Kirkolliskokouksessa käytiin perjantaina vilkas keskustelu avioliittolakialoitteesta. Edustaja-aloitteesta kuultiin 27 puheenvuoroa ja vastauspuheenvuoroa. Muutama piispakin sanoi sanansa. Lue laaja raportti keskustelusta.
Aloitteen mukaan kirkolliskokous ryhtyy toimiin käynnistääkseen seuraavalle kirkolliskokouskaudelle ulottuvan prosessin, jonka tavoitteena on arvioida uuden avioliittolainsäädännön seurauksia kirkolle.
Lisäksi aloitteen mukaan on tuettava avointa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä sekä osoitettava, että kirkko arvostaa samaa sukupuolta olevissa parisuhteissa eläviä ihmisiä ja heidän lapsiaan. Neljäs tavoite on edistää luterilaisen avioliitto- ja perhekäsityksen ja sen historian tutkimusta.
Vihkikaavassa tulkinnanvaraa?
Ensimmäisen puheen käytti edustaja-aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Kalervo Salo. Hän tarkasteli puheessaan muun muassa kirkkolakia ja vihkikaavaa jättäen kuvan, ettei ole täysin päivänselvää, että näistä voisi tulkita sen, että vain miehen ja naisen vihkiminen avioliittoon olisi lainmukaista. Hän pohdiskeli, riittäisikö esimerkiksi oikeudessa se, jos vihkikaavassa puhutaan morsiamesta ja sulhasesta.
Salo kyseli, miten kirkko voi osoittaa arvostusta ja tukea samaa sukupuolta olevien avioliitossa eläville ja heidän lapsilleen.
Edustaja-aloitteessa kerrotaan, miten toistaiseksi käydyssä keskustelussa on luonnosteltu kolme käytännöllistä linjaratkaisua. Yhdessä niistä kirkko vihkii nykykäytännön mukaisesti ainoastaan eri sukupuolta olevia ihmisiä, toisessa kirkko luopuu vihkioikeudestaan ja ainoastaan siunaa avioliittonsa solmineita ja kolmannessa kirkko vihkii avioliittoon eduskunnan päätöksen mukaisesti sekä samaa että eri sukupuolta olevia ihmisiä.
Moni vetosi Raamattuun
Edustaja Kirsi Hiilamo muistutti keskustelun tärkeydestä ja siitä, miten kirkon perheneuvonta on tällä hetkellä jo sateenkaariperheiden tukena ehdoitta ja kyselemättä.
Edustaja Tauno Pihlava totesi, että avioliitto on naisen ja miehen välinen ja tämä lukee Raamatussa. Hänen mukaansa sukupuolisuus oli olemassa jo ennen Eevan luomista. Pihlava kuvaili tätä siten, että Aadam katseli simpansseja ja omaa vartaloaan, mutta kaipasi jotain muuta, eli siis käytännössä Eevaa.
Moni muu perusteli kantaansa Raamatulla ja sillä, että sen katsotaan vahvistavan naisen ja miehen välisen avioliiton.
– Raamattu määrää, kuinka asia on ratkaistava, edustaja Niilo Räsänen sanoi.
– Jokainen on yhtä arvokas ja tasavertainen, mutta se ei merkitse käyttäytymisen tasavertaisuutta. Kirkon on sanottava synti synniksi. On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen. Pahinta, minkä kirkko voi kohdata, on itse kirkon Herran Jeesuksen Kristuksen tuomio.
Arkkipiispalle Kujalalta kritiikkiä
Räsäsen mukaan samaa sukupuolta olevien vihkiminen hajottaisi Suomen luterilaisen kirkon. Tätä argumenttia käytti muutama muukin.
– Kunnioitan ja rakastan lähimmäisenä jokaista homoa ja lesboa ja annan heille täyden ihmisarvon, mutta heidän vihkimisensä ei ole ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys, lausui edustaja Erkki Kujala.
