”Insinöörin, joka uskoo jumalolentoihin, on parempi palauttaa tutkintotodistuksensa ihan suosiolla.”
Kun tekniikan tohtorikoulutettava Miikka Niiranen oli saanut ystäviensä kanssa pystyyn verkkolehti Areiopagin, hän sai touhuistaan somessa tämän palautteen.
Heitto nousi sekulaareissa tiedepiireissä suositusta käsityksestä, että usko ja tiede ovat ristiriidassa keskenään. Juuri tätä ajatusta Niiranen haluaa haastaa.
Kansankielellä Niirasen ja verkkolehti Areiopagin slogan voisi kuulua näin: usko ja tiede sopivat samaan päähän ja ovat pohjimmiltaan ystäviä keskenään. Tiede ei ole todistanut ‒ eikä voi todistaa ‒ Jumalaa ainoastaan ihmisen kuvitelmaksi. Uskoa ei saa työntää pois niiltä areenoilta ja aivolohkoilta, joilla tehdään tiedettä.
Hämeenlinnalainen kolmen lapsen isä on rauhallinen mies, joka uskoo älyllisten argumenttien voimaan. Niiden pariin häntä ohjasi jo lapsena ”herätyskirkollinen” isä, joka toimi pitkään kappalaisena Hyvinkäällä. Äiti on luokanopettaja.
‒ Isä suosi lukemista ja ohjasi oman kirjahyllynsä pariin. Muistan jo ala-asteiässä pohdiskelleeni kosmologista argumenttia. Pidin ajatustani aika hyvänä, Niiranen myhäilee leikkeen ääressä hämeenlinnalaisessa ravintolassa.
Lukioikäisenä hän lueskeli professori Osmo Tiililän kirjoittamaa dogmatiikan yleisesitystä ja ilahtui huomatessaan, että teologia voi olla syvällistä.
Opkolaisten vanhempien pojat valitsivat omiksi aloikseen kuitenkin luonnontieteet. Jarkko Niirasesta tuli rakentamisen laskennallisen tekniikan apulaisprofessori Aalto-yliopistoon, Miikka Niiranen valitsi sähkön ja magnetismin tutkimisen. Hän valmistelee Aalto-yliopistoon väitöskirjaa filosofian, teologian ja luonnontieteen kytköksistä fyysikko James Clerk Maxwellin ajattelussa.
Tieteenfilosofisten kysymysten kanssa puurtaessaan Niirasta alkoi kiehtoa ajatus luonnontieteen, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvästä verkkofoorumista.
‒ Huomasin, että ulkomailla oli korkeatasoista keskustelua, joka osoitti käsityksen tieteen ja uskon sodasta pelkäksi propagandaksi.
Tästä tuli Areiopagin keskeinen teema. Lehti kutsui myytinpurkutalkoisiin muun muassa piispa Tapio Luoman, joka esittelee ja ratkaisee tieteen ja uskon haasteen videolla alle puolessatoista minuutissa.
Monet tunnetut tieteilijät ovat kristittyjä
Lukiossa Miikka Niiranen luki innolla fysiikankirjastaan esittelyjä alan suurista keksijöistä. Yliopistossa ihmiset kaavojen takana alkoivat kiinnostaa yhä enemmän.
Sähkömagnetiikkaan erikoistuessaan hän tutustui suureen kokeilijaan, englantilaiseen fyysikkoon ja kemistiin Michael Faradayhin. Faraday oli myös maallikkosaarnaaja, joka kieltäytyi uskoonsa vedoten kehittämästä Iso-Britannialle kemiallisia aseita Krimin sotaan.
Faradayn työtä jatkoi skotlantilainen fyysikko James Clerk Maxwell, joka hänkin osoittautui hartaaksi uskovaiseksi.
