Vuonna 1989 Yli-Iin kirkkoherra Toivo Hyyryläinen valmisti tapansa mukaan joulumonisteen jaettavaksi seurakunnan jokaiseen kotiin. Tiedotteen kansilehdelle Hyyryläinen kirjoitti joulurunon Hetkeksi hiljene, maa.
Tervehdyksen sai myös Oulun silloinen piispa Olavi Rimpiläinen, joka innostui tarkastelemaan runoa omassa joulutervehdyksessään hiippakunnalle. Seuraavana vuonna runo oli mukana kokoelmassa, jolla Hyyryläinen voitti valtakunnallisen runokilpailun.
Sen jälkeen herkkä teksti on elänyt omaa elämäänsä Kauneimmissa joululauluissa ja sävellyskilpailuissa.
Nyt eläkkeellä oleva Toivo Hyyryläinen iloitsee, että pienestä pohjoisen pappilasta lähtöisin oleva runo on valittu Jouko Saaren säveltämänä myös virsikirjan lisävihkoon jouluvirtenä 935.
– Se varsinkin tuntuu hyvältä, että näin eläkkeelläkin saa vielä jollain tavalla olla mukana ja viestimässä sanomaa, Hyyryläinen sanoo.
Eläkkeellä kotiseutuneuvos ja paikallishistorian tuntija ei kylläkään lepää laakereillaan. Useamman runokirjan itsekin julkaissut Hyyryläinen tunnetaan runoilija Isa Aspin tuotannon kääntäjänä.
– Parhaillaan työn alla on runoilijan ja kirkonmiehen Frans Mikael Franzénin tuotantoa, josta olen toimittamassa teosta.
Puolangalta lähtöisin oleva Toivo Hyyryläinen myöntää olevansa jouluihminen. Kipinä tulee lapsuuden joulumuistoista. Siitä kun porukalla valmisteltiin kuusijuhlia.
– Joulu keskeytti arjen maatalossa, jota uuttera äitini leskenä meidän kahdeksan sisaruksen kanssa pyöritti. Myös tiernapojat oli jokajouluinen ohjelmanumero, josta sai vähän omaa rahaakin.
Joulurunossaan Hetkeksi hiljene, maa, Hyyryläinen tavoitteli kokemusta siitä, että joulu koetaan kaikilla aisteilla.
– Se on kutsu hiljentyä ja sisäistää joulun sanomaa: kuunnella, katsella, kumartaa ja kiittää. Joulun taivaalliset vertauskuvat koskettavat aistejamme. Jumala, joka on monelle kaukainen, tuli Jeesuksessa aistittavaksi. Jumala tuli meiksi, runoilija innostuu.
Jouko Saaren sävellystä Hyyryläinen kiittää kauniiksi ja helposti mieleen jääväksi.
Omasta pappisvihkimyksestään vuonna 1974 Hyyryläinen muistaa erityisen virsiin liittyvän kehotuksen.
– Olavi Kares vihkiessään minut ja nykyisin professorina tunnetun Paavo Kettusen papeiksi, kehotti: Pitäkää virsikirja aina mukana. Se on tärkeä työväline.
– Pitkän seurakuntatyöni aikana opin, että se on syvällisesti totta. Virsi luo yhteyttä silloinkin, kun sanoja ei ole. Virsi on tärkeä tänäkin päivänä. Eikä se ole mitä tahansa musiikkia!
Hetkeksi hiljene, maa,/ kuuntele Jumalaa,/ kuuntele viestiä enkelten,/ seuraa jälkiä paimenten./ Kuuntele Jumalaa.
Hetkeksi hiljene, maa,/ katsele Jumalaa,/ katsele kasvoja lapsosen,/ seuraa loistetta silmien./ Katsele Jumalaa.
Hetkeksi hiljene, maa,/ kumarra Jumalaa,/ kumarra seimellä Jeesuksen,/ seuraa tähteä viisasten./ Kumarra Jumalaa.
Hetkeksi hiljene, maa,/ ylistä Jumalaa,/ ylistä Poikaansa ainoaa,/ laula Herrasi kunniaa./ Ylistä Jumalaa.
Kuva: Jaani Föhr
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”
Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään kepeä rallatus”
Ilmoita asiavirheestä