Onnistunut siirtoväkipolitiikka sekä siirtoseurakuntajärjestelmä takasivat osaltaan, että Suomen yhteiskuntarauha säilyi sodan jälkeisinä vuosina, teologian tohtori Jaakko Ripatti sanoi valtakunnallisessa talvisodan päättymisen juhlassa Karjalatalossa Karjalan Liiton hengellisillä päivillä.
Siirtoseurakunnat olivat sodan aikana Neuvostoliitolle luovutetuilla alueilla toimineita seurakuntia, joiden jäsenet muuttivat muualle Suomeen. Siirtoseurakunnat toimivat hallinnollisesti muutamia vuosia vielä jatkosodan jälkeenkin. Lakkautettujen seurakuntien keskusarkisto 56 000 henkeä käsittävine jäsenineen siirrettiin Mikkeliin.
Piispa Ilmari Salomies ehdotti tuomiokapituleille, että siirtoväestö lausuttaisiin vastaanottotilaisuuksissa tervetulleeksi sijoitusseurakunnan jäsenyyteen.
– Oma arvioni on, että onnistunut siirtoväkipolitiikka sekä siirtoseurakuntajärjestelmä takasivat osaltaan sen, että Suomen yhteiskuntarauha säilyi sodan jälkeisinä vuosina. Suomi hoiti evakuoinnit hyvin verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Väkeä ei sullottu pakolais- tai keskitysleireille; evakot hakeutuivat vapaaehtoisesti yksityismajoitukseen.
– Suomen sisäinen kansallinen yhtenäisyys olisi tuskin säilynyt ilman onnistuneita evakuointeja, ilman omaperäistä siirtoväkipolitiikkaa ja kirkollista siirtoseurakuntajärjestelmää sekä rohkeata ja määrätietoista siirtopapistoa.
Jaakko Ripatin esitelmä Viipurin hiippakunta, sota ja siirtoseurakunnat 1939–1949 on julkaistu Kotimaa24:n Verkkoesseessä.
Ilmoita asiavirheestä