon edustajat ulkomailla ovat osin tahoja, jotka eivät edusta kirkkomme linjauksia, vaan omiaan. Huomautamme myös, että esimerkiksi homovastaisten asenteiden vieminen ja vahvistaminen maissa, joissa homojen asema jo ennestään on heikko, aiheuttaa näille ihmisille ja heidän läheisilleen lisää kärsimystä. Tämä koskee käytännössä esimerkiksi aids-työtä: jos/kun sitä tekee taho, joka jo lähtökohtaisesti julistaa homouden olevan Jumalan vihaamaa syntiä, kuinka moni homo uskaltaa hakeutua tällaisen tahon aids-työn pariin?
Pidämme valitettavana sitä, että Vantaan kirkkovaltuuston enemmistö sivuutti juridiset ja eettiset näkökohdat päättäessään rahoituksen myöntämisestä myös syrjiville järjestöille.
Kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota Kirkkohallituksen vastuuseen lähetystyön perussopimuksen valvonnassa. Odotamme, että Kirkkohallitus sopimuksen mukaisesti viipymättä poistaa virallisten lähetysjärjestöjen listalta ne järjestöt, jotka eivät tosiasiallisesti sitoudu kirkon päätöksiin ja linjauksiin mm. naispappeutta ja seksuaalivähemmistöjä koskevissa asioissa ja suhtautuvat välinpitämättömästi Suomen rikos-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöön. Kun perussopimus tehdään vain niiden järjestöjen kanssa, jotka toimivat Suomen lain ja kirkon päätösten mukaisesti, rahoituspäätösten teko seurakunnissa helpottuu merkittävästi.
Vantaalla 30.9.2014
Johanna Korhonen, Jukka Hako, Tarja Eklund, Eve Rämö, Annika Lappalainen, Minna Kuusela, Eija Harju, Anni Tsokkinen, Lauri Kananen, Jan-Erik Eklöf, Per-Erik Aura, Anneli Karhunen, Hanna Koivula, Sakari Rokkanen, Joona Rantasalo, Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen
Ilmoita asiavirheestä