Hän kritisoi puheenvuorossaan myös arkkipiispa Kari Mäkistä. Kujalan mielestä arkkipiispan näkyvä myötäily eduskunnan hyväksyttyä tasa-arvoisen avioliittolain herätti hämmennystä ja mielipahaa.
Usein aloitetta vastustaneet ilmaisivat asiansa hyvin selvästi. Lähtökohta oli Raamatussa ja siinä, että avioliittokäsitys ei muutu. Sen sijaan sellaisia puheenvuoroja ei käytetty, joissa olisi suoraan sanottu ääneen kannatus sille, että kirkko vihkisi saman sukupuolen avioliittoja. Moni sen sijaan ilmaisi toivovansa avointa keskustelua.
– Toista ihmistä ei saa loukata, se on perusasia, aloitteen allekirjoittajiin lukeutuva Päivi Linnoinen lausui.
– Toivon jokaiselle rohkeutta sanoa oma mielipide niin, että vastuu julkisuudessa ei jää harvojen harteille, vaikka mielipide olisi keskeneräinen, edustaja Hanna Hella-Aro sanoi.
– Toivon, ettei keskustelu ole repivää ja raastavaa vaan ihmisten tasavertaisuutta kunnioittavaa, Hella-Aro, yksi aloitteen allekirjoittajista, jatkoi
Vedottiin siihen, että asia käsiteltiin jo
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen totesi kirkon viime vuosikymmenien aikana selvittäneen hyvin perusteellisesti käsillä olevaa asiakokonaisuutta. Selvitystyötä on tehty tietäen, että eduskunnassa on aloite avioliittolain muuttamiseksi vireillä.
– Kirkkomme kanta avioliittoon on selkeä. En näe tarvetta uuden prosessin käsittelyyn, piispa sanoi.
Häkkinen ei ollut ainoa, joka argumentoi sillä, että asia on juuri käsitelty.
Espoon piispan Tapio Luoman mukaan aloite kutsuu dialogiin. Kyse on maailman ja kirkon kosketuspintaan liittyvästä asiasta.
– Rakentava keskustelu mahdollistuu ilmapiirissä, jossa ei tarvitse arkailla ja pelätä. En toivo, että ajatukseni nähdään ilmaisijana, jonka perusteella minut voidaan luokitella ja asettaa ennalta määriteltyyn ja jopa leimattuun kategoriaan. Lopputulosta ei määritellä etukäteen, pienikin epäilys tästä halvaannuttaa dialogiin, Luoma totesi.
Luoma sanoi myös, ettei kukaan kirkossa avioliittokeskusteluun osallistunut halua vähätellä sen koommin Raamattua kuin tasa-arvoakaan.
– Mistä tahansa vaihdamme ajatuksia, teemme sen sisarina ja veljinä, hän jatkoi.
– Hajaannusta ja pirstoutumista korostava retoriikka ei tee kirkolle palvelusta. Kyllä me tarvitsemme keskustelua ja se on suorastaan välttämätöntä tässä asiassa, Luoma sanoi.
Lapset ja tutkimukset nostettiin esiin
Miehen ja naisen avioliittoa liputtanut edustaja Leif Nummela vetosi omassa puheenvuorossaan siihen, että lapsella on oikeus isään ja äitiin. Hän siteerasi tutkimuksia, joiden mukaan saman sukupuolen parisuhde ei ole lapsille niin hyvä kasvupaikka kuin heterosuhde.
Edustaja, tutkimusprofessori Heikki Hiilamo käytti tämän jälkeen hyvinvointitutkimuksen asiantuntijana vastauspuheenvuoron. Hänen mukaansa tutkijoiden keskuudessa vallitsee käsitys, jonka mukaan homoseksuaalisessa perheessä elävät lapset voivat paremmin kuin heteroseksuaalisessa perheessä.
Omassa puheenvuorossaan myös piispa Irja Askola viittasi vastakkaisiin tutkimustuloksiin kuin Leif Nummela. Nummela vastasi tähän ja sanoi, että pitää muun muassa vertailla tutkimusten otantaa ja katsoa, mikä toimija ne on toteuttanut.
