Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi Turkuun kokoontuneen kirkolliskokouksen puheella, jonka teemoina olivat turvapaikanhakijat ja pakolaiskriisi. Arkkipiispan mukaan on harhaanjohtavaa, että nykytilannetta kuvaillaan Euroopan tai Suomen pakolaiskriisiksi.
– Kriisi on siellä, mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Takana on pelkoa, toivottomuutta ja kertomuksia, jotka ovat surullisia ja uskomattomia. Siihen nähden täällä ei ole kriisiä. On kohtuutonta puhua kriisistä täällä, ja siten tehdä turvaa hakevista kriisin aiheuttajia, Mäkinen sanoi.
Hän totesi, ettei Euroopan ja Suomen pidä sulkea rajojaan turvaa hakevilta. Hänen mukaansa rajojen sulkeminen vain kasvattaisi laittomien ja epäinhimillisten väylien syntymistä. Tärkeämpää on luoda turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan.
Arkkipiispan mukaan turvaa hakevien kasvavasta määrästä on tulossa Euroopassa ja Suomessa normaalitila, joka ymmärrettävästi herättää epävarmuutta ja pelkoja. Hän peräsi toivoa epävarmuuden keskelle.
– Toivo rakentuu siitä, että löytyy paikka ihmisten keskellä. On kyse perhesuhteista, ihmissuhteista, työstä, kielen ja kulttuurin oppimisesta, asunnosta, kaikesta mitä ihminen elääkseen tarvitsee.
Arkkipiispan mukaan myös seurakunnilla on tärkeä rooli yhteyksien rakentajana tilanteessa, jossa on vaarana asettaa ihmiset toisiaan vastaan. Hän vertasi pakolaiskriisin kirvoittamia aggressioita Paavalin asenteisiin, joita Paavalilla oli ennen kuin hän kohtasi Kristuksen.
– Paavali puolusti aggressiivisesti juutalaista etnistä ja uskonnollista puhtautta. Kristityt olivat saaneet kokea nahoissaan, mitä se tarkoitti. Se oli saman suuntaista, mutta vielä paljon kovempaa kuin suomalaisten leijonapaitojen häiriköinti ja uuskansallismielinen vaatimus sulkea rajoja.
Kun Paavali kohtasi Kristuksen, hänen elämänsä muuttui ja hänestä tuli apostoli: ehdoton ja tiukka kansallisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen ylittäjä.
Arkkipiispan mielestä tällä hetkellä tarvitaan Paavalin näköistä kirkkoa, joka ei epäröi puolustaessaan ihmisiä näiden taustasta riippumatta.
– Tarvitsemme kirkkoa, joka tunnistaa lähellä ja kauempana olevan hädän eikä aseta toista toisen edelle. Kirkkoa, joka ei suostu kääntymään sisäänpäin, ei kansallisin eikä uskonnollisin perustein. Kirkkoa, joka toimii avoimesti ja rohkeasti yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa.
Kirkolliskokous kokoontuu Turun kristillisellä opistolla 3.–6. marraskuuta.
Kuva: Matti Karppinen
Ilmoita asiavirheestä