Vuokra-asumisen kohtuuttomat kustannukset koettelevat monen maksukykyä. Kirkon diakoniatyön vuoden 2014 tilastot osoittavat, että valtion ja kuntien päättäjien tulisi kiinnittää erityistä huomiota asumisen kysymyksiin.
Seurakuntien diakoniatyössä tilastoidaan aiheita, joissa asiakkaat kääntyvät työntekijöiden puoleen. Vuodesta 2012 eteenpäin yhtenä aiheena on tilastoitu asuminen. Vaikka yhteydenotot diakoniatyöntekijöihin ovat muiden aihepiirien osalta laskeneet, asumisongelmiin liittyvien yhteydenottojen määrä on kasvanut joka vuosi.
Vuonna 2014 asumisen haasteisiin liittyviä keskusteluja käytiin 52 300 kappaletta, joka on noin 2 000 keskustelua (3,9 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Aihealue korostuu erityisesti pääkaupunkiseudulla.
– Pitkittyneet työttömyys-, sairausloma- ja lomautusjaksot yhdessä asumisen kalleuden kanssa ovat kasvattaneet velkaantumista ja syrjäytymisriskiä. Suuret asumiskustannukset kiristävät erityisesti yksineläjien ja yksinhuoltajien taloutta, kertoo Sari Nieminen Kirkon diakoniarahastosta.
Markkinatalous ei turvaa kohtuullista asumista kaikille
Vuonna 2014 diakoniatyöntekijöiltä apua hakeneista asui yksin yli puolet. Lapsiperheitä oli noin neljäsosa. Apua hakeneista yhteensä 85 % oli eri syistä työelämän ulkopuolella.
– Erityisesti yhden aikuisen taloudet ovat suurissa vaikeuksissa korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Työssäkäyväkin voi joutua toteamaan, ettei selviä palkallaan elämästä, koska asuminen maksaa niin paljon, sanoo diakoniatilastojen asiantuntija Titi Gävert Kirkkohallituksesta.
– Koska Suomen talous ei kestä huimia palkankorotuksia, pitäisi päättäjien tehdä tälle asialle määrätietoisesti jotakin. Suomessa ei voi elää ilman asuntoa. Pelkkä markkinatalous ei turvaa kaikille kohtuullista asumista, joten tarvitaan sääntelyä. Erityisesti suurilta kaupungeilta vaaditaan riittävää vuokra-asuntotuotantoa, Gävert sanoo.
Seurakunnista Kirkon diakoniarahastolle lähetetyissä avustushakemuksissa näkyvät asumisen kalleuden lisäksi entistä enemmän myös jokapäiväisen elämisen kustannuksiin otetut luotot.
– On hullua ruokkia ihmisiä leipäjonoissa siksi, että asuminen on kohtuuttoman hintaista, Gävert sanoo.
Kirkko antoi suoraa taloudellista apua viime vuonna 7,7 miljoonaa euroa. Avustusvarat koostuvat kirkollisverovaroista sekä erilaisista lahjoituksista. Avustukset kohdentuivat pääasiassa yksin asuville, eläkeläisille ja yksinhuoltajaperheille.
– Tämä kertoo yhteiskunnan turvaverkkojen aukoista, Titi Gävert sanoo.
Työikäiset hakevat apua entistä useammin
Kirkon diakoniatyöntekijät kävivät viime vuonna 634 000 luottamuksellisista keskustelua joko kasvokkain tai puhelimen ja verkon välityksellä. Eri asiakkaita oli 147 700 henkilöä.
Sekä asiakasmäärässä että kasvokkain kohtaamisten määrässä on noin neljä prosenttia vähennystä edellisvuoteen verrattuna. Toisaalta puhelimitse ja sähköpostitse tapahtuvaa auttamista oli edellisvuotta enemmän. Tässä näkyy työssäkäyvien apua hakeneiden osuuden kasvu. Heille puhelin ja sähköposti ovat välineinä saavutettavampia. Niiden kautta keskustellaan elämän haasteista myös anonyymisti.
Diakoniatyön matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa oli yli 400 000 käyntiä vuonna 2014. Vähennystä edellisvuoteen verrattuna on noin viitisen prosenttia. Vähennys heijastelee osittain diakoniatyöntekijöiden vähentyvää määrää. Heitä oli viime vuonna töissä kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna.
Seurakunnissa kokoontui vuonna 2014 yhteensä 4 600 pienryhmää ja niissä oli osallistujia 57 000. Ryhmätoiminnan määrä on pysynyt lähes ennallaan, mutta se on saanut erilaisia muotoja. Uudenlaisina ryhminä aloittivat viime vuonna esimerkiksi vertaistukiryhmät muistisairaan omaisille, narsistien uhreille ja lähiomaisettomille sekä yksineläjien arkiruokapiiri, eläkeläisten tietokonekerho ja pyhän tanssin ryhmä.
Yksinäisyyttä torjutaan laajamittaisesti paitsi tarjoamalla tukea ja apua, myös mahdollistamalla omien taitojen hyödyntämistä toisten hyväksi. Diakoniatyössä toimi 30 800 vapaaehtoista seurakuntalaista esimerkiksi ryhmien ohjaajina ja erilaisissa auttamistehtävissä.
Lisäksi 1 300 vapaaehtoista toimi kirkon puhelin- ja verkkoauttamisen tehtävissä, kuten Palvelevan puhelimen tai Kirkon chatin päivystäjinä. Vapaaehtoisina toimivien seurakuntalaisten määrä on hieman pienempi kuin edellisenä vuonna, mutta pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna vapaaehtoisten joukko on jatkuvasti kasvussa.
Kuva: Matti Karppinen.
Ilmoita asiavirheestä