Avioliitto yhdistää, mutta myös erottaa. Viime viikolla julkistettu selonteko on siitä yksi esimerkki. Kirkolliskokous oli pyytänyt piispainkokousta antamaan ”seurakuntia ja papistoa varten selonteon kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen aikaisempiin lausuntoihin perustuvasta avioliittokäsityksestä, kaikkien ihmisten luovuttamattomasta ihmisarvosta ja papin velvollisuuksista.”
Piispainkokous toteutti toimeksiannon 11-sivuisena tekstinä. Hyvä niin, mutta vielä parempi, jos se olisi ilmestynyt jo monta vuotta sitten. Aika on ajanut selonteon ohitse. Muun muassa siksi, että julkisuudessa piispat ovat jo esittäneet erilaisia näkemyksiä samaa sukupuolta olevien ihmisten kirkollisesta vihkimisestä.
Lisäksi osa papeista on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia henkilöitä. Selonteko tyytyy toteamaan, että yhteiskunnassa esiintyy monia erilaisia käsityksiä ja että asiasta on oikeus keskustella kirkon sisällä.
Selontekoon liittyi muitakin viestinnällisiä ongelmia. Maallikon on vaikea hahmottaa eroa piispainkokouksen selonteon ja varsinaisen päätöksenteon välillä. Valtaosa seurakuntien jäsenistä elää siinä virheellisessä käsityksessä, että piispoilla on valtaa. Varsinaista valtaa kirkossa käyttää kirkolliskokouksen vähemmistö, joka pystyy estämään kaikki isot päätökset.
Ortodoksinen sekä katolinen kirkko vihkivät jatkossakin avioliittoon vain eri sukupuolta olevia ihmisiä. Näiden kirkkojen avioliittokanta ei ole ongelma mediassa, eikä se näytä olevan sitä kyseisten kirkkojen jäsenkunnissakaan.
Tilannetta luterilaisessa kirkossa monimutkaistaa eriparisten termien käyttö. Toisin kuin vähemmistökirkot luterilainen kirkko korostaa luovuttamatonta ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia samalla kun se perustelee perinteistä avioliittokäsitystä. Tässä on ristiriita. Ihmisoikeuksiin kuuluu tasa-arvo sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Tilanne on jännitteinen siinäkin mielessä, että maaliskuusta lähtien kirkon työntekijä voi solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Työnantaja ei voi syrjiä tällaista henkilöä. Työntekijä ei kuitenkaan saa omalle avioliitolleen kirkollista vihkimistä, eikä edes siunaamista.
Syrjiminen on kielletty, mutta osin sallittua.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja. mari.teinila@kotimaa.fi
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä