Lahden Taidemuseossa tänä keväänä esillä oleva Faces of Christ -näyttely poikkeaa monista taidenäyttelyistä siinä, että näyttelyn toinen kuraattori, tanskalaissyntyinen, Normandiassa asuva Steen Heidemann kertoo avoimesti, että tämä on hänen tapaansa julistaa Jumalan sanaa.
Näyttelyn teoksia ei ole valittu sattumanvaraisesti taiteilijoiden tuotannosta. Teokset on tilattu taiteilijoilta. Lähtökohtana on ollut etsiä modernia tapaa ilmaista uskonnollisia teemoja taiteessa.
Taiteilijat ovat katolisen kirkon piiristä. Luterilaisena katsojana ajattelen sen näkyvän siinä, että taiteilijat eivät aseta kirkon oppia kyseenalaiseksi. Tuloksena on vuosisatojen halki periytyvää uskonnollista taidetta, jossa toistuvat perinteen mukanaan kuljettamat teemat ja lähestymistavat.
Ajattelen, että me luterilaiset, joille kirkon kaanon ei ole yhtä määräävä, saattaisimme antaa tilaa omille näkemyksillemme ja ehkä myös maailmankuvassa tapahtuneille muutoksille, joista tässä näyttelyssä ei näy mitään viitteitä.
Lahden näyttelyssä on mukana myös muutama uskonnollisia aiheita käyttävä suomalainen taiteilija. Ajatuksena on ollut, että Faces of Christ -kokoelman teokset kävisivät vuoropuhelua suomalaisten teosten kanssa. Tässä suhteessa ripustus ei onnistu. Suomalaiset teokset on sijoitettu omaksi kokonaisuudekseen kahteen erilliseen huoneeseen. Vuoropuhelu olisi onnistunut paremmin, jos suomalaisten taiteilijoiden teoksia olisi ripustettu kansainvälisten taiteilijoiden teosten rinnalle.
Samaan aikaan on rinnakkaisnäyttely Kuopiossa Ortodoksisessa kirkkomuseossa, jossa Faces of Christ -kokoelman teoksia on esillä ikonien rinnalla.
Kun taiteilijoiden valitsemat teemat ja lähestymistavat ovat perinteisiä, huomaa katsovansa teoksia niin, että pohtii, mitä oma aikamme ja toisaalta taiteilijan persoonallisuus tuovat siihen perinteeseen, jota mestarit eri aikakausina ovat väkevästi kuvanneet. Onko perinne painolasti vai voimavara?
Vaikuttavia ristiinnaulittuja
Näyttelyssä on monia mykistävän hienoja töitä. Kun hyvän, koskettavan maallisen taiteen äärellä saattaa kokea pyhyyden tai hurmoksen tunteita, kristillinen tematiikka tuo ainakin kristitylle katsojalle oman ulottuvuutensa, kun oma hengellinen kokemus kohtaa uskon todellisuudesta nousevia näkymiä.
Kokemusta voisi verrata siihen, mikä on laulujen ja virsien laulamisen välinen ero. Taidenäyttely voi olla rukous.
Myös Steen Heidemann perustelee kokoelmaa sillä, että meidän aikanamme visuaalisuus korostuu entistä enemmän. Kuvan merkitys kasvaa sanan rinnalla. Sen vuoksi Faces of Christ -kokoelman teokset kiertävät ahkerasti ympäri maailmaa.
Salin perällä katse kiinnittyy brasilialaisen Sérgio Ferron suureen teokseen, joka kuvaa ristiinnaulittua. Kirjaimet INRI loistavat teoksen keskellä, ja niitä ympäröi lähes abstraktiksi muuttuva ristiinnaulitun hahmo ikään kuin sitä painaisivat kaikki ihmiskunnan taakat.
Toinen vaikuttava ristiinnaulittu-aihe on ranskalaiselta Hélène Legrandilta, jonka teoksessa Aamurusko kärsivän Kristuksen ruumis muuttuu mystisen kauniiksi, virvoituksen tuojaksi.
Legrandilta on myös lohtua ja turvaa herättävä teos Jumala siunaa syntymätöntä lasta, jossa vahvat, vanhat, viisaat kädet ovat ristissä odottavan äidin vatsan päällä.
Suomalaistaiteilijoista erityisen kiinnostava on Ulla Pohjola, jonka työt Huntu ja Harso kuvaavat äärimmäisen herkästi sitä, kuinka katselemme kuin harson läpi siihen toiseen todellisuuteen, joka on peitetty silmiltämme. Voimme kuitenkin erottaa hämäriä hahmoja.
Pohjolan vaativa tekniikka, jossa hän yhdistelee eri materiaaleja äärimmäisen herkästi, lisää lumokokemusta.
Toimiiko näyttely myös niille, joille hengellinen viitekehys ei ole tärkeä? Toimii kyllä, sillä teokset ovat parhaimmillaan erittäin korkealuokkaista taidetta. Kokoelmaa kerättäessä ei ole tehty kompromisseja taiteellisen laadun suhteen.
Saattavatpa ne synnyttää jossakin katsojassa kiinnostuksen siihen, mikä on se salattu maailma, joka näiden teosten kautta avautuu, etenkin jos katsoja antaa luvan koskettaa sydäntään.
Kuvat: Jaana Ahjokangas
Faces of Christ Lahden taidemuseossa 14.5. asti ja Kuopion Ortodoksisessa kirkkomuseossa Riisassa 15.5. asti.
Ilmoita asiavirheestä