Lämpötilan absoluuttisen nollapisteen määritellyt fyysikko lordi Kelvin osallistui joka aamu yliopiston kappelin rukoushetkeen ja puhui tiedemaailmassa jumalauskon puolesta. Tarpeeksi huolellinen tieteellinen ajattelu johti lordi Kelvinin mukaan ennemmin Jumalan luokse kuin hänestä poispäin.
‒ Esimerkkejä olisi pilvin pimein. Vielä 1800-luvun alussa oli itsestään selvää ainakin Briteissä, että luonnontiede on kristillinen kutsumus. Tiedettä tehdessään ihminen lukee Jumalan toista kirjaa. Luonto on niistä toinen ja Raamattu toinen.
Niiranen innostaa testiin.
‒ Ota peukkupaikka MAOL-taulukoista [lukion matematiikan, fysiikan ja kemian hakuteos] ja selvitä kaavan keksineen henkilön maailmankuva. Mitä todennäköisimmin törmäät syvälliseen kristittyyn.
Kristittyjä löytyy Miikka Niirasen mukaan koko ajan enemmän myös modernin filosofian piiristä. Areiopagi sai alkunsa, kun Niiranen otti yhteyttä ystäväänsä, tutkija Rope Kojoseen ja sanoi, että Suomessa pitäisi alkaa popularisoida teologian, filosofian ja luonnontieteen risteyskohtia käsittelevää kansainvälistä akateemista kirjallisuutta.
‒ Pykäsin melko nopeasti kasaan sivuston ensimmäisen version. Se oli paljon rumempi kuin nykyinen, mutta ihan toimiva.
Teologian ja luonnontieteen suhdetta tutkivasta Rope Kojosesta tuli verkkolehden toinen päätoimittaja.
Mukaan lähti monta maineikasta nuoren polven tutkijaa, kuten ekumeenikko Olli-Pekka Vainio, uskonnonfilosofi Aku Visala ja katolisen uskonnon opettaja ja dogmatiikan tohtoriopiskelija Emil Anton. Lukijat on opetettu odottamaan sivustolle uutta artikkelia kerran viikossa ja lisäksi Areiopagi elää siellä missä kohderyhmänsäkin, siis somessa. Sivulatauksia oli viime vuonna lähes 160 000. Suurin vierailijaikäryhmä oli 25‒34-vuotiaita.
Vuonna 2013 yhdysvaltalainen John Templeton -säätiö myönsi Areiopagille yli 100 000 euron avustuksen verkkolehden ylläpitämiseen, seminaarien järjestämiseen sekä kirjojen ja videoiden tuottamiseen. Myös Kirkon mediasäätiö on tukenut hanketta.
Näkyvin ponnistus on ollut viime tammikuussa järjestetty Oxfordin tieteen ja uskonnon professorin Alister McGrathin vierailu. Brittiherra kokosi Helsingin yliopiston juhlasalin täyteen ääriään myöten ja myös media kiinnostui hänestä.
Näkemyksen muuttamisesta
Sokerina pohjalla on parin viikon päästä järjestettävä ja ainakin toistaiseksi viimeinen seminaari tieteen ja uskon suhteesta, sekin Helsingin yliopistossa. Pääpuhujaksi saapuu Uppsalan yliopiston uskonnonfilosofian professori Mikael Stenmark, jonka teos Tiedeusko ja todellisuuden rajat (Kirjapaja) julkaistaan seminaarin yhteydessä.
Seminaarin toinen ulkomainen puhujavieras on skientismin tutkimukseen erikoistunut hollantilainen filosofian professori Jeroen de Ridder.
Tavoitteet ovat korkealla.
‒ Toivon, että ihmiset alkavat ajatella toisella tavalla. Postmodernissa maailmassa on hankalaa sanoa näin, mutta sanon silti.
Entä milloin Niiranen on itse viimeksi muuttanut näkemystään jostakin asiasta?
‒ Olin viisi vuotta yrittäjä. Tein verkkokoulutuksia ja työllistinkin jonkun välillä. Vuodet yksinäisenä pienyrittäjänä tekivät minusta talousasioissa oikeistolaisen. Pysyvästi.