Piispa Björn Vikström antoi täyden tukensa edustaja-aloitteelle ja totesi, että keskustelu on käytävä riippumatta siitä, kuinka vaikea se on. Vikström totesi myös, että pitää olla avoimet silmät sille todellisuudelle, jota näemme.
Askola: Emme puhu vain dokumenteista
Jotkut edustajat näkivät edustaja-aloitteessa päämäärätietoisuutta ja totesivat, että se on taitavasti laadittu. Ilmeisesti heidän mielessään oli ajatus, että aloite jo itsessään peitellysti ajaisi kirkkoa hyväksymään saman sukupuolen avioliiton vihkimisen.
Edustaja Ilkka Pöyhönen puolestaan viittasi maailman kirkkojen esimerkkeihin antaen ymmärtää, että nykykannan muuttamisen tiellä Suomen kirkkoa uhkaisi kuihtumisen kierre.
Helsingin piispa Irja Askola ilmoitti kannattavansa aloitetta ja pitävänsä sitä kiireellisenä. Hän sanoi, että 22 kuukauden kuluttua maassamme toteutetaan uutta avioliittolakia. Askolan mukaan on useita näkökohtia, joihin kirkon nykyiset dokumentit eivät anna konkreettisia ohjeita.
– Me emme puhu vain dokumenteista. Puhumme kirkkomme jäsenistä, työntekijöistä, sateenkaariperheiden lapsista, heidän vaikkapa isovanhemmistaan ja muista läheisistään. Pidän tärkeänä, että näiden ihmisten omat äänet tulevat mukaan.
Askola toivoo myös, että Luterilaisen maailmanliiton näkemys huomioidaan.
– LML on ottanut selkeästi kannan, että sen jäsenkirkoilla voi olla eri kanta avioliittoon ja se ei riko luterilaista kommuuniota. Miksi ne sitten tuhoaisivat meidän yhteyden omassa kirkossamme?
Juntunen kaipaa argumentaation analyysia
Edustaja Aulikki Mäkinen toivoi prosessin etenevän, vaikka näyttää, että yksimielisyys on kaukana.
– On myös tarkasteltava sitä, mitä tarkoittaa se, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta, Mäkinen sanoi ja muistutti, että avioliittoon vihittävien määräkin on romahtanut.
Edustaja Sammeli Juntunen ilmoitti kannattavansa aloitetta. Hän kehui päivän puheenvuoroja hyviksi, rohkeiksi ja jäsennellyiksi. Juntusen mukaan jatkokeskustelussa on tärkeä tehdä argumentaation analyysiä ja systemaattista analyysiä.
– On koeteltava argumenttien rakentavuutta ja kestävyyttä. Pitäisi punnita sitä, millä perusteella katsotaan, että Raamatusta päädytään kantaan a tai b.
Juntunen sanoi myös, että voi olla niin, että keskustelun osanottaja ei halua vähätellä Raamattua, mutta tosiasiassa näin kuitenkin tapahtuu.
– Nyt tiedetään, että kirkko on kannattanut nykyistä avioliittokäsitystä Raamatun ja kulttuuristen syiden vuoksi ja toista kantaa pidetään yllä tasa-arvon ja rakkauden takia, mutta enempää ei tiedetä, Juntunen sanoi.
Hän kertoi myös kuulleensa luotettavalta taholta, että yksikään eduskunnan lakivaliokunnassa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsitelleistä jäsenistä ei muuttanut prosessin aikana kantaansa.
Juntunen arveli, että kirkossa voi käydä samalla tavalla.
Edustaja Markku Orsila käytti viimeisen puheenvuoron antaen käydystä keskustelusta kouluarvosanan yhdeksän.
Lopuksi edustaja-aloite päätettiin lähettää yleisvaliokuntaan.
Kuvat: Jani Laukkanen
Ilmoita asiavirheestä