Tuore kirkon ulkoasiain osaston Reseptio-lehti pui kesäistä Luterilaisen maailmanliiton yleiskokousta. Ulkoasiain osaston johtaja Risto Cantellin mukaan LML:ää uhkaavat sisäiset jännitteet, ja pahimmillaan ekumeenisen pääoman hukkaaminen. Uudelleenkastajilta kokouksessa anteeksipyytänyt kirkkoherra Sammeli Juntunen puolestaan aikoo opettaa yhä, että uudelleenkastajat ovat väärässä.
Luterilainen maailmanliitto kokoontui heinäkuussa Stuttgartissa 11. yleiskokoukseensa. Suomesta paikalla olleet kirjoittavat kokemuksistaan kirkon ulkoasiain osaston Reseptio-lehdessä (2/10).
Kirkon ulkoasiain osaston johtajan Risto Cantellin mukaan LML:ää ja monia sen jäsenkirkkoja uhkaavat sisäiset jännitteet. Ne voivat pahimmillaan johtaa hajaantumiseen ja nykyisen ekumeenisen pääoman hukkaamiseen.
– Oppikysymysten tilalle kirkkoja erottaviksi ongelmiksi ovat entistä enemmän nousseet eettiset ja sosiaalieettiset kysymykset, Cantell kirjoittaa.
Cantell kiittää, että LML:n luterilaiset kirkot eri puolilla maailmaa ovat erittäin aktiivisia ekumeenisesti.
– Luterilaisen identiteetin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta kirkot voivat löytää läheisen yhteyden ja yhteistyön muiden klassista kristinuskon tulkintaa ja sakramentaalista kirkkokäsitystä edustavien kirkkojen kanssa. Tästä lähtökohdasta Luterilaisen maailmanliiton, luterilaisten kirkkojen ja luterilaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta.
”Meillä ei ollut kompetenssia eikä valtaa ratkoa asioita”
Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Sammeli Juntunen kirjoittaa omista Stuttgartin kokemuksistaan. Hänen pienryhmänsä materiaali muistutti ”4 H –maatalousnuorten kokoontumisen materiaalia”.
– Meidät oli pantu pohtimaan maaperän laatua, geenimanipuloituja siemeniä ja karjaa, sadon jakamista, ekologisesti kestävää ravintoa, oikeita tapoja tuottaa energiaa, jne. Sinänsä tärkeitä asioita, mutta nähdäkseni meillä osallistujilla ei ollut kompetenssia eikä myöskään valtaa ratkoa näitä kysymyksiä, hän hämmästelee.
LML:n anteeksipyyntöä anabaptisteilta (mennonite action) eli uudelleenkastajilta Juntunen kuvaa koskettavaksi. Hartaushetkeen osallistui myös mennoniittoja.
– Saatoin yhtyä sydämessäni anteeksipyyntöön, olenhan osa reformaattoreista alkanutta perinnettä ja ehkä joskus itsekin ainakin ajatellut uudelleenkastajista aika ilkeästi.
Juntunen ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että anteeksipyynnön aikana todettiin, etteivät luterilaisten tunnustuskirjojen tuomiot enää kohdistu siihen, mitä anabaptisteihin lukeutuvat mennoniitat nykyisin ovat.
– Kysyin asiasta eräällä tauolla LML:n Strassbourgin ekumeenisen instituutin johtajalta, Theo Dieteriltä. Hän sanoi, että anteeksipyyntöliturgiassa oli vedetty mutkia suoriksi. Neuvotteluissa oli todettu, että uudelleen kastamisen asiassa Tunnustuskirjat ovat edelleen oikeassa ja niiden tuomio kohdistuu edelleenkin siihen, että vaaditaan menemään uudelle kasteelle.
– Seurakuntapapin näkökulmasta tämä oli lohdullista. Voin siis yhä opettaa kastekriisissä olevalle seurakuntalaiselleni, että sellaiset ihmiset, jotka vaativat heitä menemään uudelleen kasteelle, koska lapsena saatu kaste ei muka ole pätevä, ovat väärässä, Juntunen kirjoittaa.
Ilmoita asiavirheestä