Pääministeri Juha Sipilän käynnistämä keskustelu eliitin osallistumisesta taloustalkoisiin velloo ja velloo. Julkiselle vatuloinnille on joskus vaikea hahmottaa suuntaa. Mieleen voi hiipiä kysymys, päättyykö tämä kaikki lopulta hyväntekeväisyyden vahingoksi.
Hyväntekeväisyyttä tutkinut Itä-Suomen yliopiston tutkija, sosiologi Emilia Saukko tunnistaa kysymyksenasettelun.
– Auttamisen tavat ja pohjaeetos ovat käymistilassa, Saukko sanoo.
Hänen mielestään uhkakuva on, että ihmisestä luontaisesti lähtevä halu auttaa byrokratisoituu.
– Mielestäni keskustelua pitäisi pitää yllä, mutta jos hyväntekeväisyydestä tulee ikään kuin velvoite, sen pohjimmainen ajatus voi hämärtyä. Lahjoittaminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Se ei ole velvollisuus vaan oikeus. Nyt mukaan on tullut juonteita ikään kuin velvollisuudesta ja verotuksenomaisuudesta. Toivoisin, että tietyntyyppinen arvomaailma ja lähtökohdat Suomessa pysyisivät, hän pohtii.
– Hyväntekeväisyys myös pitää yllä yhteiskunnassa tiettyjä arvoja. Mutta ehkä se on vähä idealistinen käsitys, maailma toisaalta myös muuttuu, hän jatkaa.
Katolinen vapaaehtoisuus, protestanttinen pakko
Auttaminen kytkeytyy julkisessa keskustelussa tällä hetkellä monimutkaisesti poliittisiin tavoitteisiin. Pääministeri Sipilä on sitonut yhteiskuntasopimuksen syntymisen eliitin taloustalkoisiin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on ostanut ajatuksen.
Toisaalta esimerkiksi piispojen puheenvuoroissa on tullut esiin ajatus, jonka mukaan oikeudenmukaisuutta ei pitäisi sotkea hyväntekeväisyyteen vaan sitä pitäisi ajaa verotuksen kautta.
Aiemmin myös uuden Lastensairaalan tukeminen synnytti keskustelua yhteiskunnan ja toisaalta kansalaisyhteiskunnan roolista. On kysytty, mennäänkö Suomessa kohti järjestelmää. Siellä hyväntekeväisyydellä on suuri rooli. Ne, joilla on varaa, auttavat.
Myös katolinen Etelä-Eurooppa nojaa protestanttista pohjolaa enemmän vapaaehtoiseen auttamiseen. Suomessa on totuttu valtion suureen rooliin. Se kerää veroja ja pitää kansalaisista huolta. Myös kansalaisjärjestöt ovat merkittävä osa yhteiskuntaa. Nekin saavat osan rahoituksestaan valtion kautta.
– Nyt kansalaisjärjestöt tuottavat palveluja, mutta niiden toimintaa ei suojata. Ne joutuvat kilpailemaan yrityksiä vastaan, joiden toiminta perustuu täysin eri lähtökohtiin. Tämä on vaikea kilpailutilanne, Emilia Saukko sanoo.
Hän toivoo keskustelua kansalaisjärjestöjen roolista ja niiden toimintaedellytysten vahvistamista.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä