Pääministeri Juha Sipilän suhtautumisessa valtaan kaikuvat luterilaisuuden perusopit, kirjoittavat Jouni Tilli ja Johanna Vuorelma
Politiikasta.fi-verkkosivulla.
”Kuten suomalaisille on vuosisatojen ajan opetettu, esivalta on Jumalan asettama. Sen kautta toteutuu Jumalan maailmallinen hallinta, Martti Luther on määritellyt. Tässä ajattelussa ”isä” on keskeinen hahmo, maalliset isät ovat taivaallisen isän sijaisia.”
Kirjoittajat pohtivat kirjoituksessaan syitä, miksi Sipilä reagoi niin voimakkaasti kun hänen vilpittömyyttään Terrafame-tapauksessa epäiltiin.
”Juha Sipilä on korostanut Terrafame-tapauksen yhteydessä, että hänellä on asiaan liittyen puhdas omatunto. Tätä korostaakseen hän on itse pyytänyt oikeuskanslerilta selvityksen mahdollisesta esteellisyydestään.”
Tillin ja Vuorelman mukaan puhtaan omatunnon korostuksessa on jotain perin luterilaista, sillä luterilaisen opin mukaan usko riittää pelastukseen.
”Teoilla ei voi ansaita armoa, mutta hyvien tekojen tulee seurata ´parannuksen hedelminä´. Toisin sanoen ihmisen sisäisen maailman ja toiminnan välillä on juopa. Teot eivät välttämättä kerro tekijänsä autuudentilasta mitään.”
”Luterilainen oppi on erittäin käyttökelpoinen. Esimerkiksi sota-aikana sillä perusteltiin aseisiin tarttumista. Kristityt voivat osallistua sotatoimiin, kunhan pitivät huolta, että sota ei raaista heidän omatuntoaan. Puhtain asein puhtaan asian puolesta, kuten C. G. E. Mannerheiminkin tunnuslauseessa sanotaan.”
Tilli ja Vuorelma tulkitsevat, että poliitikon käsissä tämä luterilainen oppi taipuu tarvittaessa moneen.
”Se mahdollistaa sanojen ja konkreettisten tekojen täydellisen ristiriidan: lupauksista ei tarvitse seurata mitään, koska hyvä aikomus ratkaisee. Toisaalta, tekojen voidaan myös sanoa kertovan tekijästään kaiken – tilanne siis ratkaisee.”
Juha Sipilä näyttää Tillin ja Vuorelman mukaan olevan perhettään leijonan lailla puolustava isä ja pääministeri puhtaalla omatunnolla.
”Hän on hyveellinen maan isä par excellence, sellainen, jota alamaisten tulee kunnioittaa ja arvostaa ”kalleimpana aarteena ja ihanimpana kalleutena maan päällä”, kuten Luther asian muotoili.”
Kirjoituksessaan Tilli ja Vuorelma pitävät Sipilän johtamistyyliä itämaisena, sillä sen taustalla on itämainen valtiokäsitys, joka nojaa uskoon Jumalan armosta, mikä ruumiillistuu valtion hallitsijassa. Niinpä poliittinen johtaja on hyveellinen, koska hänet on nostettu korkeimpaan valta-asemaan, kansan ”isäksi”.
”Juha Sipilä ei kuitenkaan yksin edusta uskonnosta kumpuavaa johtajakäsitystä länsimaissa. Esimerkiksi Italian Silvio Berlusconin ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin poliittinen johtajuus on jännitteinen valistuksen oppien kanssa. Myös heidän poliittisessa puheessaan hallitsija edustaa totuutta ja auktoriteettia tavalla, joka haastaa julkisen, kriittisen järjenkäytön.”
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Analyysi: Sipilän kujanjuoksu ja viisi mediahallinnan ohjetta
Ilmoita asiavirheestä