Mielensä muuttamisesta puheen ollen, uskooko luomisuskoon kasvatettu Miikka Niiranen nykyisin evoluutioon? Mies alkaa nauraa.
‒ Ei noin voi kysyä. Se on monimutkainen asia ja yksi miinakenttä! Enkä sitä paitsi ole aiheen asiantuntija, Niiranen kiemurtelee.
Seuraa runsaasti selitystä, mutta ei vastausta. Hänen mielestään olennaista on tieteen näkökulmasta se, että evoluutioteoriaan pitää saada liittää ”agentti” mahdollisena selittäjänä ‒ jos todistusaineisto puhuu sellaisen puolesta. Jos arkeologiassakin saa tehdä niin, ei ole johdonmukaista kieltää agenttia biologiassa. Ei luonnontiedettä tarvitse rajata ainoastaan luonnon sisäisen selityksen etsintäpeliksi, Niiranen huomauttaa.
‒ Vanhan maan kreationismi on tainnut ollut lapsuudesta asti oletusasetus. En kyllä pidä koko sanasta kreationismi, koska se on niin epätarkka. Juuri nyt käsitykseni on käymistilassa. Jos olisin teistinen evolutionisti, niin historiallisen Adamin ja lankeemuksen kuitenkin pitäisin.
”Nuoren maan kreationistit” uskovat maailman iän olevan vain tuhansia vuosia. He astuvat Niirasen mielestä harhaan siinä, etteivät he yleensä tee riittävää eroa luonnontieteen ja Raamatun selitysten välillä.
Hänen ohjeensa uskon ja luonnontieteen yhteensovittamisesta menee näin: Rakenna ensin Raamatun perusteella raamit. Katso sen jälkeen luonnontieteiden omilla ehdoilla, mihin tiede osoittaa. Jos luonnontiede haastaa raamit, tarkastele niitä uudelleen, mutta tee se puolestaan Raamatun omilla ehdoilla. Ja muista, että tieteen tulokset eivät ole lopullisia.
‒ Kirkossa ja herätysliikkeissäkin on pitkään erotettu usko ja tiede toisistaan. Tämä näyttää johtavan Raamatun taivuttamiseen siihen, mitä tiede kulloinkin sanoo. On ilahduttavaa, että asetelma on muuttumassa.
Alullepanija
Lievä ristiriita tieteen ja uskon välillä ei haittaa Miikka Niirasta. Jännitteet voivat olla jopa hyvästä.
Jäljelle jää mysteeri, jonka edessä voi mietiskellä vaikkapa kirjailija C.S. Lewisin ajatusta luonnon kiertokulkuun piilotetusta evankeliumista. Toinen kuolee toisen tähden.
Entä mikä oli se kosmologinen argumentti, jonka keksimisestä papin poika oli ala-asteella ylpeä?
Kas tässä: Kaikella, millä on alku, täytyy olla myös syy. Maailmassa kaikki näyttää saavan alkunsa jostakin toisesta. Maailman olemisen syy ei siis voi olla siinä itsessään, vaan sillä täytyy olla alullepanija, jota aika ei sido.
‒ Tämän alullepanijan täytyy olla Jumala.
Myöhemmin illalla syy-seuraussuhteet muuttuvat arkisemmiksi. Tyhjä jääkaappi johtaa kaupassakäyntiin, Leo-pojan jalkapalloharjoitukset johtavat autolla ajamiseen ja Vappu-vauvan nälkäitku johtaa tuttipullon täyttämiseen lämpimällä maidolla.
Kuva: Philippe Gueissaz
Oikaisu 3.10.2016 kello 8.50: Artikkelissa kerrottiin virheellisesti, että suurin osa Areiopagin vierailijoista olisi 25–34-vuotiaita. He ovat suurin vierailijaikäryhmä ja muodostavat 28 prosenttia sivuston kävijöistä.
Ilmoita asiavirheestä